Liikkumisen edistäminen edellyttää monia samanaikaisia vaikuttavia toimia. STYLE-tutkimushanke julkaisi kesäkuussa 2023 UKK-instituutin johdolla päättäjille suunnatun politiikkasuosituksen. Suositus sisältää kahdeksan keskeistä kehityskohdetta, joita samanaikaisesti toteuttamalla kyettäisiin väestön liikkumista lisäämään ja parantamaan siten myös fyysistä kuntoa ja toimintakykyä sekä vähentämään liikkumattomuudesta ja paikallaanolosta aiheutuvia kustannuksia.
Suomalaisten heikkenevä fyysinen kunto ja vähäinen liikkumisen määrä haastavat Suomen nyt ja tulevaisuudessa. Mikään talouskasvu ei riitä, jos työikäisten suomalaisten fyysisen toimintakyvyn ja kunnon laskukierrettä ei saada katkaistua. Tarvitaan useita, samanaikaisia, vaikuttavia poikkihallinnollisia toimenpiteitä sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Nämä monen hallinnonalan samanaikaiset toimet edellyttävät vahvaa johtamista ja eri hallinnonalojen toimenpiteiden yhteensovittamista.
- Liikkumisen edistämisen toimien johtaminen
- Tavoitteeksi lihasvoimin liikuttava kaupunki
- Liikkumista edistävät taloudelliset ohjauskeinot
- Perusopetuksen ja toisen asteen koulupäiviä sekä tuntikehys
- Liikkumiselle myönteinen korkea-asteen koulutus
- Tuhannet terveydenhuollon kohtaamiset hyötykäyttöön
- Harrastustoiminnan uusi malli
- Uusi aktiivinen tapa tehdä työtä ja elää arjessa – kulttuurinmuutos
1. Liikkumisen edistämisen toimien johtaminen
Liikkumisen edistämisen poikkihallinnollisia toimia tulee johtaa määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti kansallisella ja paikallisella tasolla. Lukuisat aikaisemmin toteutetut liikkumisen edistämiseen tähtäävät hankkeet ja ohjelmat ovat osoittaneet, että liikkumattomuuteen ilmiönä ei kyetä vaikuttamaan pistemäisillä yhden hallinnonalan toimenpiteillä. Siksi liikkumisen edistämisen toimia pitää johtaa poikkihallinnollisesti. Toimenpiteiden johtamisen ja koordinoinnin luonnollinen ”kotipesä” on kansallisesti valtioneuvoston kanslia ja paikallisesti kunnan tai kaupungin johtoryhmä. Alueellisesti myös hyvinvointialueen johdon tulee päätöksillään mahdollistaa liikkumisen lisääntyminen. Mukaan tarvitaan lisäksi kolmannen sektorin ja yksityisen alan toimijat. Vaikuttavimmat keinot lisätä liikettä syntyvät eri hallinnonalojen ja toimijoiden yhteisillä toimenpiteillä.
2. Tavoitteeksi lihasvoimin liikuttava kaupunki
Alueidenkäytön suunnittelussa tulee huomioida yhdenvertaiset mahdollisuudet aktiiviseen arkiliikkumiseen ihmisten päivittäisessä elinympäristössä. Yhdyskuntarakennetta pitää kehittää niin, että mahdollisimman iso osa kaupunkialueesta on sellaista, jossa lihasvoimin liikkuminen on helpoin ja vaivattomin valinta. Toiminnallisesti tiivis ja viihtyisä kaupunkiympäristö kannustaa kävelemään ja pyöräilemään lyhyemmät asiointi-, koulu- ja työmatkat. Joukkoliikenteessä voidaan tarjota mahdollisuuksia aktiiviseen liikkumiseen, kun kävely ja pyöräily pysäkeille tehdään miellyttäväksi ja turvalliseksi. Autojen ehdoilla suunniteltu ympäristö on kävelijälle ja pyöräilijälle haastava, sillä etäisyydet ovat pitkiä ja yhteydet hajanaisia. Kaupunkialueita tiivistettäessä on pidettävä huolta viheralueista, sillä niillä on merkittävä vaikutus arkiliikkumiseen kaiken ikäisillä. Lähimetsät ja pienemmät viheralueet korostuvat lasten leikeissä, kun taas suuremmat ja reittimäiset viheralueet ja niiden yhteydessä sijaitsevat virkistyspalvelut tarjoavat suosittuja puitteita aikuisten kuntoiluun.
