Hyppää sisältöön

Liikuntaneuvonta terminä ja prosessina

Liikuntaneuvontaa vai ohjausta?

Käytetäänkö termiä neuvonta vai ohjaus? Neuvonta-sanan englanninkielinen vastine on ”counselling”. Suomessa neuvonta-sana korvataan joskus sanalla ”ohjaus”, jonka englanninkielinen vastinpari on ”guidance”. Monesti puhutaan ennemmin esimerkiksi ravitsemusohjauksesta kuin ravitsemusneuvonnasta.

Neuvonta- ja ohjaus-sanojen merkityksellä on kuitenkin eroa. Ohjaukseen lasketaan yleensä kuuluvaksi myös muita kuin neuvottavaan itseensä kohdistuvia vaikutusyrityksiä. Tällaisia voivat ravitsemusohjauksessa olla esimerkiksi sopivien ruoanlaitto- tai ruokailuvälineiden hankkiminen kotiin tai taksisetelit kaupassakäyntiä varten. Liikunnassa vastaavia neuvottavan itsensä ulkopuolelle ulottuvia vaikutusyrityksiä voisivat samaan tapaan olla esimerkiksi kodin muutostyöt liikkumisen helpottamiseksi tai kuljetuspalvelun hankkiminen liikuntapalveluihin pääsemiseksi.

Liikunnan kohdalla ei voi käyttää termiä liikuntaohjaus tai liikunnan ohjaus, koska ne voidaan sekoittaa liikuntaryhmien ohjaamiseen. Siksi sopivampi termi on liikuntaneuvonta, joka on pitkän ajan kuluessa vakiintunut sekä terveydenhuollon että liikunta-alan ammattilaisten käyttöön ja liikuntaneuvoja on myös ammattinimike.

Neuvonnan tavallisin toimintaympäristö on terveydenhuolto. Siellä terveysneuvontaa toteuttavat tavallisimmin terveydenhoitajat, fysioterapeutit tai lääkärit. Myös neuvonnan aihe vaikuttaa siihen missä ja kenen kanssa terveysneuvonta toteutuu. Esimerkiksi liikkumisesta keskustellaan useammin fysioterapeutin kuin lääkärin vastaanotolla ja ravitsemuksesta useammin terveydenhoitajan kuin fysioterapeutin vastaanotolla.

Liikuntaneuvonta terveyskasvatuksen muotona

Neuvonta on terveyskasvatuksen henkilökohtaisin muoto. Kohteena on yksilö tai pienehkö ryhmä. Viestintä on aina kaksisuuntaista ja parhaimmillaan neuvonta on asiakkaan ja ammattilaisen välistä tasapuolista neuvottelua. Neuvonnan avulla halutaan vahvistaa yksilön kykyä tehdä itse terveyttä edistäviä ratkaisuja. Lähtökohtana ovat yksilön tai ryhmän tarpeet.

Neuvonnan tunnuspiirteitä ovat

  • vastavuoroisuus
  • vuorovaikutuksellisuus
  • tavoitteellisuus
  • asiakaslähtöisyys.

Vastavuoroisuudella tarkoitetaan, että sekä asiakas että ammattilainen ymmärtävät oman roolinsa prosessissa: Ammattilaisen tehtävänä on huolehtia prosessin etenemisestä ja sisällöstä; asiakas vie prosessia eteenpäin omilla kysymyksillään, huomioillaan ja kokemuksillaan.

Vuorovaikutuksellisuudella tarkoitetaan ammattilaisen kuuntelutaitoa ja sitä, että ammattilainen luo neuvontatilanteeseen sellaisen ilmapiirin, jossa asiakkaan on helppo ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan.

Tavoitteellisuudella tarkoitetaan, että asiakkaalla on kysymys tai ongelma, johon ammattilainen auttaa häntä itse löytämään ratkaisun porrastettujen tavoitteiden kautta.

Asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan, että ratkaisujen etsimisen lähtökohtana ovat asiakkaan tarpeet ja näkemykset eikä se, mitä ammattilainen haluaa tai toivoo.

Liikuntaneuvonta prosessina – neljä vaihetta

Neuvontaprosessin jäsentäminen vaiheiksi voi helpottaa neuvonnan suunnittelua ja toteuttamista. Neuvontaprosessissa voidaan erottaa ainakin neljä eri vaihetta.

Ensimmäisessä vaiheessa määritetään asiakkaan tilanne keskustelu avulla. Liikkumiseen sovellettuna ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvat esimerkiksi aiempien ja senhetkisten liikuntatottumusten ja -kokemusten selvittäminen.

Toisessa vaiheessa keskustelua vedetään yhteen ja asiakas pyritään saamaan mukaan miettimään sopivaa tavoitetta. Joskus esimerkiksi asiakkaan ilmaisemat huolet kertovat, mistä suunnasta tavoitetta kannattaa hakea. Tavoitteen tulisi ainakin alussa olla mahdollisimman konkreettinen ja sellainen, jossa tehdyt muutokset näkyvät nopeasti. Liikkumisessa hyvä tavoite voisi olla vaikka parempi uni tai jaksaminen. Käytännössä tavoitteen asettaminen on usein vaikein vaihe prosessia, koska sen pitäisi lähteä asiakkaasta itsestään, ei ammattilaisesta. Ammattilaisten asettamat tavoitteet ovat usein vähemmän konkreettisia ja sopivat paremmin pitkän kuin lyhyen aikavälin tavoitteiksi. Tyypillisiä ammattilaisen asettamia tavoitteita ovat esimerkiksi verenpaineen aleneminen, painon putoaminen tai selkävaivojen lieveneminen.

Kolmas vaihe on toiminnan, esimerkiksi liikkumiskokeilujen, toteuttamista. Päävastuu toteuttamisesta on asiakkaalla. Ammattilaisen tehtävä on tunnistaa asiakkaan tuen tarve, mikä voi tapahtua seurantakäynneillä, lisäohjeilla ja yksinkertaisilla teknisillä omaseurannan välineillä, kuten askelmittarilla tai aktiivisuusrannekkeella.

Neljännessä vaiheessa arvioidaan toiminnasta syntyneitä kokemuksia ja tavoitteisiin pääsemistä sekä valmistaudutaan seuraavaan työprosessiin, mikäli neuvonta jatkuu uuden tavoitteen asettamisella ja sitä tukevalla toiminnalla.

Kirjoittaja: Minna Aittasalo

Lähteet ja muuta kirjallisuutta on saatavissa kirjoittajalta

Päivitetty: 30.10.2020

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan