Pitkäaikainen paikallaanolo kuormittaa kehoa yksipuolisesti. Se voi mm.
- heikentää aineenvaihduntaa ja verenkiertoa
- jäykistää niveliä
- lisätä selkävaivojen, 2 tyypin diabeteksen ja valtimosairauksien riskiä.
Paikallaanolon terveysvaaroista alettiin puhua parikymmentä vuotta sitten, jolloin asia nousi esiin väestötutkimuksissa. Viime vuosikymmeninä teknologinen kehitys on vähentänyt ruumiillisia ponnistuksia niin työssä kuin vapaa-aikana. Nykyelämässä on monia paikallaanoloon altistavia laitteita ja teknologioita, tutuimpia näistä ovat ruutuviihdettä tarjoavat televisio, tietokoneet ja kännykät.
Runsas paikallaanolo näyttää altistavan pitkäaikaissairauksille, kuten sepelvaltimosairauteen, eikä vapaa-ajan liikkuminen näytä täysin kompensoivan tätä vaaraa. Niinpä tarvitaan huomion kiinnittämistä paikallaanolon määrään ja uusia keinoja paikallaanolon tauottamiseen ja vähentämiseen.
Paikallaanolo on istumista ja makoilua
Suurin osa valveillaoloaikaisesta paikallaanolosta on istuen tai makuuasennossa vietettyä aikaa. Englannin kielessä käytetään ilmaisua sedentary behaviour tarkoittamaan juuri valveillaoloaikana tapahtuvaa istuen tai makuuasennossa vietettyä aikaa, joille on ominaista vähäinen energiankulutus – enintään 1,5-kertainen lepoaineenvaihduntaan verrattuna. Myös paikallaan seisominen on paikallaanoloa, jolloin englannin kielessä käytetään ilmaisua stationary behaviour.
Istu vähemmän – nouse ja jaloittele välillä -interaktiivinen juliste kertoo, millaisia haittoja pitkäaikaisella istumisella on elimistölle. Klikkaa –merkkejä kuvassa.
Jos interaktiivinen kuva ei avaudu mobiililaitteellasi, katso kuva liitteestä.
Lähde: Husu P, Aittasalo M, Kukkonen-Harjula K. Jaloittele välillä! – perusteluja ja ratkaisuja istumisen ja muun paikallaanolon vähentämiseen. Liikunta & tiede 2016;53(2–3):17–23.
Päivitetty: 24.10.2024