Reippaan ja rasittavan liikkumistehon määrittelyyn on olemassa useita eri tapoja. Jos liikkumisen kuormittavuus halutaan vakioida mahdollisimman samanlaiseksi yksilöiden välillä, määritystavalla on merkitystä.
Liikkumisen välittömiin ja pitkäaikaisiin vasteisiin vaikuttavat sekä sen määrä että teho. Kansallisissa ja kansainvälisissä liikkumisen suosituksissa määrä ilmaistaan aikana, kun taas teholle on useita erilaisia määrittelytapoja. Esimerkiksi American College of Sports Medicine -järjestön ja Exercise and Sport Science Australia -järjestön konsensuslausunto suosittaa sitomaan liikkumisen tehon yksilön aineenvaihdunnallisiin kynnyksiin.
Tuoreessa UKK-instituutin ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa vertailtiin reippaiden ja rasittavien kestävyysharjoitusten välittömiä vasteita sekä tarkasteltiin, kuinka hyvin erilaiset tehon määritystavat vakioivat harjoitusten fysiologisen kuormittavuuden yksilöiden välillä. Harjoitusten teho sidottiin joko yksilön maksimaaliseen hapenkulutukseen, tiettyyn kävely- tai juoksunopeuteen tai aineenvaihdunnallisiin kynnyksiin.
Yksilöiden väliset erot suuria, erityisesti rasittavissa harjoituksissa
Vaikka rasittavat harjoitukset olivat puolet lyhyempiä kuin reippaat harjoitukset, olivat ne fysiologisilla mittareilla tarkasteltuna kuormittavampia. Harjoitusten kuormittavuudessa oli kuitenkin suurta hajontaa yksilöiden välillä.
Aineenvaihdunnallisiin kynnyksiin sidottu teho näytti pienentävän yksilöiden välisiä eroja erityisesti rasittavissa harjoituksissa.
– Tavoitteellisemmin ja korkeammilla tehoilla liikkuvilla voi pitää perusteltuna käyttää aineenvaihdunnallisiin kynnyksiin perustuvia harjoitustehoja. Toisaalta vähemmän ja pääosin matalilla tehoilla liikkuvilla määritystapa ei vaikuttaisi yhtä merkitykselliseltä kuormittavuuden näkökulmasta, summaa liikuntafysiologi Olli-Pekka Nuuttila.
Miten tutkittiin?
Tutkimukseen osallistui 13 aktiivista, mutta ei tavoitteellisesti harjoittelevaa miestä. He suorittivat maksimaalisen hapenkulutuksen testin sekä satunnaisessa järjestyksessä kuusi erilaista juoksumattoharjoitusta, joista puolet oli reippaita ja puolet rasittavia.
Harjoitusten kuormittavuutta arvioitiin useilla menetelmillä, kuten veren laktaattipitoisuudella, sydämen sykkeellä ja sykevälivaihtelulla, harjoitusten jälkeisellä hapenkulutuksella sekä koetulla rasitustuntemuksella.
Alkuperäinen tutkimusartikkeli:
Nuuttila OP, Kaikkonen P, Malinen T, Sievänen H, Vasankari T, Kyröläinen H. Standardizing moderate- and vigorous-intensity exercise doses by physiological strain: an exploratory randomized cross-over study. Eur J Appl Physiol. Published online March 9, 2026. doi:10.1007/s00421-026-06157-1
Lisätietoja:
liikuntafysiologi Olli-Pekka Nuuttila, UKK-instituutti
Artikkelikuva: Teemu Keskinen