Valveaikaisen makoilun ja loikoilun yhteydet sydän- ja verisuonisairauksien riskiin ja yksittäisiin sydänterveyden riskitekijöihin poikkesivat lyhyiden istumisjaksojen ja seisomisen yhteyksistä. Paikallaanolon eri osatekijöitä on tärkeää mitata ja arvioida erikseen, ei yhtenä paikallaanolon kokonaisuutena. Tämä selvisi UKK-instituutin KunnonKartta-väestötutkimuksen julkaisussa, jossa tarkasteltiin liikemittarilla mitatun paikallaanolon osatekijöiden yhteyksiä sydänterveyden osoittimiin työikäisillä aikuisilla.
Paikallaanolo eli valveilla ollessa toteutuva makaaminen, loikoilu, istuminen ja seisominen, johon ei sisälly liikettä tai liikkumista, kattaa suurimman osan vuorokauden aikaisesta valveajasta.
Valveillaoloaikaista paikallaanoloa on pitkään tarkasteltu istumisen kautta. Runsaan istumisen on todettu olevan yhteydessä aineenvaihduntahaasteisiin kuten insuliiniresistenssiin, verisuonten toimintahäiriöihin, viskeraalisen rasvan kerääntymiseen ja matala-asteiseen tulehdukseen. Liikemittaritutkimusten myötä paikallaanolon käsite on tarkentunut ja siitä pystytään tunnistamaan istuimisen lisäksi muitakin osatekijöitä.
Paikallaanoloa eri asennoissa
Monilla liikkumisen ja paikallaanolon mittaamiseen käytetyillä laitteilla ei kuitenkaan pystytä erottamaan paikallaanolon asentoja toisistaan ja paikallaanolon määrät saattavatkin sisältää kaikkia edellä mainittuja muotoja.
Paikallaanolon osatekijät eroavat toisistaan paitsi asennon, myös aineenvaihduntaan ja sydänterveyteen liittyvien terveysyhteyksien osalta. Istuminen on yhteydessä suurempaan energiankulutukseen, tiheämpään sykkeeseen, vilkkaampaan verenkiertoon ja runsaampaan lihasaktiivisuuteen kuin makuulla olo. Seisominen puolestaan on yhteydessä vielä suurempaan lihasaktiivisuuteen ja vilkkaampaan aineenvaihduntaan kuin istuminen.
Paikallaanolon osatekijöiden kokonaisajan lisäksi on tärkeää tarkastella, minkä pituisista jaksoista paikallaanolo muodostuu, koska eri pituisten jaksojen terveysyhteydet voivat poiketa toisistaan.
Paikallaanolon eri muotojen terveysyhteydet
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan työikäiset aikuiset viettivät keskimäärin 11 tuntia päivässä paikallaan, mikä jakautui seuraavasti: tunti ja 18 minuuttia makoillen, hieman reilut 5 tuntia loikoillen, 2 tuntia 50 minuuttia istuen sekä tunnin ja 52 minuuttia seisten. Loikoiluun kuuluvat makuuasennon ja ryhdikkään istumisen väliset asennot, mikä selittää sen suurta määrää.
Runsaampi makoilu ja loikoilu olivat jaksopituudesta riippumatta yhteydessä suurempaan sydän- ja verisuonisairausriskiin, pienempään HDL-kolesteroliarvoon, suurempiin triglyseridiarvoihin ja suurempaan vyötärön ympärykseen.
Runsaampi lyhyistä, alle 30 min jaksoista kertynyt istuminen oli yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonisairausriskiin, suurempaan HDL-kolesteroliarvoon, pienempiin LDL- ja kokonaiskolesteroliarvoihin, pienempään triglyseridiarvoon ja kapeampaan vyötärön ympärykseen.
Runsaampi pitkistä, yli 20 minuutin jaksoista kertynyt istuminen puolestaan oli yhteydessä suurempaan vyötärön ympärykseen. Runsaampi seisominen, jaksopituudesta riippumatta, oli yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonisairausriskiin, suurempaan HDL-kolesteroliarvoon ja kapeampaan vyötärön ympärykseen.
Lähes kaikki yhteydet olivat tilastollisesti merkitseviä reippaan ja rasittavan liikkumisen määrästä riippumatta.
Makoilulla ja loikoilulla on siis keskenään samansuuntainen, terveyden kannalta epäedullinen yhteys sydänterveyden osoittimiin. Vastaavasti lyhyillä istumisjaksoilla ja seisomisella on keskenään samansuuntainen, terveyden kannalta edullinen yhteys.
Noin 20–30 minuutin jälkeen istumisen yhteys näyttäisi muuttuvan haitalliseksi, joten yhtäjaksoista istumista kannattaisi tauottaa 20–30 minuutin välein. Paikallaanolon terveysyhteyksiä tutkittaessa on tärkeää tunnistaa eri osatekijät ja huomioida myös niiden kertyminen eri pituisista jaksoista.
Näin tutkittiin
Tutkimus on osa UKK-instituutin KunnonKartta-väestötutkimusta, jossa vuosien 2017–2019 ja 2021–2022 aikana kerättiin tietoa suomalaisten 20–69-vuotiaiden aikuisten liikkumisesta, paikallaanolosta, kunnosta ja terveydestä. KunnonKartta on satunnaisotantaan pohjautuva poikkileikkausasetelmassa tehtävä väestötutkimus, joka toteutettiin seitsemällä seutukunnalla: Helsingin seutu, Turun seutu, Tampereen seutu, Jyväskylän seutu, Kuopion seutu, Oulun seutu ja Rovaniemen seutu.
Osallistujien liikkumista, paikallaanoloa ja unta mitattiin liikemittarilla viikon ajan. Valveilla ollessa mittaria pidettiin kuminauhavyössä lantion oikealla puolella ja yöunen ajaksi se siirrettiin ei-dominoivan käden ranteessa pidettävään rannekkeeseen.
Tässä tutkimuksessa keskityttiin erityisesti valveaikaiseen paikallaanoloon eli makuulla, loikoillen, istuen ja seisten vietettyyn valveaikaan ja paikallaanoloa tarkasteltiin osatekijöiden kokonaisajan ja jaksopituuksien mukaan.
Sydänterveyden osoittimina käytettiin sydän- ja verisuonisairauksien riskiarviota (Framingham riskinarviointimenetelmä) sekä yksittäisistä riskitekijöistä seerumin HDL- ja LDL-kolesteroliarvoa, kokonaiskolesterolia, triglyseridiarvoa ja vyötärön ympärysmittaa.
Tutkimusaineistoon kuului 4 298 henkilöä, joiden keski-ikä oli 51 vuotta (keskihajonta 13) ja joista 61 prosenttia oli naisia.
Kirjoittaja: Pauliina Husu, johtava tutkija, UKK-instituutti
Artikkelikuva: UKK-instituutti / Teemu Keskinen
Julkaisun tiedot
Pauliina Husu, Henri Vähä-Ypyä, Kari Tokola, Harri Sievänen, Onni Niemelä, Tommi Vasankari. Greater amount of lying and reclining associate with cardiovascular disease risk score and several risk factors, while short sitting bouts and standing have opposite relation. American Journal of Preventive Cardiology. 2025. https://doi.org/10.1016/j.ajpc.2025.101327.