Sydänpotilaiden liikkumisen määrän ja kuolleisuuden välillä on L-kirjaimen muotoinen annosvastesuhde liikkumisen tehosta riippumatta. Kuolleisuusriski pienenee voimakkaasti, jos viikkoon sisältyy joko 30 tuntia kevyttä liikkumista, reilut 5 tuntia reipasta tai 15 minuuttia rasittavaa liikkumista. Näiden määrien jälkeen riskin pieneneminen tasaantuu. Tulokset perustuvat UK Biobankin seurantatutkimukseen.
Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisiä
Sydän- ja verisuonitaudit ovat maailmanlaajuisesti merkittävä kuolinsyy. Vuonna 2019 maailmassa oli reilut 500 miljoonaa sydän- ja verisuonitautipotilasta ja lähes 10 miljoonaa näihin diagnooseihin liittyviä kuolemantapauksia.
Säännöllinen liikkuminen on yksi sydän- ja verisuonitaudeilta suojaava tekijä, johon voidaan vaikuttaa. Myös muihin elintapoihin kuten tupakointiin ja ravitsemustottumuksiin vaikuttamalla voidaan pienentää sairastumis- ja kuolleisuusriskiä.
Säännöllistä liikkumista ehkäisyyn ja hoitoon
Säännöllistä liikkumista suositellaan sekä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn että jo sairastuneiden henkilöiden hoitoon. Käytössä olevat liikkumisen suositukset perustuvat kuitenkin yleisiin väestötason suosituksiin, eikä sydän- ja verisuonitautipotilaille ole laadittu omia suosituksia.
Tämän tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää, miten eri tehoinen liikemittarilla mitattu liikkuminen vaikuttaa kokonaiskuolleisuuteen sekä syöpä- ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen henkilöillä, joilla on jo diagnosoitu sydän- ja verisuonitauti.
Kaiken tehoinen liikkuminen pienentää riskiä
Tutkimuksen seurantajakson aikana tapahtui 691 kuolemantapausta, joista 273 oli syöpään liittyviä ja 219 sydän- ja verisuonitauteihin liittyviä kuolemia. Liikkumisen ja kuolleisuuden välillä havaittiin L-kirjaimen muotoinen annosvastesuhde liikkumisen tehosta tai kuoleman syystä riippumatta. Syöpä- ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen yhteydet olivat kuitenkin lievempiä kuin kokonaiskuolleisuuteen.
Kokonaiskuolleisuusriski pieneni voimakkaasti, jos viikossa kertyi joko 30 tuntia kevyttä liikkumista, reilut 5 tuntia reipasta liikkumista tai 15 minuuttia rasittavaa liikkumista. Näiden määrien jälkeen riski tasaantui selvästi.
Tutkimuksessa selvitettiin myös, että kokonaiskuolleisuusriski puolittuisi, jos viikkoon sisältyisi joko 23 tuntia kevyttä liikkumista, reilut 2,5 tuntia reipasta liikkumista tai 45 minuuttia rasittavaa liikkumista.
Kuolleisuusriskin puolittumiseen tarvittava liikkumisen määrä oli kevyen ja reippaan liikkumisen osalta pienempi kuin annosvastesuhteessa havaittu taitekohta, mutta rasittavaa liikkumista riskin puolittumiseen tarvittiin edellä kuvattua taitekohtaa enemmän liikkumista.
Eniten liikkuvilla pienin riski
Runsaampi liikkuminen oli yhteydessä pienempään kuolleisuusriskiin liikkumisen tehosta riippumatta. Eniten liikkuneella neljänneksellä riski oli pienin.
Rasittava liikkuminen tuotti kuitenkin suurimman potentiaalin kuolleisuusriskin pienentämisessä. Tosin rasittavan liikkumisen määrä oli aineistossa verrattain vähäinen, eikä näin tehokas liikkuminen sovi kaikille.
Taustatekijöillä merkitystä
Naisilla ja korkeasti koulutetuilla henkilöillä oli voimakkaampi yhteys liikkumisen määrän ja kuolleisuusriskin välillä miehiin ja vähemmän kouluttautuneisiin henkilöihin verrattuna. Naiset ja korkeasti koulutetut saattavat siis hyötyä samasta liikkumismäärästä enemmän kuin miehet ja vähemmän koulutetut. Myös diabetes- ja syöpätausta vaikuttivat yhteyteen.
Näin tutkittiin
Tutkimus perustuu UK Biobankin aineistoon (n = 8024). Osallistujien keski-ikä oli 66,6 vuotta ja 34 prosenttia heistä oli naisia. Liikkumista mitattiin dominoivassa ranteessa pidettävällä kiihtyvyysmittarilla seitsemän päivän ajan vuosien 2013–2015 aikana. Kuolleisuustiedot kerättiin rekistereistä mediaaniltaan 6,8 vuoden seurannan aikana. Liikkumisen yhteyttä kuolleisuuteen arvioitiin Coxin regressiomallin ja väestösyyosuuksien (PAF) avulla.
Tutkimuksen vahvuuksia ja heikkouksia
Tutkimuksen vahvuuksia olivat suuri otoskoko, kiihtyvyysanturilla mitattu liikkuminen, pitkittäinen asetelma, rekisteritietoihin perustuvat tulostapahtumat ja useiden mahdollisten sekoittavien tekijöiden huomioiminen analyyseissä. Tutkimuksessa tehtiin myös herkkyysanalyyseja, jotka syventävät tuloksia.
Haasteina tutkimuksessa oli mm. se, että osa taustatekijöistä ja mahdollisista sekoittavista tekijöistä oli mitattu keskimäärin reilut 5 vuotta ennen alkutilanteen liikkumisen mittaamista. Liikemittaria pidettiin dominoivassa ranteessa, vaikka ei-dominoivan ranteen on todettu olevan luotettavampi mittarin käyttöpaikka.
Seuranta-asetelmasta huolimatta tutkimus oli luonteeltaan havainnoiva, eikä syy-seuraussuhteita pystytty analysoimaan. Lisäksi tutkimuksessa huomioitiin vain absoluuttisesti määritetty liikkuminen, eikä yksilön kuntotason vaikutusta mm. liikkumisen tehoon pystytty huomioimaan.
Julkaisun tiedot
Cao ym. Association of accelerometer-derived physical activity with all-cause and cause-specific mortality among individuals with cardiovascular diseases, European Journal of Preventive Cardiology 2025;32:20-29. DOI: 10.1093/eurjpc/zwae248.
Lyhennelmän kirjoittaja
johtava tutkija Pauliina Husu, UKK-instituutti