Paikallaanolon terveysmerkitys

Paikallaanolo vaikuttaa monin tavoin terveyteen. Se voi johtaa muun muassa lihas- ja nivelvaivoihin sekä insuliiniresistenssin kehittymiseen. 

Paikallaanolosta suurin osa on istumista ja erilaista loikoilua ja pitkään paikallaanololla tarkoitettiinkin ainoastaan istumista. Osittain tästä johtuen tutkimustieto paikallaanolon haitoista pohjautuu suurelta osin istumista käsitelleisiin tutkimuksiin.​

Paikallaan ollessa, erityisesti maaten, loikoillen ja istuen, suuret lihasryhmät ovat passiivisia, jolloin verenkierto, rasva-aineenvaihdunta ja muun muassa lihasten kyky vastaanottaa glukoosia verestä heikkenee. Lihasten passiivisuus heikentää mm. rasvahappojen kuljetusta ja niiden hapettumista lihaksessa.

Lihasvaivoja

Runsas yhtäjaksoinen paikallaanolo voi aiheuttaa mm. niska- ja hartiaseudun sekä alaselän lihaskireyttä ja kipuja. Nämä johtuvat pääasiassa verenkierron heikentymisestä yksipuolista asentoa ylläpitävissä lihaksissa.

Myös alaraajojen nivelissä voi tuntua jäykkyyttä etenkin ikääntyneillä. Tämäkin liittyy heikentyneeseen verenkiertoon, jonka seurauksena nivelruston ja niveltä ympäröivien lihasten aineenvaihdunta heikkenee.

Vuosia kestänyt pitkäaikainen istuminen ja alaraajojen nivelten vähäinen kuormittuminen voi myös altistaa polvien ja/tai lonkkien nivelrikolle.

Aineenvaihduntahaasteita

Toinen keskeinen seuraus runsaasta paikallaanolosta on insuliiniresistenssin kehittyminen. Insuliiniresistenssi on metabolinen häiriö, joka liittyy mm. liikapainoon, lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen sekä valtimosairauksiin.  

Lisääntynyt liikapainoisuus pitkällä aikavälillä liittyy pääasiassa siihen, että pitkäkestoinen paikallaanolo, erityisesti maaten, loikoillen ja istuen, kuluttaa vähän energiaa, mutta ei näytä vähentävän energiansaantia.

Aineenvaihduntasairaudet, kuten tyypin 2 diabetes ovat seurausta paikallaanolon heikentämästä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnasta sekä lihasten heikentyneestä kyvystä hyödyntää insuliinia ja alentaa verensokeria. 

Valtimosairauksien riski puolestaan aiheutuu yksinkertaistetusti siitä, että pitkäkestoinen paikallaanolo heikentää alaraajojen verenkiertoa, vähentää verisuonten joustavuutta ja pitkittyessään heikentää kestävyyskuntoa.  

Muita haasteita

Edellä mainittujen sairauksien lisäksi pitkäkestoinen paikallaanolo heikentää aivojen verenkiertoa ja kognitiivisia toimintoja sekä pitkittyessään haurastuttaa alaraajojen luita ja heikentää vastustuskykyä.  

Yksittäisten paikallaanolojaksojen pitkä kesto näyttäisi olevan keholle haitallisempaa kuin useista lyhyemmistä jaksoista kertynyt kokonaisaika. Jo puolen tunnin yhtäjaksoinen istuminen hidastaa verenkiertoa ja pienentää siten valtimoiden mekaanista kuormitusta. Tämä vaikuttaa mm. valtimonkovettumataudin patologisiin mekanismeihin. Lisäksi kun verta pakkautuu jalkoihin, verenkierron perifeerinen vastus suurenee ja verenpaine nousee. 

Liikkumalla haittoja pienemmiksi? 

Liikuntaharrastukset eivät usein juurikaan vähennä paikallaanoloa, mutta runsas arkiliikkuminen voi näin tehdä. Runsaasta liikunnan harrastamisesta huolimatta henkilö saattaa viettää suuren osan valveillaoloajastaan paikallaan, ilman liikettä.

Paikallaanolo ja liikkuminen vaikuttavat solutason mekanismeihin osittain eri tavoilla, mutta jo suhteellisen vähäinen, jopa reilun 20 minuutin reipas tai rasittava liikkuminen päivässä, voisi kompensoida runsaan paikallaanolon haittoja, mm. edellä mainittujen sairauksien kohottamaa kuolleisuusriskiä (Sagelv ym. 2023).  

Kirjoittajat: 
Henri Vähä-Ypyä ja Pauliina Husu 

^{Sagelv ym. Device-measured physical activity, sedentary time, and risk of all-cause mortality: an individual participant data analysis of four prospective cohort studies. Br J Sports Med, 2023;57(22):1457-1463.} 

^{Lue lisää paikallaanolon vaikutuksista mm. Pinto ym. Physiology of sedentary behavior. Physiol Rev, 2023;103(4):2561-2622.}