Sydämen leposykkeellä on havaittu yhteyksiä muun muassa sydän- ja verisuoniterveyteen sekä elinajanodotteeseen. Tuoreessa taiwanilaisessa kohorttitutkimuksessa tarkasteltiin leposykkeen itsenäistä yhteyttä syöpäkuolleisuuden riskiin.
Korkeampi leposyke liittyi suurempaan syöpäkuolleisuuden riskiin
Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että jokainen 10 lyönnin/min lisäys leposykkeessä kasvatti syöpäkuolleisuuden riskiä noin 10 % ja lyhensi elinajanodotetta keskimäärin 3–4 vuodella riippumatta fyysisen aktiivisuuden määrästä.
Myös fyysisellä aktiivisuudella oli odotetusti merkittävä vaikutus: vähän liikkuvien (alle 3,5 MET-tuntia viikossa) syöpäkuolleisuus oli 14–30 % suurempi kuin aktiivisten (vähintään 7,5 MET-tuntia viikossa).
Suurimmassa riskissä olivat henkilöt, jotka liikkuivat vähän ja joiden leposyke oli korkea (90–99 lyöntiä/min). Heidän syöpäkuolleisuutensa oli 56–84 % suurempi kuin aktiivisilla henkilöillä, joiden leposyke oli 60–69 lyöntiä/min.
Fyysisen aktiivisuuden hyöty korostui, kun leposyke laski
Mielenkiintoinen havainto oli, että seurantajakson aikana tapahtuneesta aktiivisuuden lisäyksestä saatu hyöty oli suurin silloin, kun se samalla alensi leposykettä. Henkilöillä, joiden lähtöleposyke oli 90–99 lyöntiä/min, fyysisen aktiivisuuden lisääminen pienensi syöpäkuolleisuuden riskiä jopa 47–84 %, riippuen leposykkeen alenemisen määrästä.
Mahdolliset vaikutusmekanismit
Tutkijat pohtivat myös havaittujen yhteyksien taustalla olevia mekanismeja. Kohonnut leposyke voi kuvastaa lisääntynyttä sympaattisen hermoston ja vähentynyttä parasympaattisen hermoston aktiivisuutta. Tällainen autonomisen hermoston epätasapaino voi liittyä useisiin syöpäriskiä lisääviin tekijöihin, kuten krooniseen tulehdukseen, insuliiniresistenssiin ja immuunijärjestelmän heikentyneeseen toimintaan.
Lisäksi leposyke on yhteydessä kestävyyskuntoon, mikä tarkoittaa, että se voi yleisellä tasolla toimia myös aineenvaihdunnallisen sekä sydän- ja verenkiertoelimistön terveyden indikaattorina.
Näin tutkimus toteutettiin
Tutkimus oli asetelmaltaan prospektiivinen kohorttitutkimus, jossa seurattiin 615 730 taiwanilaista aikuista mediaanina 17 vuoden ajan. Tutkimuksessa analysoitiin lepo-EKG:llä mitatun leposykkeen sekä kyselyihin perustuvan fyysisen aktiivisuuden yhteyttä syöpäkuolleisuuteen riskisuhteena (hazard ratio).
Lisäksi erillisissä analyyseissä tarkasteltiin, miten säännöllisen liikunnan seurauksena tapahtuneet leposykkeen muutokset 1–2 vuoden seurannan aikana liittyivät syöpäkuolleisuusriskiin. Tutkittavat olivat lähtötilanteessa vähintään 20-vuotiaita eikä heillä ollut syöpädiagnoosia.
Tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet
Tutkimuksen vahvuuksina esitettiin suuri otoskoko ja pitkä seuranta-aika. Lisäksi leposyke mitattiin objektiivisesti lepo-EKG:llä.
Tutkimuksen heikkouksina mainittiin fyysisen aktiivisuuden arviointi itse raportoituina tietoina, mikä voi heikentää mittauksen tarkkuutta. Lisäksi leposykkeen muutoksia tarkasteltiin vain kahden mittauspisteen välillä, mikä ei välttämättä kuvaa pitkän aikavälin kehitystä. Tutkijat nostivat myös esiin mm. osallistujien sosioekonomisen aseman, joka oli keskimääräistä väestöä korkeampi.
Alkuperäinen tutkimusartikkeli: Wen CP, Nauman J, Tsai MK, et al. Resting Heart Rate is an Independent Prognostic Marker for Cancer Mortality and a Modifiable Target of Physical Activity: A Prospective Cohort Study From 615,730 Asian Participants. Mayo Clin Proc. 2026. doi:10.1016/j.mayocp.2026.04.016
Kirjoittaja:
liikuntafysiologi Olli-Pekka Nuuttila, UKK-instituutti