TUTKITTUA TIETOA SUOMESTA
Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin yhteistutkimuksessa selvitettiin, voiko päivittäistä istumisaikaa vähentämällä vaikuttaa tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin, jos ei harrasta liikuntaa suositusten mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että päivittäisen istuma-ajan vähentäminen vajaalla tunnilla ei parantanut insuliiniherkkyyttä, mutta paastoinsuliini laski hieman. Istumisen vähentämiseen tähtäävällä ohjauksella oli tutkimuksen mukaan pieni vaikutus diabetesriskiin.
Tyypin 2 diabetes on vähitellen kehittyvä elintapoihin liittyvä sairaus. Sairastumisen riskiä lisäävät liian vähäinen liikunta ja liian runsas energian saanti suhteessa energian kulutukseen. Liikunnan lisäämistä suositellaan kaikille sairastumisriskin vähentämiseksi. Myös runsas ja pitkäkestoinen istuminen on yhdistetty lisääntyneeseen diabetesriskiin, mutta istumisen vähentämisen vaikutuksista on vasta vähän tutkittua tietoa.
– Reippaan liikunnan terveysvaikutukset tunnetaan jo varsin hyvin, mutta arkista hyötyliikkumista on toistaiseksi tutkittu vasta vähän. Tässä tutkimuksessa halusimme selvittää, parantaako istumisen vähentäminen aineenvaihdunnallista terveyttä. Eli onko hyötyä siitä, että istumista tauottaa vaikka välillä seisten, tai hyödyttääkö, jos lisää liikkumista arkiaskareissa ilman, että lisää varsinaisesti liikunnan harrastamista, Valtakunnallisen PET-keskuksen tutkija Tanja Sjöros kertoo.
Vähäinen liikunta ja epäterveet elintavat voivat johtaa vähitellen insuliiniresistenssin kehittymiseen
Insuliinia tarvitaan kehossa erityisesti ruokailun jälkeen, sillä se saa ruuasta imeytyneen glukoosin siirtymään verenkierrosta lihaksiin ja eri elimiin, joissa glukoosia tarvitaan energianlähteenä.
– Insuliiniresistenssi, eli alentunut insuliiniherkkyys, tarkoittaa sitä, että insuliinia erittyy edelleen normaalisti, mutta sen toiminta on heikentynyt, jolloin veren glukoosipitoisuus nousee. Pitkittyessään tämä tila voi johtaa tyypin 2 diabetekseen. Reippaan liikunnan tiedetään parantavan insuliiniherkkyyttä, Sjöros kuvailee.
Tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako istumisen vähentäminen suotuisasti insuliiniherkkyyteen. Tutkimukseen osallistui 40–65-vuotiaita aikuisia, joilla oli ylipainoa, ja jotka harrastivat liikuntaa vähemmän kuin nykyiset terveysliikuntasuositukset suosittelevat.
– Koeryhmän tavoitteena oli vähentää istumista noin tunnilla päivässä puolen vuoden ajan ja kontrolliryhmän tavoitteena oli jatkaa tavanomaista elämäntapaansa. Koko kehon insuliiniherkkyyttä tutkittiin hyperinsulineemisella euglykeemisellä clamp-tutkimuksella, joka on tarkin käytettävissä oleva menetelmä mitata ihmisten insuliiniherkkyyttä, Sjöros kertoo.
Verrattaessa koe- ja kontrolliryhmän tuloksia, insuliiniherkkyydessä ei kuitenkaan nähty tapahtuvan mitään muutosta.
– Sen sijaan paastoinsuliini laski hieman koeryhmässä kontrolliryhmään verrattuna, mikä on suotuista muutos. Voidaan siis todeta, että istumisen vähentämiseen tähtäävällä ohjauksella oli pientä vaikutusta diabetesriskiin, vaikkei se ollutkaan yhtä tehokasta, kuin aiemmin on saavutettu reippaalla liikunnalla, Sjöros kertoo.
Tutkittavien liikkumista ja paikallaanoloa mitattiin liikemittareilla koko tutkimuksen ajan. Mielenkiintoista oli se, että kun tutkittiin henkilöitä, jotka onnistuivat tavoitteessaan vähentää paikallaanoloa, heidän insuliiniherkkyytensä parani hieman.
– Tulokset antavat toivoa, että kevyelläkin liikuskelulla paikallaanolon korvaajana voi olla edullisia vaikutuksia aineenvaihdunnalliseen terveyteen, mutta sen todentamiseksi tarvitaan lisää tutkimusta, Sjöros toteaa.
Tutkimus on julkaistu Medicine & Science in Sports & Exercise -lehdessä.
Sjöros T, Laine S, Garthwaite T, Vähä-Ypyä H, Löyttyniemi E, Koivumäki M, Houttu N, Laitinen K, Kalliokoski KK, Sievänen H, Vasankari T, Knuuti J, Heinonen IHA. Reducing Sedentary Time and Whole-Body Insulin Sensitivity in Metabolic Syndrome – A 6-Month Randomized Controlled Trial. Medicine & Science in Sports & Exercise: October 14, 2022. doi: 10.1249/MSS.0000000000003054