Hyppää sisältöön

Kuinka matalatehoisella harjoittelulla voidaan kehittää kestävyyskuntoa – Minimi-tutkimuksen tuloksia esitellään Liikuntalääketieteen päivillä

Minimi-tutkimuksessa pyrittiin etsimään matalinta kestävyyskuntoon ja kardiometaboliseen terveyteen vaikuttavaa harjoitusintensiteettiä. Tutkimuksen ensimmäiset alustavat tulokset ovat valmistuneet ja ne ovat esillä Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun finaalissa.

Kestävyysharjoittelun kunto- ja terveysvaikutukset tunnetaan hyvin, mutta on epäselvää, kuinka matalalla harjoitusintensiteetillä vaikutuksia saavutetaan. Erityisesti aineenvaihduntakynnyksiin, kuten laktaatti- tai ventilaatiokynnyksiin, perustuvan harjoittelun alarajasta ei käytännössä ole tutkimusnäyttöä.

UKK-instituutin koordinoimassa Minimi-tutkimuksessa pyrittiin selvittämään matalinta kestävyyskuntoon ja kardiometaboliseen terveyteen vaikuttavaa harjoitusintensiteettiä vähän liikkuvilla aikuisilla. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin helmi–kesäkuun 2026 aikana, ja tutkimus on siirtynyt analyysivaiheeseen. Ensimmäiset kestävyyskunnon muutoksiin liittyvät alustavat tulokset ovat valmistuneet ja niitä esitellään joulukuussa Liikuntalääketieteen päivillä.

Alustavia tuloksia Liikuntalääketieteen päivien tutkimuskilpailussa

Minimin tuloksia käsittelevä tutkimus valittiin finalistiksi Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailussa. Voittaja julkistetaan 9.–10.12.2026 järjestettävillä Liikuntalääketieteen päivillä.

Kyseisessä tutkimuksessa raportoitiin tuloksia kestävyyskunnon osalta. Päälöydöksenä havaittiin, että kaikkein matalimmatkin harjoitusintensiteetit paransivat ryhmätasolla tiettyjä kestävyyskunnon osa-alueita (esim. ensimmäinen ventilaatiokynnys), mutta matalin intensiteetti vaihteli osa-alueiden välillä. Lisäksi korkeampi harjoitusintensiteetti oli yhteydessä suurempiin muutoksiin pyöräergometritestin maksimitehossa sekä ventilaatiokynnyksillä mitatuissa tehoissa.

Tutkimuksen suurin uutuusarvo liittyi analyyseihin, joissa tarkasteltiin matalinta kestävyyskuntoa kehittävää harjoitusintensiteettiä suhteessa ensimmäiseen ventilaatiokynnykseen. Tämä kynnys määrittää käytännössä niin sanotun peruskestävyysharjoittelun ylärajan.

Tuloksista hyötyä sekä käytännön ohjaukseen että tutkimukseen

Tutkimuksen tuloksia voi pitää merkityksellisinä erityisesti vähän liikkuville sekä aloitteleville liikkujille, joille kevyt liikkuminen voi olla matalan kynnyksen keino aktiivisuuden lisäämiseen. Tutkimus tuottaa myös uutta tietoa ventilaatiokynnyksiin perustuvan harjoittelun vähimmäisintensiteetistä. Tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi liikunta- ja harjoitusinterventioiden suunnittelussa.

Tutkimusteemaa on tarkoitus jatkaa uudessa harjoitusinterventiossa, jossa tarkastellaan liikkumisjaksojen keston vaikutusta kunto- ja terveysmuuttujiin.

Näin tutkittiin

Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin yhtäaikaisesti UKK-instituutissa Tampereella sekä Paavo Nurmi -keskuksessa Turussa. Tutkittavat arvottiin kontrolliryhmään tai johonkin neljästä interventioryhmästä, joissa harjoiteltiin eri intensiteeteillä. Kontrolliryhmän tutkittavat jatkoivat liikkumistaan omien tottumustensa mukaisesti.

Interventioryhmien tutkittavat harjoittelivat ohjatusti polkupyöräergometreillä kolmesti viikossa 12 viikon ajan. Harjoitukset olivat kestoltaan 30–50 minuuttia. Harjoitusintensiteetti vaihteli ryhmästä riippuen kevyen intensiteettialueen alarajasta reippaan intensiteettialueen ylärajaan. Tutkimuksen suoritti loppuun asti 67 osallistujaa.

Tutkimusryhmässä oli mukana tutkijoita UKK-instituutista, Paavo Nurmi -keskuksesta, Tampereen Urheilulääkäriasemalta ja Jyväskylän yliopistosta.

Lisätietoja: liikuntafysiologi, Olli-Pekka Nuuttila

Lue lisää aiheesta

Lue lisää Minimi-tutkimuksesta UKK-instituutin verkkosivuilla.

Oliko tämä sivu hyödyllinen?

Takaisin sivun yläreunaan