Toistaiseksi ei varmuudella tiedetä, mitkä ovat liikuntakäyttäytymisen keskeisimmät determinantit. Sen seurauksena tutkimus on hajaantunut tarkastelemaan monia erilaisia determinantteja ja kuva muutostekniikoiden vaikuttavuudesta yksittäisiin determinantteihin on jäänyt hataraksi. Haasteena on myös ollut se, että muutostekniikat on tutkimuksissa kuvattu puutteellisesti ja samasta tekniikasta on käytetty eri termejä eri tutkimuksissa. Tämä on vaikeuttanut yhteenvetojen tekemistä samaa tekniikkaa käyttäneiden tutkimusten vaikuttavuustuloksista.
Epäkohtien tunnistaminen käynnisti Englannissa tutkimussarjan keskeisimpien terveyskäyttäytymisen determinanttien ja muutostekniikoiden tunnistamiseksi sekä vaikuttavuuden arvioimiseksi. Determinanttien osalta tuloksena oli COM-B -malli ja muutostekniikoiden osalta taksonomia eli termistö terveyskäyttäytymisen muutostekniikoista. Vuonna 2008 julkaistu termistö sisälsi aluksi 26 muutostekniikkaa, mutta se päivittyi vuonna 2011 kattamaan 40 muutostekniikkaa määritelmineen ja tarkennuksineen. Termistöä kehitetään edelleen kattamaan entistä suurempi osa terveyskäyttäytymisen eri muodoista ja luokittelemaan muutostekniikoita täsmällisemmin.
Termistön avulla pyritään siihen, että tutkijat, jotka selvittävät erilaisten muutostekniikoiden tai niiden yhdistelmien vaikutuksia determinantteihin ja edelleen käyttäytymiseen, käyttäisivät muutostekniikoista yhdenmukaisia termejä raportoidessaan tutkimustensa tuloksia. Yhtenäinen termien käyttö auttaa vetämään yhteen eri tutkimusten tuloksia muun muassa systemoiduissa katsauksissa ja meta-analyyseissä.
Termistöstä voi olla hyötyä myös käytännön neuvontatyössä. Se voi avartaa esimerkiksi liikuntaneuvontaa toteuttavan ammattilaisen näkemystä liikuntaneuvonnan muutostekniikoista ja laajentaa tekniikkavalikoimaa, joka on voinut vuosien mittaan supistua arkirutiinien paineessa.
Ensimmäinen yhteenvetokatsaus, jossa termistöä käytettiin arvioimaan muutostekniikoiden vaikuttavuutta aikuisten liikuntakäyttäytymisessä, julkaistiin vuonna 2009. Katsauksessa oli mukana yhteensä 69 tutkimusartikkelia. Niissä käytetyt muutostekniikat luokiteltiin alkuperäisen eli vuoden 2008 termistön mukaisesti. Tulosten mukaan liikuntakäyttäytymisen muutosta edisti parhaiten liikkumisen omaseuranta. Muutosta tehosti, jos omaseurantaa oli täydennetty liikkumisaikomukseen ohjaamisella, tavoitteen asettamisella, palautteen antamisella tai asetettujen tavoitteiden toteutumisen seurannalla. Mitä useammalla edellä mainitulla muutostekniikalla itsearviointia oli tehostettu, sitä suurempi oli liikuntakäyttäytymisen muutos.
Muutostekniikoiden vaikuttavuuden selvittämiseksi tarvitaan kuitenkin vielä runsaasti lisää tutkimuksia muun muassa sen vuoksi, että osaa termistön muutostekniikoista ei ollut käytetty lainkaan tähän katsaukseen sisältyneissä tutkimuksissa.
Tukimateriaali: Muutosvaihe-lehtiset
- Mitä mieltä liikkumisesta? Ajatus alkuun
- Liikkeellekö? Jospa kokeilisit
- Terveyttä ja mielihyvää – liikkuminen tavaksi
- Arviointi avuksi – vahvista liikuntaneuvonnan yhteistyötä
Kirjoittaja: Minna Aittasalo
Lähteet ja muuta kirjallisuutta saatavissa kirjoittajalta
Päivitetty: 4.10.2023