Kehon rakenteelliset ominaisuudet, kuten polven ja lantion linjaus tai jalkojen pituus, eivät lisää ilman kontaktia syntyvien eturistisidevammojen riskiä naisten joukkuelajeissa, selviää uudesta Tampereen urheilulääkäriaseman tutkimuksesta.
Eturistisidevamma (ACL-vamma) on yksi vakavimmista urheiluvammoista, ja se koskettaa erityisesti naisurheilijoita joukkuelajeissa. Vammasta toipuminen on pitkä, ja se voi vaikuttaa urheilu-uraan ja polven terveyteen vielä vuosienkin päästä. Tämän vuoksi ACL-vammojen riskitekijöitä on tutkittu laajasti. Jotta ACL-vammoja voitaisiin tehokkaasti ehkäistä, on tärkeää pyrkiä tunnistamaan erilaisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa näiden vammojen syntymekanismeihin ja ilmenemiseen.
Tuoreessa Tampereen urheilulääkäriaseman tutkimuksessa selvitettiin, ovatko kehon rakenteelliset eli anatomiset ominaisuudet yhteydessä ilman kontaktia syntyvien ACL‑vammojen riskiin naisurheilijoilla.
Laaja seuranta useissa joukkuelajeissa
Tutkimuksessa seurattiin 217 naispuolista koripallo-, salibandy- ja lentopalloilijaa jopa 4,5 vuoden ajan. Pelaajille tehtiin ennen seurantaa tarkka fyysinen tutkimus, jossa mitattiin muun muassa polven ja lantion linjauksia staattisessa seisonnassa, alaraajan pituutta, lantion leveyttä sekä reisiluun ja sääriluun nivelpäiden leveyksiä. Tämän jälkeen pelaajia seurattiin mahdollisten uusien ACL-vammojen varalta.
Ei yhteyttä anatomian ja ACL‑vammariskin välillä
Seurannan aikana tapahtui 20 uutta ilman kontaktia syntynyttä ACL‑vammaa. Kun loukkaantuneita pelaajia verrattiin niihin, jotka pysyivät terveinä, yksikään mitatuista anatomisista tekijöistä ei ollut yhteydessä suurentuneeseen vammariskiin. Toisin sanoen pelaajien polven tai lantion linjaus, jalkojen pituus tai muut mitatut kehon mittasuhteet eivät ennustaneet sitä, kuka loukkaantui ja kuka ei.
Anatomisten ominaisuuksien seulonnasta ei todennäköisesti ole hyötyä
Tässä tutkimuksessa polven ja lantion linjaukset, alaraajan pituus sekä reisiluun ja sääriluun nivelpäiden leveydet eivät olleet yhteydessä suurentuneeseen ilman kontaktia syntyvien ACL-vammojen riskiin naisilla joukkuelajeissa. Vaikka osa aiemmista tutkimuksista on viitannut mahdollisiin yhteyksiin anatomisten tekijöiden ja ACL‑vammariskin välillä, nyt löydetyt tulokset ovat linjassa viimeaikaisten laajojen seurantatutkimusten kanssa, joiden perusteella nämä anatomiset tekijät eivät näyttäydy merkittävinä ACL‑vamman riskitekijöinä tässä urheilijaryhmässä. Tulokset viittaavat siihen, että pelkästään staattisiin anatomisiin mittauksiin perustuva seulonta ei todennäköisesti tehosta ACL-vammojen ehkäisyä naisten joukkuelajeissa.
Aiempi tutkimus on osoittanut, että liikehallinta, lihasvoima, neuromuskulaarinen kontrolli ja laadukas harjoittelu ovat keskeisiä tekijöitä ACL‑vammojen ehkäisyssä. Tämä tutkimus tukee ajatusta siitä, että vammojen ehkäisyssä painopisteen tulisi edelleen olla toiminnallisissa ja harjoitteluun liittyvissä tekijöissä, ei kehon synnynnäisissä rakenteellisissa ominaisuuksissa.
Tiivistelmä: Mari Leppänen, dosentti, tutkimus- ja kehittämisjohtaja, Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti
Tiivistelmän laadinnassa on hyödynnetty tekoälyä.
Alkuperäisjulkaisu: Leppänen M, Jarske H, Krosshaug T, Myklebust G, Vasankari T, Parkkari J, Pasanen K. No association between anatomic factors and non-contact ACL injury risk in 217 female team sport players: a prospective 4.5-year study. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 2026
Kuva: Canva