Kaatuilu ei kuulu normaaliin ikääntymiseen. Iäkkäiden parissa työskentelevä ammattilainen on tärkeässä roolissa ja voi vaikuttaa iäkkään kaatumisvaaraan puuttumalla yksilöllisiin kaatumisten vaaratekijöihin.
Paras tulos saadaan, kun kaatumisten ehkäisyä tehdään systemaattisesti ja moniammatillisesti. Kaatumisten ehkäisy on ennakointia, toimenpiteitä ja yhteistyötä eri ammattiryhmien ja iäkkään sekä hänen läheistensä kanssa.
Kaatumisvaaran tunnistaminen | Vaaratekijöiden arviointi | Suunnitelma ja toimenpiteet | Toimenpiteiden onnistumisen arviointi
Kaatumiset ovat ikääntyneiden yleisimpiä tapaturmia. Yli 65-vuotiaista joka neljäs, yli 70-vuotiaista joka kolmas ja yli 80-vuotiaista joka toinen kaatuu vuosittain (lähde: Salari ym. 2022).
Kaatumisvaaran tunnistaminen
Iäkkään kaatumisvaaraa on tärkeä arvioida sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kaatumisvaaraa voi arvioida yksinkertaisimmillaan kysymällä ”Oletteko kaatunut viimeksi kuluneen vuoden aikana?”. Kaatumisvaaran kartoittamisen avuksi on kehitetty myös lyhyitä arviointimittareita, joiden käyttö tehostaa tunnistamista ja tekee kaatumisten ehkäisytyöstä systemaattisempaa.
Kaatumisvaaran lyhyet arviointityökalut
- KaatumisSeula®-työkalujen Kaatumisvaaran arviointi -lomake
- KaatumisSeula®-työkalujen sähköinen kaatumisvaaran itsearviointi
- Ikinä-mallin lyhyt kaatumisvaaran arviointi
Jos kaatumisvaara on suurentunut, edetään yksilöllisten vaaratekijöiden arviointiin.
Jos ikääntynyt ei ole kaatunut, kaatuminen ei huoleta häntä eikä kaatumisvaara ole lyhyen arvioinnin perusteella kohonnut, annetaan yleisiä ohjeita kaatumisten ehkäisyyn.
Yleisiä ohjeita
Tärkeintä on monipuolinen liikkumisen suosituksen mukainen liikunta ja terveelliset elintavat.
Yksilöllisten vaaratekijöiden arviointi
Kaatumisten vaaratekijät ovat yksilöllisiä. Mitä useampi vaaratekijä, sitä suurempi on kaatumisvaara. Yksilöllisten vaaratekijöiden selvittämisessä otetaan huomioon esimerkiksi kaatumishistoria, toimintakyky, sairaudet, lääkitys, ravitsemustila ja alkoholin käyttö. Lue lisää kaatumisten vaaratekijöistä.
Yksilöllisiä kaatumisten vaaratekijöitä tulee arvioida, jos
- kaatumisvaaran arvioinnin perusteella kaatumisriski on suurentunut
- henkilöllä on kaatumispelkoa
- taustalla on useita kaatumisia
- henkilö hakeutuu kaatumisten vuoksi lääkärin vastaanotolle
- kaatuminen on tapahtunut sairaalassa tai hoivakodissa.
Vaaratekijöiden kartoittamisessa voi hyödyntää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen IKINÄ Laajaa kaatumisvaaran arviointi -lomaketta, RAI-arviointitietoa (RAI-IKINÄ) tai geriatrista arviointia. Yksilöllisten vaaratekijöiden arviointi edellyttää moniammatillista yhteistyötä.
Suunnitelma ja toimenpiteet
Yksilöllisten vaaratekijöiden selvittämisen jälkeen tehdään suunnitelma, jolla pyritään vaikuttamaan iäkkään henkilön kaatumisriskiä lisääviin tekijöihin ja aloitetaan tarvittavat kaatumisia ehkäisevät toimenpiteet.
Kaatumisten ehkäisyn tulee olla pitkäjänteistä ja tavoitteellista toimintaa, jossa vastuu jakautuu eri ammattiryhmille. Apuna voi käyttää esimerkiksi IKINÄ-mallin Kaatumisten ehkäisyn toimintasuunnitelmaa, johon kirjataan todetut vaaratekijät, toimenpiteet, toimenpiteet toteuttava taho tai henkilö, toteutusaikataulu sekä aika, jolloin suunniteltu toimenpide on toteutunut.
Toimenpiteiden onnistumisen arviointi
Kaatumisia ehkäisevien toimenpiteiden tehokkuutta on tärkeää arvioida säännöllisesti, jotta saadaan selville, onko vaaratekijöihin puuttuminen tuottanut tuloksia. Onnistuneet toimenpiteet motivoivat iäkästä jatkamaan ja toisaalta suunnitelmaa voidaan muokata tarpeen mukaan, jos muutosta ei ole tapahtunut.
Kaatumisten ehkäisyn asiantuntija UKK-instituutissa Maarit Piirtola
Päivitetty: 24.10.2024