Hyppää sisältöön

Kaatumisten ehkäisy ammattilaisille

Kaatuilu ei kuulu normaaliin ikääntymiseen. Iäkkäiden parissa työskentelevä ammattilainen on tärkeässä roolissa ja voi vaikuttaa iäkkään kaatumisvaaraan puuttumalla yksilöllisiin kaatumisten vaaratekijöihin.

Lääkäri, sairaanhoitaja ja liikunnanohjaaja rivissä, kuvituskuva.

Paras tulos saadaan, kun kaatumisten ehkäisyä tehdään systemaattisesti ja moniammatillisesti. Kaatumisten ehkäisy on ennakointia, toimenpiteitä ja yhteistyötä eri ammattiryhmien ja iäkkään sekä hänen läheistensä kanssa.

Kaatumisvaaran tunnistaminen | Vaaratekijöiden arviointi | Suunnitelma ja toimenpiteet | Toimenpiteiden onnistumisen arviointi

Kaatumisvaaran tunnistaminen

Iäkkään kaatumisvaaraa on tärkeä arvioida sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kaatumisvaaraa voi arvioida yksinkertaisimmillaan kysymällä ”Oletteko kaatunut viimeksi kuluneen vuoden aikana?”. Kaatumisvaaran kartoittamisen avuksi on kehitetty myös lyhyitä arviointimittareita, joiden käyttö tehostaa tunnistamista ja tekee kaatumisten ehkäisytyöstä systemaattisempaa.

Kaatumisvaaran lyhyet arviointityökalut

  • KaatumisSeula®-työkalujen Kaatumisvaaran arviointi -lomake
    • versio 1 järjestö- ja yhdistystoimijoille (isot ryhmätilaisuudet)
    • versio 2 sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille (vastaanotoille ja henkilökohtaiseen neuvontaan)
  • KaatumisSeula®-työkalujen sähköinen kaatumisvaaran itsearviointi
  • Ikinä-mallin lyhyt kaatumisvaaran arviointi
    • FROP-Com kotona asuville iäkkäille
    • FRAT hoivapalveluissa ja sairaaloissa oleville iäkkäille

Jos kaatumisvaara on suurentunut, edetään yksilöllisten vaaratekijöiden arviointiin.

Jos ikääntynyt ei ole kaatunut, kaatuminen ei huoleta häntä eikä kaatumisvaara ole lyhyen arvioinnin perusteella kohonnut, annetaan yleisiä ohjeita kaatumisten ehkäisyyn.

Yleisiä ohjeita

Tärkeintä on monipuolinen liikkumisen suosituksen mukainen liikunta ja terveelliset elintavat.

Yksilöllisten vaaratekijöiden arviointi

Kaatumisten vaaratekijät ovat yksilöllisiä. Mitä useampi vaaratekijä, sitä suurempi on kaatumisvaara. Yksilöllisten vaaratekijöiden selvittämisessä otetaan huomioon esimerkiksi kaatumishistoria, toimintakyky, sairaudet, lääkitys, ravitsemustila ja alkoholin käyttö. Lue lisää kaatumisten vaaratekijöistä.

Yksilöllisiä kaatumisten vaaratekijöitä tulee arvioida, jos

  • kaatumisvaaran arvioinnin perusteella kaatumisriski on suurentunut
  • henkilöllä on kaatumispelkoa
  • taustalla on useita kaatumisia
  • henkilö hakeutuu kaatumisten vuoksi lääkärin vastaanotolle
  • kaatuminen on tapahtunut sairaalassa tai hoivakodissa.

Vaaratekijöiden kartoittamisessa voi hyödyntää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen IKINÄ Laajaa kaatumisvaaran arviointi -lomaketta, RAI-arviointitietoa (RAI-IKINÄ) tai geriatrista arviointia. Yksilöllisten vaaratekijöiden arviointi edellyttää moniammatillista yhteistyötä.

Suunnitelma ja toimenpiteet

Yksilöllisten vaaratekijöiden selvittämisen jälkeen tehdään suunnitelma, jolla pyritään vaikuttamaan iäkkään henkilön kaatumisriskiä lisääviin tekijöihin ja aloitetaan tarvittavat kaatumisia ehkäisevät toimenpiteet.

Kaatumisten ehkäisyn tulee olla pitkäjänteistä ja tavoitteellista toimintaa, jossa vastuu jakautuu eri ammattiryhmille. Apuna voi käyttää esimerkiksi IKINÄ-mallin Kaatumisten ehkäisyn toimintasuunnitelmaa, johon kirjataan todetut vaaratekijät, toimenpiteet, toimenpiteet toteuttava taho tai henkilö, toteutusaikataulu sekä aika, jolloin suunniteltu toimenpide on toteutunut.

Toimenpiteiden onnistumisen arviointi

Kaatumisia ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuutta on tärkeää arvioida säännöllisesti, jotta saadaan selville, onko vaaratekijöihin puuttuminen tuottanut tuloksia. Onnistuneet toimenpiteet motivoivat iäkästä jatkamaan ja toisaalta suunnitelmaa voidaan muokata tarpeen mukaan, jos muutosta ei ole tapahtunut.

Päivitetty: 16.2.2024

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan