Paikallaanolon asennolla on merkitystä

Paikallaan seisominen eroaa istumisesta, loikoilusta ja makaamisesta. Parasta olisi vaihdella asentoa ja tauottaa paikallaanoloa säännöllisesti.

Seisominen  

Paikallaan seisominen poikkeaa paikallaan istumisesta, loikoilusta ja makaamisesta muun muassa lihasten aktiivisuudessa ja energiankulutuksessa. Seisoessa asentoa ylläpitävät lihakset esimerkiksi alaraajoissa ja keskivartalossa ovat aktiivisempia kuin istuessa, loikoillessa tai maatessa. Samalla seisominen myös kuluttaa jonkin verran enemmän energiaa kuin em. toiminnot.

Paikallaan seisominen ei todennäköisesti ole yhtä haitallista terveydelle kuin muut paikallaanolon muodot, mutta tutkimustietoa seisomisen eduista ja haitoista terveydelle on vielä niukasti. Pitkäaikainen paikallaan seisominen edellyttää asentoa ylläpitäviltä lihaksilta hyvää kestävyyttä.

Mikäli lihakset väsyvät, voi pystyasennon ylläpitäminen aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia ja jopa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Parasta olisi vaihdella asentoa ja tauottaa paikallaanoloa säännöllisesti asennosta riippumatta. 

Yhteys kuntoon ja painoindeksiin 

Pelkällä paikallaanololla, eli liikkeen puutteella, on negatiivinen yhteys mitattuun kestävyyskuntoon ja painoindeksiin – mitä vähemmän päivän aikana ollaan paikallaan, sitä parempi on kunto ja matalampi on painoindeksi.

Kun paikallaan vietetty aika jaetaan seisomiseen, istumiseen, loikoiluun ja makaamiseen, on seisten ja istuen vietetyllä ajalla positiivinen yhteys yhteys kuntoon ja painoindeksiin. Loikoillen ja maaten vietetyllä ajalla on puolestaan negatiivinen yhteys (Vähä-Ypyä ym. 2024).

Vaikka energiankulutus on seisten ja istuen suurempi kuin loikoillen ja maaten, se tuskin riittää kohottamaan kuntoa tai laskemaan painoindeksiä. Pikemminkin parempikuntoiset ja matalamman painoindeksin omaavat henkilöt jaksavat viettää aikaa enemmän seisten istuen.

Myös paikallaanolon asiayhteydellä voi olla vaikutuksia havaintoihin. Seisominen ja istuminen ovat tyypillisempiä keskipäivän tunteina, loikoilun ja makaamisen ollessa tyypillisempiä illan tunteina.  

Kirjoittajat:
Henri Vähä-Ypyä ja Pauliina Husu 

Lähteet

^{Vähä-Ypyä ym. Measurement of Sedentary Behavior-The Outcomes of the Angle for Posture Estimation (APE) Method. Sensors (Basel), 2024;24(7).}