3. Liikkumista edistävät taloudelliset ohjauskeinot
Liikkumisen lisäämiseksi tarvitaan tehokkaampia taloudellisia kannustimia ja ohjauskeinoja. Kansallisella tasolla tulee kehittää taloudellisia kannusteita, joilla motivoidaan ihmisiä tekemään terveyden kannalta myönteisiä valintoja. On otettava käyttöön uusia tapoja, joilla tuetaan taloudellisesti lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksia. Alennettua arvonlisäverokantaa tulisi laajentaa koskemaan laajemmin terveyden edistämisen palveluja kuten yksilölle annettua elintapa- ja liikunnanohjausta. Sähköavusteisten polkupyörien hankintaan tarvitaan lisäkannusteita, jotta nykyistä suurempi osa automatkoista voidaan korvata pyörämatkoilla. Kuntatasolla liikkumista on mahdollista lisätä muun muassa kuntalaisille jaettavien liikuntasetelien avulla. Kunnat voivat myös olla luomassa uudenlaisia ansaintamalleja liikuntapalveluja tuottavien yritysten kanssa, esimerkiksi asettamalla tilahankkeiden rakennusurakoita koskeviin tarjouspyyntöihin liikkumista edistävät laatukriteerit sekä asettamalla asemakaavoituksessa pyöräpaikkojen mitoitusohjeet. Liikkumisvaikutusten arviointia tulisi toteuttaa ohjeiden mukaisesti.
4. Perusopetus ja toisen asteen koulupäivä sekä tuntikehys
Perusopetuksen ja toisen asteen koulujen tulee tukea laajasti oppilaita fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan. Perusopetuksessa oppilaiden päivään saadaan lisää liikettä suosimalla lähikouluja, jotka sijaitsevat kävely- ja pyöräilyetäisyydellä. Kouluissa tulee suosia välituntien viettämistä ulkona. Koulun ulkotilojen houkuttavuutta liikkumiseen on parannettava. Oppitunneilla edistetään liikkumista käyttämällä säännöllisesti oppimista edistäviä ja fyysisesti aktivoivia opetusmenetelmiä sekä hyödyntämällä opetuksessa koulujen ulkotiloja ja lähiviheralueita. Liikunnan ja terveystiedon opetussuunnitelmatyötä tulee kehittää suuntaan, joka kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan ja edistää oppilaiden jaksamista. Koululiikunta voi parhaimmillaan tutustuttaa eri lajeihin synnyttäen kiinnostuksen uuteen liikuntaharrastukseen. Koululiikunta voi tukea kunkin oppilaan kohdalla myönteistä kuvaa itsestä liikkujana auttamalla tunnistamaan yksilöllisiä vahvuuksia ja löytämään mieleisiä liikkumisen muotoja. Liikunnan avulla voidaan luoda onnistumisen elämyksiä ja rakentaa positiivista minäkuvaa niillekin lapsille, jotka eivät näitä juuri koe lukuaineissa.
5. Liikkumiselle myönteinen korkea-asteen koulutus
Oman elinikäisen liikkumisen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen keskittyvä kurssi tulisi sisältyä jokaisen korkeakoulututkintoon ja jatkokoulutukseen koulutusalasta riippumatta. Kurssin tavoitteena on antaa perusteet toimintakyvyn biologisiin muutoksiin sekä opettaa käytännön keinoja, joilla henkilökohtaista toimintakykyä voi vahvistaa eri ikäisenä. Lisäksi vähintään kaikille terveydenhuollon, liikunnan ja opetusalan tutkintoihin tulisi sisällyttää verkkokurssit elintapojen puheeksi ottamiseen sekä elintapaohjauksen perusteista. Vastaavat kurssit tulisi sisällyttää kyseisten alojen jatko- ja täydennyskoulutuksiin. Jokaisen terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisen tulee omata ainakin elintapojen puheeksi ottamisen keinot, jotka ovat kriittisessä asemassa niin sairauksien ennaltaehkäisyssä kuin hoidossa ja kuntoutuksessa.
6. Tuhannet terveydenhuollon kohtaamiset hyötykäyttöön
Tuhannet suomalaiset kohtaavat joka päivä terveydenhuollon ammattilaisia. Nämä kohtaamiset ovat luonnollinen ja tehokas paikka ottaa puheeksi liikkumattomuus ja muut elintavat (mini-interventio). Samalla tavalla kaikkialla terveydenhuollossa (erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja työterveyshuollosta opiskelijaterveyteen) tulisi rakentaa vaikuttavat mallit ja polut liikuntaneuvontaan ja muuhun elintapaohjaukseen. Liikkumistottumusten ja muiden elintapojen kartoitusta tulisi tehdä terveydenhuollossa systemaattisesti hyödyntäen validoituja kyselyjä ja erilaisia objektiivisia mittareita. Työterveystarkastuksiin tulisi sisällyttää liikemittaria käyttävä liikkumisen, paikallaanolon ja unen mittaus. Interaktiivinen liikemittari yhdessä puhelinsovelluksen kanssa lisää liikuntaneuvonnan vaikuttavuutta ja vähentää neuvonnassa tarvittavaa henkilöresurssia. Terveydenhuollossa liikkumisen puheeksi ottamisen
”momentum” tulisi hyödyntää nykyistä merkittävästi tehokkaammin.
