Runsaampi kevyt liikkuminen oli yhteydessä parempaan kestävyyskuntoon, myönteisempään koettuun terveyteen ja elämänlaatuun sekä vähäisempään masennusoireiluun. Reippaan tai rasittavan liikkumisen yhteydet terveyteen vaihtelivat sen mukaan, miten liikkumisen teho määritettiin. Tuore tulos perustuu UKK-instituutin väestötutkimusaineistoihin.
Reippaan tai rasittavan liikkumisen yhteyksiä kestävyyskuntoon ja koettuihin terveyden osoittimiin on tutkittu paljon, mutta kevyen liikkumisen merkitystä on tarkasteltu huomattavasti vähemmän.
Onko liikkumisen teho kaikille sama?
Liikkumisen teho voidaan määrittää joko absoluuttisten tai yksilön kuntotasoon suhteutettujen raja-arvojen perusteella. Absoluuttiset raja-arvot ovat kaikille yhtenevät, kun taas suhteutetut raja-arvot perustuvat yksilön kestävyyskuntoon. Suhteutettujen raja-arvojen hyödyntäminen edellyttää mitattua tietoa sekä liikkumisesta että kestävyyskunnosta, mutta tällaisia aineistoja on väestötutkimuksissa toistaiseksi niukasti saatavilla.
Tutkimus perustui KunnonKartta-väestötutkimuksen aineistoihin, jossa oli mukana 3 587 työikäistä aikuista. He osallistuivat kuuden minuutin kävelytestiin, käyttivät liikemittaria viikon ajan ja vastasivat lisäksi kyselyyn.
Tehon määritystapa vaikuttaa liikkumisen määrään ja terveysyhteyksiin
Absoluuttisiin raja-arvoihin perustuvan määrittelyn mukaan osallistujat liikkuivat kevyesti keskimäärin 3,6 tuntia päivässä ja reippaasti tai rasittavasti 48 minuuttia päivässä. Kuntotasoon suhteutettujen raja-arvojen perusteella vastaavat ajat olivat 4,1 tuntia ja 19 minuuttia päivässä. Tehon määritystapa vaikutti siten erityisesti reippaan tai rasittavan liikkumisen määrään.
Fyysiseltä kunnoltaan heikoimmille osallistujille kertyi vähemmän kevyttä liikkumista sekä absoluuttisten että kuntotasoon suhteutettujen raja-arvojen mukaan tarkasteltuna. Lisäksi he liikkuivat absoluuttisilla raja-arvoilla mitattuna vähemmän reippaasti tai rasittavasti kuin parempikuntoiset osallistujat. Kuntotasoon suhteutettuna tulos oli kuitenkin päinvastainen: heikoimmassa kunnossa oleville kertyi enemmän reipasta tai rasittavaa liikkumista kuin paremmassa kunnossa oleville.
Suurempi päivittäinen kevyen liikkumisen määrä oli yhteydessä parempaan koettuun terveyteen, parempaan fyysiseen ja henkiseen elämänlaatuun sekä vähäisempään masennusoireiluun riippumatta siitä, miten liikkumisen teho määritettiin. Vastaavia yhteyksiä havaittiin myös absoluuttisten raja-arvojen perusteella määritetyn reippaan tai rasittavan liikkumisen osalta.
− Tulokset osoittavat, että arviot liikkumisen määrästä ja sen yhteyksistä terveyteen vaihtelevat sen mukaan, määritetäänkö reippaan tai rasittavan liikkumisen teho absoluuttisten raja-arvojen vai yksilön kuntotason perusteella, toteaa UKK-instituutin johtava tutkija Pauliina Husu. Sen sijaan kuntotaso ei näyttänyt vaikuttavan kevyen liikkumisen terveysyhteyksiin.
Eri tavat määrittää liikkumisen tehoa tarjoavat toisistaan poikkeavia, mutta toisiaan täydentäviä näkökulmia liikkumisen kokonaisuuteen. Useimmissa aiemmissa tutkimuksissa liikkumisen teho on määritetty ainoastaan absoluuttisten raja-arvojen avulla. Tulevissa tutkimuksissa ja liikkumisen edistämisen käytännöissä olisi kuitenkin hyödyllistä huomioida myös yksilön kuntotaso aina, kun se on mahdollista.
Lisätiedot: johtava tutkija, Pauliina Husu, UKK-instituutti
Alkuperäinen tutkimusjulkaisu: Husu ym. Associations of Light and Moderate-to-Vigorous Physical Activity with Health-Related Outcomes: Findings from the FINFIT 2017 and 2021 studies, Annals of Medicine 2026, doi:10.1080/07853890.2026.2728180
Kuva: UKK-instituutti / Janne Viiala