Terveyskäyttäytyminen tarkoittaa jokapäiväisiksi rutiineiksi muotoutuneita tottumuksia, jotka liittyvät terveyteen. Rutiinilla tarkoitetaan niin juurtunutta tottumusta, ettei sitä ajatella, ellei joku tai jokin estä toimimasta ”vanhan kaavan” mukaisesti. Tottumukset kiteytyvät rutiineiksi kiinnostuksen, tiedostuksen, arvioinnin, päätöksen ja kokeilun kautta. Myös pelkästään elinympäristön vaatimukset voivat johtaa tietynlaiseen terveyskäyttäytymiseen, jos tilaa muunlaiseen toimintaan ei ole.
Liikuntakäyttäytyminen voidaan käsittää terveyskäyttäytymisen yhdeksi ”alamuodoksi”. Lähtökohtana on se, että liikkumisella on vaikutuksia terveyteen ja liikuntakäyttäytyminen voi olla terveyttä kohentavaa, säilyttävää tai vahingoittavaa. Liikuntakäyttäytyminen pitää sisällään liikkumisen useuden, keston ja tehon. Liikuntakäyttäytymiseen kuuluu myös se, millä tavalla, missä ja kenen kanssa liikutaan, koska niillä kaikilla on todettu olevan erityistä merkitystä terveyden kannalta.
Terveys- ja liikuntakäyttäytymisemme taustalla vaikuttavat monenlaiset tekijät (determinantit). Niitä ovat esimerkiksi tiedot, taidot, asenteet, odotukset, uskomukset, aikomukset, sosiaaliset normit ja pystyvyyden tunne. Eri determinanttien merkitys vaihtelee sen mukaan, mistä terveyskäyttäytymisen ”alamuodosta” on kyse. Liikuntakäyttäytymistä esimerkiksi määrittävät ainakin osin eri determinantit kuin syömiskäyttäytymistä. Lisäksi determinantit saattavat saada erisuuruisen painoarvon saman terveyskäyttäytymismuodon sisällä. Esimerkiksi joku determinantti tai niiden yhdistelmä voi määrittää vahvemmin työmatkapyöräilyä kuin ohjattuun ryhmäliikuntaan osallistumista.
Yksittäisten determinanttien ja niiden yhdistelmien yhteyttä terveyskäyttäytymisen eri muotoihin on pyritty selvittämään monissa tutkimuksissa. Tuloksena on syntynyt lähes sata erilaista käyttäytymistä selittävää teoriaa. Monet niistä sisältävät samoja determinantteja. Silti pienikin ero tarkastelukulmassa on voinut johtaa uuden teorian syntymiseen.
Selittävät teoriat auttavat ymmärtämään käyttäytymisen taustalla olevia determinantteja. Jotta teorioita voisi paremmin soveltaa käytäntöön, niistä on pyritty muodostamaan yhteenvetoja tai konsensuksia. Yksi esimerkki tällaisesta yhteenvedosta on COM-B -malli. Sen mukaan käyttäytyminen (Behaviour) riippuu kolmesta alkulähteestä (Sources of Behaviour), joita ovat kyvykkyys (Capability), tilaisuudet (Opportunity) ja motivaatio (Motivation). Kyvykkyydellä tarkoitetaan yksilön fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja sekä tarvittavia tietoja ja taitoja toteuttaa käyttäytyminen. Tilaisuudet ovat yksilön ulkopuolisia sosiaalisia ja fyysisiä tekijöitä, jotka tekevät käyttäytymisen mahdolliseksi. Motivaatioon kuuluu tiedostettuja ja automaattisia prosesseja. Motivaatio on tiedostettua, jos siihen liittyy tietoista suunnitelmallisuutta (esim. aikomukset) ja arviointia (esim. hyötyjen ja haittojen punnitseminen). Automaattinen motivaatio viittaa mielitekoihin, tunteisiin, haluihin ja reflekseihin.
- Käyttäytymisen muutospyörä
- Michie S, van Stralen MM, West R. Behavior change wheel: A new method for characterizing and designing behavior change interventions. Implementation Science 2011,6:42. http://www.implementationscience.com/content/6/1/42.
Kirjoittaja: Minna Aittasalo
Lähteet ja muuta kirjallisuutta saatavissa kirjoittajalta
Päivitetty: 16.2.2024