7. Harrastustoiminnan uusi malli
Harrastamisen Suomen mallissa pyritään takaamaan koulupäivän yhteydessä kaikille lapsille ja nuorille vähintään yksi harrastus. Mallia tulee edelleen jatkokehittää. Suomessa on selvä tarve uudenlaiselle seuratoiminnan mallille, joka tukee seuratoiminnan jatkamista pidemmälle nuoruusikään. Koska seuratoiminta perustuu kolmannen sektorin vapaaehtoistoimintaan, toimintaa pitää kehittää yhdessä seurojen kanssa. Tarjonnan tulee olla harrastajalähtöistä ja sen tulee olla riittävän monipuolista sekä erilaisia lajikokeiluja suosivaa, jotta harrastus innostaa ja rohkaisee mukaan mahdollisimman monia lapsia ja nuoria. Liikunta- ja urheiluharrastusten tarjonnassa tulee huomioida nykyistä paremmin eri harrastajasegmentit, jotta toiminta tarjoaa mielekästä tekemistä myös omaehtoisesta liikkumisesta ja ei-kilpailullisesta harrastamisesta kiinnostuneille. Harrastaminen tulee toteuttaa siten, että se tasaa perheen tulotason vaikutuksia harrastustoimintaan osallistumiseen. Liikuntapaikkaverkkoa kehittämällä sekä harrastustoimintaa tuottavien seurojen kannustuksella lisätään harrastusmatkojen kulkemista aktiivisilla kulkutavoilla.
8. Uusi aktiivinen tapa tehdä työtä ja elää arjessa – kulttuurinmuutos
Jokainen päivä sisältää lukemattomia valintoja liikkua tai olla liikkumatta koulussa, työssä, hoivassa ja kotona sekä erilaisissa palveluissa. Tarvitsemme uusia aktiivisia tapoja tehdä työtä, käydä koulua ja toteuttaa hoivaa. Sekä julkiset että yksityiset tilat tulisi rakentaa liikkumista kannustaviksi. Kaupungit, kunnat ja työpaikat tulee saada mukaan tähän kehittämiseen. Työpisteet, kokouskäytänteet ja taukotilat, pitäisi suunnitella liikkumiseen kannustaviksi ja istumista tauottaviksi. Lisäämällä työajan joustoa ruuhkavuosiin, tarjotaan enemmän mahdollisuuksia liikkumisen lisäämiseen arjessa. 24/7 hoivaa pitäisi suunnitella palvelujen käyttäjiä aktivoivaksi. Olemassa olevaa liikkumiskykyä tulisi aina pyrkiä käyttämään. Terveysteknologiaa ja erilaisia digitaalisia palveluja tulisi hyödyntää merkittävästi nykyistä paremmin esimerkiksi vähän liikkuvien aktivoimiseksi. Tehdään siis yhdessä ”liikkumisen edistämisen vallankumous”.
Tussitaikurit Oy
Julkaisu:
Vasankari, Tommi – Tapio, Petri – Ahokas, Ira – Kokko, Sami – Helminen, Ville – Heikinheimo, Vuokko – Hurmerinta, Leila & Lyytimäki, Jari (2023) Kunnon rapistuminen haastaa hyvinvointi-Suomen – vaikuttavia toimia lisätä liikkumista ja kääntää kunnon laskukierre. STYLE-politiikkasuositus 2/2023, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-586-0.
Liikunnallinen elämäntapa kestävän kasvun aikaansaajana (STYLE) tutkii kestävän kasvun edellytyksiä arkiliikunnan edistämisen keinoin. Hanke tukee liikenne- ja viestintäministeriön kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman tavoitetta nostaa kävelyn ja pyöräilyn yhteistä kulkutapaosuutta 38 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tutkimuksen rahoittaa strategisen tutkimuksen neuvosto, joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä ja toteutetaan seuraavien organisaatioiden yhteistyönä: Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus (koordinaatio), UKK-instituutti, Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskus (TETK), Suomen ympäristökeskus (Syke), Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy sekä Turun kauppakorkeakoulun markkinoinnin ja kansainvälisen liiketoiminnan laitos. Lisää hankkeesta: www.styletutkimus.fi
Tutustu myös:
Turun yliopiston tiedote
Politiikkasuositus (pdf)
Päivitetty: 24.10.2024