Lonkkamurtuma on yksi vakavimmista ikääntyneiden tapaturmista, mutta sen riskitekijöitä voidaan tunnistaa ja ehkäistä. Tuore katsaus korostaa liikkumisen, lihasvoiman, tasapainon ja kaatumisten ehkäisyn merkitystä lonkkamurtumariskin vähentämisessä.
Lonkkamurtumat heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua
Maailmassa tapahtuu vuosittain yli 14 miljoonaa lonkkamurtumaa, ja noin viidesosa potilaista menehtyy vuoden kuluessa murtumasta. Vaikka lonkkamurtuma yhdistetään usein osteoporoosiin, tuore katsaus muistuttaa, että murtuman taustalla on lähes aina kaksi tekijää: heikentynyt luun lujuus ja kaatuminen. Lonkkamurtuma voi johtaa haasteisiin fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä, sekä heikentää yksilön koettua hyvinvointia.
Valtaosa lonkkamurtumista aiheutuu kaatumisesta
Yli 95 prosenttia lonkkamurtumista tapahtuu kaatumisen seurauksena. Siksi pelkkä luuntiheyden tarkastelu ei riitä lonkkamurtumariskin arvioinnissa. Keskeisiä kaatumisriskin tekijöitä ovat heikentynyt tasapaino, lihasvoiman väheneminen, aiemmat kaatumiset, näön heikkeneminen ja ympäristön esteet. Lonkkamurtumat ovat harvinaisia ennen 70 ikävuotta, mutta yleistyvät nousujohteisesti 70 ikävuoden jälkeen.
Aiempi kaatuminen lisää lonkkamurtuman riskiä merkittävästi. Myös sarkopenia on yhteydessä suurentuneeseen murtumariskiin riippumatta luuntiheydestä. Lisäksi naisilla menopaussin kiihdyttämä luuston heikkeneminen ja korkeampi kaatumisriski näkyvät korkeampana lonkkamurtuma ilmaantuvuutena.
Liikuntaharjoittelulla vaikutuksia sekä kaatumisriskiin että luustoon
Vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä suurempaan lonkkamurtumariskiin. Liikuntaharjoittelu on lonkkamurtumien ehkäisykeino, joka vaikuttaa samanaikaisesti molempiin lonkkamurtuman taustatekijöihin. Säännöllinen liikkuminen auttaa ylläpitämään lihasvoimaa, tasapainoa ja kävelykykyä sekä tukee luuston terveyttä.
Lisäksi monipuolinen harjoittelu, jossa yhdistyy niin kävely-, voima-, kuin tasapainoharjoittelu, kehittää lonkkamurtuman jälkeen liikkumis- ja toimintakykyä.
Elintavoilla ja ravitsemuksella on merkitystä
Epäterveelliset elintavat, kuten tupakointi, alkoholinkäyttö ja vähäinen fyysinen aktiivisuus lisäävät riskiä heikentyneeseen luun lujuuteen ja kaatumisiin. Lihasvoiman säilyminen puolestaan edellyttää myös riittävää ravitsemusta. Erityisesti riittävä proteiinin saanti on tärkeää lihasvoiman ylläpitämisessä ikääntyessä.
On myös hyvä huomioida, että D-vitamiinilisä ei yksinään tutkimusnäytön perusteella vähennä kaatumisia väestötasolla, vaikka riittävä D-vitamiinin saanti kuuluu edelleen osteoporoosin ehkäisyn perussuosituksiin.
Lonkkamurtumien ehkäisyssä huomioitava sekä luuston terveys että toimintakyky
Kaatumis- ja lonkkamurtumariskiä tulee arvioida. Katsaus painottaa, että lonkkamurtumien ehkäisyssä tarvitaan sekä luuston terveyden että toimintakyvyn huomioimista.
Keskeisiä keinoja lonkkamurtumien ehkäisyssä ovat:
- säännöllinen lihasvoima- ja tasapainoharjoittelu
- riittävä päivittäinen liikkuminen
- kaatumisvaarojen vähentäminen kotiympäristössä
- näön, lääkityksen ja muiden kaatumisriskiä lisäävien tekijöiden arviointi
- riittävä proteiinin, kalsiumin ja D-vitamiinin saanti
- osteoporoosin tunnistaminen ja tarvittaessa lääkehoito.
Lonkkamurtumien riskitekijät, kuten korkea ikä, alhainen fyysinen aktiivisuus ja heikko ravitsemustila vaikuttavat niin luun lujuuteen kuin lisääntyneeseen kaatumisriskiin. Lonkkamurtumien ehkäisyyn tarvitaan moniammatillista osaamista ja terveyden kokonaisvaltaista edistämistä.
Lähde: Johannesdottir, F., Roberts, J. E., Kiel, D. P., & Tsai, J. N. (2026). Hip Fractures: A Review. JAMA, 336(6), 496–507. doi:10.1001/jama.2026.11895
Referaatin laatija: Julia Ben Khalifa, tutkija, UKK-instituutti
Lue lisää kaatumisten ehkäisystä
- Kaatumisten ehkäisyn toimintapolku
- materiaaleja kaatumisten ehkäisystä