Liikkumisen edistämisen lähtökohtia

Sosioekologisuus

Maailman terveysjärjestö WHO ja monet terveyden edistämisen asiantuntijat pitävät terveyden edistämisen lähtökohtana nk. sosioekologisia malleja. Ne perustuvat ajatukseen, että terveyskäyttäytymiseen ja siten myös liikuntakäyttäytymiseen vaikuttaa yksilöllisten tekijöiden lisäksi monet muutkin tekijät, kuten sosiaalinen ja fyysinen ympäristö sekä poliittinen päätöksenteko.

Mallien mukaan edistämistoimia ei voi kohdentaa yksinomaan yksilöön (individual), vaan niitä tulee suunnitella ja toteuttaa samansuuntaisesti myös yksilöiden välisellä tasolla (interindividual), organisaatiotasolla (organizational), alueellisella tasolla (community) ja poliittisen päätöksenteon tasolla (policy). Monitasoisuuden arvellaan parantavan edistämistoimien kohdentumisen kattavuutta ja tasapuolisuutta sekä mahdollistavan sitä kautta myös terveyserojen kaventumisen.

Sosioekologiseen ajatteluun perustuvia liikkumisen edistämistutkimuksia on toistaiseksi tehty varsin vähän ja edistämistasojen määrä on yleensä rajoittunut kahteen. Sosioekologisten mallien käyttö on kuitenkin erityisen perusteltua liikkumisen edistämisessä, koska liikkuminen kiinnittyy selkeästi erilaisiin sosiaalisiin ja fyysisiin toimintaympäristöihin, kuten päiväkoteihin, kouluihin, työpaikkoihin ja koteihin. Lisäksi liikuntakäyttäytymisen determinanttien monitasoisuudesta on runsaasti näyttöä. Myös tutkimustulokset liikkumisen edistämisen vaikuttavuudesta puoltavat monitasoista lähestymistapaa.

Katso esimerkki paikallaanolon vähentämisestä eri ikäryhmissä sosioekologian mallin mukaisesta

Kompleksisuus ja systeemisyys

Sosioekologinen ajattelu on laajentanut, mutta samalla myös monimutkaistanut käsityksiä terveyden ja terveellisten elintapojen, kuten liikkumisen edistämisestä. On tunnistettu, että liikkumisen edistäminen ei voi tapahtua irrallaan sosioekologisesta systeemistä. Samalla on tiedostettu tarve ymmärtää, mitä liikkumisen edistämisen sosioekologiseen systeemiin kuuluu ja miten systeemin eri osat ovat kytköksissä toisiinsa.

Liikkumisen edistämistä pyritään entistä enemmän hahmottamaan systeemikarttojen eikä pelkästään syyseuraus -kaavioiden avulla. Kartoissa on myös mahdollista kuvata systeemin osien vaikutuksia edistämisen kohteena olevaan asiaan myönteisten ja kielteisten luuppien avulla. Tuloksena syntyy yleensä varsin monimutkaisia kuvioita ilmiöistä, jotka edesauttavat tai vaikeuttavat kohteena olevan asian edistämistä.

Monimutkaisuuden ja systeemisyyden tunnustaminen johtaa kokonaisvaltaisempaan näkemykseen liikkumisen edistämisestä ja tarjoaa yksilökeskeistä lähestymistapaan verrattuna hyödynnettäväksi laajemman valikoiman teorioita ja työkaluja. Toisaalta se tekee liikkumisen edistämisestä entistä haastavampaa ja osaamisen kannalta vaativampaa ja monialaisempaa.

Monialaisuus

Liikkumisen edistämisessä on jo kauan painotettu poikkihallinnollisuutta ja monialaista yhteistyötä, jossa ovat mukana tutkijat, päättäjät ja käytännön ammattilaiset. Ulkomaiset tutkimukset ja kotimainen kokemustieto kuitenkin osoittavat, että edistäminen toteutuu käytännössä melko siiloutuneesti. Yhteistyön haasteena ovat taloudellisten vastuiden lisäksi toimialojen ja tieteenalojen väliset erot muun muassa liikkumisen edistämisen ymmärryksessä ja tavoitteissa. Systeemiajattelu voi tuoda uutta ”potkua” monialaiseen edistämiseen. Yhtenä varteenotettavana yhteistyötapana on yhteiskehittäminen.

Kirjoittaja: Minna Aittasalo

Lähteet ja muuta kirjallisuutta saatavissa kirjoittajalta