Runsas viidesosa epäspesifistä alaselkäkipua potevista naishoitajista ilmoitti monikipuisuutta. Ohjattu sovellettu pilatesharjoittelu vähensi monikipuisuutta, mutta ohjatun harjoittelun päättymisen jälkeen vaikutus vähitellen lieveni. Tämä selvisi UKK-instituutin Nurse RCT-tutkimuksen tuoreessa julkaisussa, jossa selvitettiin harjoitusintervention vaikuttavuutta monikipuisuuteen epäspesifistä alaselkäkipua potevilla naishoitajilla.
Monikipuisuudelle ei ole vakiintunutta määritelmää, mutta sillä tarkoitetaan yleensä useampaa kuin yhtä samanaikaista kipupaikkaa kehossa. Monikipuisuus voi heikentää elämänlaatua sekä työ- ja toimintakykyä, aiheuttaa usein sairauspoissaoloja ja lisää ennenaikaisen eläköitymisen riskiä.
Fyysisesti kuormittava työ, kuten nostoja tai hankalia työskentelyasentoja sisältävät tehtävät sekä henkinen stressi lisäävät monikipuisuuden riskiä. Myös ylipaino, ahdistus- ja masennusoireet ja heikko koettu terveys ovat yhteydessä monikipuisuuteen. Usein monikipuisuuden taustalla on useita riskitekijöitä.
Monikipuisuus oli yleistä jo lähtötilanteessa
Tässä tutkimuksessa reilu 70 prosenttia selkäkipua potevista hoitajista ilmoitti päivittäistä tai lähes päivittäistä kipua vähintään kolmessa kehonosassa. Ennen sovelletun pilatesharjoittelun aloittamista reilu viidesosa (23 %) osallistujista ilmoitti kohtalaista monikipuisuutta eli päivittäistä tai lähes päivittäistä kipua vähintään kolmessa kehonosassa siten, että kivun intensiteetti oli VAS-janalla* arvioituna vähintään neljä.
Harjoittelun hyöty näkyi puolen vuoden kohdalla
Puoli vuotta kestäneen ohjatun harjoittelun jälkeen harjoitteluryhmään kuuluneiden vähintään kohtalaisen voimakas monikipuisuus oli vähentynyt selkeästi, kun vertailuryhmässä vastaava monikipuisuus oli samanaikaisesti lisääntynyt. Ohjatun harjoittelun loppumisen jälkeen harjoitusvaikutus alkoi hiipua, ja monikipuisuutta ilmoittaneiden osuus kääntyi nousuun myös harjoitteluryhmään kuuluneilla.
Vaikutus hiipui ohjatun harjoittelun päätyttyä
Puolitoista vuotta harjoittelun päättymisen jälkeen vähintään kohtalaisen voimakkaan monikipuisuuden esiintyvyys oli harjoitteluryhmässä palannut lähelle alkutilannetta ja vertailuryhmässä kivunnut 10 prosenttiyksikköä suuremmaksi kuin alkutilanteessa.
Harjoittelun monikipuisuutta vähentävän vaikutuksen taustalla voi olla mm. liikehallinnan, motorisen kontrollin ja lihasvoiman kohentuminen sekä harjoittelun aikaan saama kivun lieveneminen (exercise-induced hypoalgesia). Harjoitusvaikutuksen pysyvyyden kannalta ryhmämuotoista ohjattua harjoittelua tulisi jatkaa pitempään kuin puoli vuotta.
*VAS-jana, visual analogue scale 0–10, jossa 0 = kivuttomuus ja 10 = pahin mahdollinen kipu
Näin tutkittiin
Tutkimus on osa Nurse-RCT-tutkimusta, jonka tavoitteena oli selvittää lihaskuntoharjoittelun ja neuvonnan vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta alaselkäkipuun, selän liikehallintaan ja välttämiskäyttäytymiseen. Tavoitteena oli vähentää työssä käyvien, epäspesifisestä selkäkivusta kärsivien naishoitajien kipua, sen uusiutumista ja pitkittymistä sekä kipuun liittyviä toiminnan haittoja ja sairauspoissaoloja.
Tutkimukseen osallistui 219 naishoitajaa, jotka työskentelivät fyysisesti raskaissa hoitotyön tehtävissä Tampereen kaupungin terveystoimessa ja yliopistollisessa sairaalassa, ja heillä oli ollut selkäkipuja alle puoli vuotta. Osallistujat olivat 30–55-vuotiaita (keski-ikä oli 46 vuotta) ja he olivat työskennelleet nykyisessä tehtävässään keskimäärin 11 vuotta. Suurin osa (70 %) teki vuorotyötä.
Osallistujat satunnaistettiin neljään ryhmään, joista yksi osallistui ohjattuun sovellettuun pilatesharjoitteluun, yksi sai selkäneuvontaa, yksi osallistui sekä pilatesharjoitteluun että selkäneuvontaan ja yksi ryhmä toimi vertailuryhmänä. Tässä tutkimuksessa osallistujat jaettiin kahteen ryhmään siten, että harjoitteluryhmään kuuluivat kaikki pilatesharjoitteluun osallistuneet osallistujat ja puhdas selkäneuvontaryhmä sekä vertailuryhmä toimivat kontrolleina.
Teksti
Pauliina Husu, johtava tutkija, UKK-instituutti
Tarja Virkkunen, LL, fysiatrian erikoislääkäri, Pirkanmaan hyvinvointialue ja kliininen opettaja, Tampereen yliopisto
Alkuperäisen julkaisun tiedot
Virkkunen, T., Husu, P., Tokola, K., Taulaniemi, A., Rinne, M., Parkkari, J., & Kankaanpää, M. (2026). The effectiveness of neuromuscular exercise on multisite pain among currently working health care workers. Journal of Occupational & Environmental Medicine. DOI: 10.1097/JOM.0000000000003762