TUTKITTUA TIETOA MAAILMALTA
Yli puolet kaikista polven eturistisiteen (ACL) vammoista sattuu ilman kontaktia joukkuepalloilulajeissa. Naisilla ilman kontaktia syntyneiden eturistisidevammojen ilmaantuvuus sekä niiden osuus kaikista eturistisidevammoista on miehiä suurempi. Nämä selvisivät polven eturistisidevammojen epidemiologiaa eri joukkuepalloilulajeissa tarkastelleessa koostetutkimuksessa. Ilman kontaktia syntyneiden ACL-vammojen suuri osuus kuvastaa edelleen jatkuvaa tarvetta kehittää näiden vammojen ehkäisymenetelmiä.
Keskeiset tulokset
Yhteensä 45 tutkimusta ja 13 eri joukkuepalloilulajia yhdistävässä koostetutkimuksessa havaittiin, että joukkuepalloilulajeissa sattuvista polven eturistisidevammoista 55 % sattuu ilman kontaktia toiseen pelaajaan, pelivälineeseen tai alustaan. Naisilla ilman kontaktia syntyneiden vammojen osuus kaikista ACL-vammoista oli 63 % ja miehillä 50 %.
Ilman kontaktia syntyneiden ACL-vammojen kokonaisilmaantuvuus oli 0,07 vammaa tuhatta urheilutuntia kohden. Ilmaantuvuus oli naisilla merkitsevästi suurempi kuin miehillä: naisille sattui 0,14 ja miehille 0,05 vammaa tuhatta urheilutuntia kohden. Vammoja sattuu selvästi enemmän peleissä kuin harjoittelussa: peleissä tapahtui 0,48 ja harjoittelussa 0,04 vammaa tuhatta urheilutuntia kohden.
Lajien välillä on eroja
Salibandyssä ilman kontaktia syntyneiden ACL-vammojen ilmaantuvuus oli tutkituista lajeista suurin. Tuhatta pelaajatuntia kohden sattui 0,17 vammaa. Kaikki kolme tutkimukseen mukaan otettua salibandytutkimusta olivat suomalaisryhmän tekemiä ja kohderyhmänä oli sekä aikuisia että nuoria pelaajia.
Jalkapallossa ilman kontaktia sattuneiden ACL-vammojen ilmaantuvuus oli 0,08 ja rugbyssa 0,06 vammaa tuhatta urheilutuntia kohden. Koripallossa ja amerikkalaisessa jalkapallossa ilmaantuvuudet laskettiin pelaajan altistuskertoihin suhteutettuna ollen 0,05 ja 0,06 vammaa tuhatta urheilukertaa kohden. Muista tutkimuksessa mukana olleista lajeista oli saatavilla vain yksittäisiä tutkimuksia eikä näitä otettu mukaan analyyseihin.
Nuorilla pelaajilla on suurentunut vammariski
Aikuispelaajilla ilman kontaktia syntyneiden ACL-vammojen ilmaantuvuus oli 0,07 tuhatta urheilutuntia kohden ja 0,08 tuhatta urheilukertaa kohden. Nuorilla pelaajilla havaittiin tätä suurempi ilmaantuvuus: nuorille sattui 0,19 vammaa tuhatta urheilutuntia ja 0,02 tuhatta urheilukertaa kohden.
Eturistisidevammojen ehkäisyä tulee tehostaa
Polven eturistisidevamma on urheilijalle äärimmäisen harmittava vamma. Vamman kuntoutus kestää tyypillisesti 9‒12 kuukautta ja vamma uusiutuu samaan tai toiseen polveen valitettavan usein. Suuri osa urheilijoista ei palaa samalle tasolle urheilemaan vamman jälkeen. Lisäksi eturistisidevamman leikkaushoito on kallista ja isolle osalle vamman saaneista syntyy hoidosta huolimatta varhainen nivelrikko. Eturistisidevamma aiheuttaa siis merkittäviä kustannuksia myös yhteiskunnalle.
Vaikka kontaktitilanteissa ja suoran iskun seurauksesta syntyviä eturistisidevammoja on vaikea välttää, ilman kontaktia syntyneitä vammoja voidaan tehokkaasti ehkäistä hermo-lihasjärjestelmän toimintaa kehittävällä harjoittelulla. Lue lisää tietoa polvivammojen ehkäisystä Terve urheilija -sivustolta.
Tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät
Kesällä 2022 julkaistun koostetutkimuksen tarkoituksena oli yhdistää eri tutkimusten tulokset ilman kontaktia syntyvien ACL-vammojen ilmaantuvuudesta ja osuudesta kaikista ACL-vammoista joukkuepalloilulajeissa sukupuolen, lajin ja iän mukaan. Tutkimukset etsittiin systemaattisella kirjallisuushaulla kuudesta eri tietokannasta. Koostetutkimukseen otettiin mukaan kesään 2021 mennessä julkaistut kohorttitutkimukset, joissa raportoitiin polvivammojen määrä joukkuepalloilulajeissa.
Tutkimuksen arviointia
On huomioitava, että vammamekanismin määrittely kontaktin ja ilman kontaktia syntyneiden vammojen osalta vaihtelee eri tutkimuksissa. Nykyisen konsensuksen mukaan ilman kontaktia syntyvällä vammalla tarkoitetaan vammaa, joka syntyy ilman suoraa kontaktia loukkaantuneeseen raajaan. Epäsuorakontakti eli esimerkiksi taklaus ja sen jälkeinen polven vääntyminen kuuluu näin olleen ilman suoraa kontaktia syntyneeseen vammamekanismiin. Epäsuoran kontaktin seurauksena syntyneet ACL-vammat ovat yleisiä palloilulajeissa ja myös näitä vammoja voidaan ehkäistä harjoittelun avulla. Osassa tämän katsauksen tutkimuksista epäsuoran kontaktin vammat on kuitenkin laskettu mukaan kontaktivammoihin. Näin ollen tämä tutkimus todennäköisesti hieman aliarvioi todellista ennaltaehkäistävissä olevien vammojen määrää.
Toinen huomion arvoinen asia on altistusajan määrittelyn ja laskentatavan vaikutus tuloksiin. Ideaalitilanteessa altistusaika lasketaan yksilöllisesti tunneissa ja erikseen peleissä ja harjoittelussa. Osassa tutkimuksista, etenkin suurissa tutkimuksissa, altistusajan yksilöllinen määrittäminen tunneittain on erittäin haastavaa. Tästä syystä monissa tutkimuksissa on päädytty laskemaan altistustuntien sijasta altistuskertoja eli kertoja, joina urheilija osallistuu peliin tai harjoitukseen. Tämä altistuslaskenta ei ole yhtä tarkka kuin tarkkojen tuntien määrittäminen, eivätkä tulokset ole vertailtavissa eri tavalla laskettujen ilmaantuvuuksien kanssa.
Yksityiskohtana todettakoon, että katsauksessa oli mukana yhteensä neljä suomalaistutkimusta, jotka kaikki olivat UKK-instituutin ja Tampereen urheilulääkäriaseman tutkimuksia salibandyssä ja koripallossa esiintyvistä vammoista.
Alkuperäinen tutkimusartikkeli: Chia, L., De Oliveira Silva, D., Whalan, M. et al. Non-contact Anterior Cruciate Ligament Injury Epidemiology in Team-Ball Sports: A Systematic Review with Meta-analysis by Sex, Age, Sport, Participation Level, and Exposure Type. Sports Med (2022). https://doi.org/10.1007/s40279-022-01697-w
Referoija
dosentti, tutkimus- ja kehittämisjohtaja Mari Leppänen, Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti