Hyppää sisältöön

Ohjaajana liikuntaryhmissä

Liikuntaryhmien ohjaajan tulee huomioida harjoittelun tavoitteet ja kohderyhmä harjoitussisältöjen suunnittelussa. Jos harjoittelun tavoitteena on kestävyyskunnon kehittäminen, tarvitaan erilaista harjoittelua kuin jos tavoitteena olisi lihasvoiman kasvattaminen (katso edellä kuvatut liikuntaharjoittelun periaatteet). Myös harjoittelun osallistujat eli kohderyhmä on hyvä huomioida harjoittelun suunnittelussa. Jos osallistujat ovat kärsivät esimerkiksi selkävaivoista, on harjoitusliikkeet tärkeää valita siten, etteivät ne kuormita selkää liikaa. Vastaavasti jos osallistujat ovat raskaana olevia naisia, täytyy tämä huomioida liikevalinnoissa (ei liikkeitä vatsamakuulla).

Turvallinen ilmapiiri kantaa

Ohjaajan on tärkeää luoda liikuntaryhmään positiivinen, turvallinen ja kannustava ilmapiiri, jossa yrittäminen ja erehtyminen on sallittua. Tämä sallivuus koskee myös ohjaajaa itseään. Kukaan ei ole täydellinen ohjaaja, eikä ohjaamaan opi muuten kuin ohjaamalla. Virheitä sattuu kaikille ja niistä voi oppia paljon. 

Valmiutta muuttaa suunnitelmia

Ohjaaja on harjoituksessa osallistujia varten, ei tekemässä omaa harjoitustaan tai esittelemässä omia taitojaan. Ohjaajan vastuulla on huolehtia siitä, että harjoitus etenee tavoitteiden ja etukäteen annetun kuvauksen mukaisesti, mutta tarvittaessa ennakkosuunnitelmasta on myös hyvä uskaltaa poiketa.

Aina kaikki ei mene niin kuin on ennalta suunnitellut, joten ohjaajalla on hyvä olla rohkeutta poiketa suunnitelmasta tarvittaessa. Tällainen tilanne saattaa olla esimerkiksi, jos kaikkia tarvittavia välineitä ei olekaan käytettävissä tai suunniteltu ohjelma osoittautuu liian vaikeaksi osallistujille.

Yksilöllinen huomioiminen kannustaa

Ohjaajan on hyvä antaa vaihtoehtoja liikkeiden suorittamiseen, jos oma osaaminen ja liikepankki tämän mahdollistavat. Ihan perusliikkeilläkin pääsee kuitenkin pitkälle ja erilaisia liikevaihtoehtoja voi kysyä esimerkiksi oman järjestön liikunta- ja terveysalan ammattilaisilta tai toisilta vertaisohjaajilta. Myös internetistä löytyy runsaasti erilaisia jumppaohjelmia ja liikekuvastoja, joita voi halutessaan hyödyntää.

Osallistujien tekemistä liikkeistä on myös hyvä antaa palautetta ja korjata tarvittaessa suoritustekniikkaa omien taitojen ja osaamisen rajoissa.

Olla oma itsensä on olennaista

Tärkeintä kuitenkin on, että ohjaaja on oma itsensä ja innostaa, kannustaa ja rohkaisee harjoituksen osallistujia liikkumaan ja harjoittelemaan.

Pidä ydinkohdat mielessä

Ohjaajan on hyvä keskittyä ohjaamisen ydinkohtiin, jotka helpottavat harjoituksen etenemistä ja auttavat osallistujia seuraamaan sitä.

MITA?

Ohjaaja kertoo, mitä seuraavaksi tehdään, esimerkiksi seuraava liike.

MIKSI?

Ohjaaja perustelee, miksi kutakin asiaa tai liikettä harjoitellaan.

MINNE?

Ohjaaja kertoo tai näyttää, mihin suuntaan seuraavaksi liikutaan, esimerkiksi vasemmalle/oikealle/alas/ylös.

MILLOIN?

Ohjaaja ennakoi, milloin liike vaihtuu, esimerkiksi toistojen taaksepäin laskeminen: 4,3,2,1.

MITEN?

Ohjaaja kuvaa, miten seuraava liike tehdään. Tässä voi käyttää esimerkiksi mielikuvia kuten ”lavat takataskuun” tai ”hartiat korviin”.

Tärkeintä on vastata kysymykseen mitä. Ohjaajan tietojen ja taitojen mukaan tähän voi lisätä vastauksen kysymykseen miksi, joka auttaa osallistujia ymmärtämään harjoitettavan asian merkityksen heidän terveytensä, toimintakykynsä ja/tai hyvinvointinsa kannalta. Jos harjoituksessa liikutaan paljon eri suuntiin (esim. sisätiloissa tehtävä jumppa tai tanssi), korostuu myös kysymyksiin minne ja milloin vastaaminen. Miten-kysymykseen vastaaminen havainnollistaa osallistujille liikkeen oikeaa suoristustekniikkaa.

Ohjaustilannetta helpottavat tekijät

Ohjaustilannetta ja edellä kuvattuihin kysymyksiin vastaamista helpottaakseen ohjaajan on hyvä antaa selkeitä ohjeita ja käyttää samasta liikkeestä johdonmukaisesti samaa nimitystä. Ohje seuraavasta liikkeestä on hyvä antaa riittävän ajoissa, jotta osallistujat ehtivät valmistautua ja reagoida liikkeen vaihtumiseen. Esimerkiksi musiikkia käytettäessä hyvä aika seuraavan ohjeen antamiseen on edellisen kasin 5.–6-isku, mikäli käytössä on tasaiskuinen musiikki. Lisätietoa musiikista voit lukea osiosta Musiikin käyttö liikuntaryhmissä.

Sanalliset ohjeet muodostavat vain osan ohjauksesta. Ohjaajan on hyvä opetella käyttämään myös ei-sanallista viestintää kuten eleitä, ilmeitä ja käsimerkkejä ohjauksessaan. Nämä helpottavat ohjaamista tilanteissa, joissa ohjaajan ääni ei kuulu kunnolla tai ohjaaja haluaa muuten säästää ääntään. Myös sanallisen ja ei-sanallisen ohjaamisen yhdistäminen on hyvä vaihtoehto. Vallitsevan ohjaustavan käyttöä kannattaa vaihdella tilanteen ja käytössä olevan tilan mukaan, mm. onko käytössä lava, peili tai mikrofoni.

Ohjaussuunnat helpottavat liikkeiden havainnollistamista

Liikkeiden havainnollistamista voi helpottaa ohjaussuuntien monipuolisella käytöllä.

Peilikuvaohjaukseksi sanotaan ohjaustapaa, jossa ohjaaja on kasvokkain osallistujien kanssa ikään kuin peilinä. Tällöin ohjaaja puhuu osallistujien liikesuunnista (esim. vasen ja oikea), mikä saattaa alkuun tuntua haastavalta. Tämä ohjaussuunta mahdollistaa kuitenkin aktiivisen vuorovaikutuksen ryhmän osallistujien kanssa ja on sen takia erittäin suositeltava suunta.

Saman suunnan ohjaukseksi kutsutaan ohjaussuuntaa, jossa ohjaaja on selin osallistujiin. Tällöin ohjaajan ja osallistujien suunnat ovat samat eli ohjaaja voi puhua omasta vasemmastaan ja oikeastaan suuntia ohjatessaan. Saman suunnan ohjaus auttaa mm. vaikeiden liikkeiden ja liikesarjojen ohjaamisessa, mutta siinä vuorovaikutus osallistujiin kärsii helposti, eikä ohjaaja pysty seuraamaan miten osallistujat liikkeistä suoriutuvat (ellei tilassa ole peiliä). Saman suunnan ohjausta ei ole suositeltavaa käyttää ainoana ohjaussuuntana.

Diagonaaliohjaukseksi kutsutaan ohjaussuuntaa, jossa ohjaaja on viistossa osallistujiin nähden ja ohjaa peilikuvana takaviistoon. Tämä suunta sopii esimerkiksi moniin lihaskuntoliikkeisiin. Siinä vuorovaikutus osallistujiin on helppo säilyttää samoin kuin peilikuvaohjauksessakin, mutta osallistujien on helpompi hahmottaa tehtävän liikkeen kokonaisuus. Ohjaaja pystyy myös hyvin seuraamaan osallistujien tekemistä ja korjaamaan suoritustekniikkaa tarvittaessa.

Sivuttaisessa ohjauksessa ohjaaja on sivuttain osallistujiin nähden kuten suunnan nimikin kertoo. Tämä suunta sopii liikkeisiin, joissa sivuprofiili on tärkeä liikkeen oikean suoritustekniikan kannalta (esim. kyykyt).

Päivitetty: 28.10.2020

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan