Paikallaanolo

Paikallaanololla tarkoitetaan valveilla ollessa toteutuvaa makaamista, loikoilua, istumista ja seisomista, johon ei sisälly liikettä tai liikkumista.

Paikallaanolon tutkiminen alkoi istumisesta 

Valveillaoloaikaista paikallaanoloa on pitkään tarkasteltu istumisen kautta. Liikemittaritutkimusten myötä paikallaanolon käsite on tarkentunut ja siitä pystytään tunnistamaan muitakin muotoja kuin istuminen.

Kun puhutaan paikallaan makaamisesta, loikoilusta ja istumisesta, johon ei sisälly liikettä tai liikkumista, käytetään englannin kielessä käsitettä ”sedentary behavior” (Tremblay ym. 2017). Tälle ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta, mutta sana sedentary juontuu latinan kielen sanasta sedere, joka tarkoittaa istumista. Tälle on ominaista, että keho on makuu-, loikoilu- tai istuma-asennossa ja energiankulutus on enintään 1,5 lepoaineenvaihdunnan kerrannaista eli MET-arvoa (metabolic equivalent). 

Paikallaanolon käsite tarkentuu 

Käsitteiden tarkentumisen myötä paikallaanoloon kuuluu makuulla olon, loikoilun ja istumisen lisäksi myös paikallaan seisominen, johon ei sisälly liikettä tai liikkumista. Tällöin englannin kielessä käytetään käsitettä ”stationary behavior”, jonka suomenkielinen vastine on paikallaanolo.  

Maatessa keho on vaakatasossa ja istuessa istuma-asennossa siten, että kehonpaino on pakaroilla ja selkä pystysuorassa. Loikoiluun kuuluvat makoiluasennon ja istumisen väliset asennot. Seisoessa keho on pystyasennossa ja kehonpaino on jalkojen varassa.

Monilla liikkumisen ja paikallaanolon mittaamiseen käytetyillä laitteilla ei pystytä erottamaan paikallaanolon asentoja toisistaan ja paikalaanolon määrät saattavatkin sisältää kaikkia edellä mainittuja muotoja.

Paikallaanolosta liikkeeseen 

Kun paikallaanolo vaihtuu liikkeeksi ja energiankulutus on yli 1,5 MET-arvoa, puhutaan kehon asennosta riippumatta liikkumisesta (physical activity). Liikkuminen voidaan jakaa energiankulutuksen mukaan kevyeen, reippaaseen ja rasittavaan liikkumiseen. 

Esimerkiksi tiskaaminen seisten on toteutuvaa kevyttä liikkumista. Istuma-asennossa esimerkiksi rumpujen soittaminen on reipasta liikkumista. Loikoiluasennossa tällaista liikkumista on esimerkiksi nojapyöräily ja makuuasennossa esimerkiksi penkkipunnerrus. Arvioita erilaisen paikallaanolon ja liikkumisen energiankulutuksista löytyy Compendium of physical activities -sivustolta.  

Paikallaan seisominen 

Paikallaanolon käsitteitä määritelleessä julkaisussa (Tremblay ym. 2017) paikallaan seisominen on huomioitu omana kokonaisuutenaan. Julkaisun mukaan paikallaan seisominen jaetaan energiankulutuksensa mukaan passiiviseen ja aktiiviseen.

Passiivisen seisomisen energiankulutus on enintään 2 ja aktiivisen seisomisen yli 2 MET-arvoa. Passiivista seisomista on esimerkiksi jonossa seisominen ja aktiivista esimerkiksi astioiden tiskaaminen seisten.

Tutkimuksissa seisominen, jonka energiankulutus on yli 1,5 MET-arvoa, lasketaan tyypillisesti liikkumiseksi.  

Kirjoittajat: 
Henri Vähä-Ypyä ja Pauliina Husu 

Lähteet

^{Tremblay ym. Sedentary Behavior Research Network (SBRN) – terminology Consensus Project process and outcome. Int J Behav Nutr Phys Act. 2017;14(1):75. https://doi.org/10.1186/s12966-017-0525-8}

^{Compendium of physical activities -sivusto}