Selittävät teoriat eivät kerro, miten determinanttitietoa voi hyödyntää käyttäytymisen muutoksessa. Tätä on pyritty selvittämään muutosteorioiden avulla. Ne tuottavat siis vastauksia siihen, millä muutostekniikoilla determinantteihin voidaan vaikuttaa niin, että käyttäytymisessä tapahtuu toivottuja muutoksia. Lähtökohtana on, että käyttäytyminen muuttuu determinanttien kautta.
Käytännössä muutosteoriat on useimmiten johdettu selittävistä teorioista. Selittävää teoriaa on täydennetty olettamuksella tai tutkimustiedolla siitä, mikä on determinanttien rooli käyttäytymisen muutoksessa. Toistaiseksi kuitenkin vain pieni osa muutosteorioista perustuu tutkimusnäyttöön syy-seuraussuhteista. Ehkä juuri siitä syystä muutosteorioihin perustuvan liikkumisen edistämisen ei ole tutkimuksissa todettu olevan sen vaikuttavampaa kuin teorioihin perustumattoman liikuntaneuvonnan.
Muutosvaihemallit ovat käytetyimpiä muutosteorioita. Mallien suosio perustunee siihen, että ne kuvaavat käyttäytymisen muutoksen pitkäjänteisyyttä ja tarjoavat käytännönläheisen alustan esimerkiksi liikuntaneuvonnalle. Muutosvaihemallit perustuvat ajatukseen, että käyttäytymisen muutos etenee eri vaiheiden kautta ja ihmisten valmius muuttaa käyttäytymistä riippuu siitä, missä vaiheessa muutosprosessia he ovat.
Muutosvaihemalleja on erilaisia. Myös niiden sisältämien vaiheiden määrä vaihtelee. Tunnetuin muutosvaihemalleista lienee Prochaskan ja Di Clementen laajempaan transteoreettiseen malliin kuuluva Stages of Change. Sitä on sovellettu paljon myös liikuntakäyttäytymiseen. Mallin erityispiirteenä on aikaraja, jonka tarkoituksena on helpottaa muutosvaiheen arviointia. Aikaraja on sopimuksenvarainen ja vaihtelee eri käyttäytymismuodoissa. Liikuntakäyttäytymisessä käytetään tavallisimmin kuuden kuukauden aikarajaa.
Käytännössä yksilö ei siirry vaiheesta toiseen selvärajaisesti vaan ennemminkin liukuvasti. Muutos ei myöskään välttämättä edellytä sitä, että yksilö käy läpi kaikki vaiheet eikä sitäkään, että vaiheesta toiseen edetään samassa järjestyksessä. Lisäksi välillä voi tulla vaiheita, jolloin uusi tottumus hylätään ja palataan vanhaan. Tällaiset repsahdukset eivät ole pelkästään huono asia, vaan myös opettavat yksilöä tekemään realistisia suunnitelmia ja varautumaan esteisiin, jotka ovat osa jokapäiväistä elämää.
Tutkimustiedon hajanaisuus vaiheiden lukumäärästä ja sisällöstä sekä siitä, miten yksilöt siirtyvät vaiheesta toiseen on johtanut konsensukseen, jonka mukaan käyttäytymismuutoksessa voidaan erottaa vain kaksi vaihetta. Niitä ovat aikomuksen muodostaminen ja aikomuksen toteuttaminen.
- Aikomuksen muodostamisvaiheessa olevat henkilöt punnitsevat liikkumisesta koituvia seurauksia eli hyötyjä, haittoja ja riskejä, joita aiheutuu nykyisen käyttäytymisen jatkamisesta, sekä omia kykyjään toteuttaa liikkuminen. Tässä vaiheessa olevat henkilöt ovat nk. epäröijiä. He eivät suhtaudu liikkumiseen ehdottoman torjuvasti, vaan se ei vain ole tullut heille aiemmin mieleen tai ei jostain syystä ole tullut omakohtaiseksi. Aikomus tehdä muutos siis puuttuu tai ainakin horjuu.
- Aikomuksen toteuttamisvaiheessa olevat henkilöt voidaan puolestaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, missä määrin aikomus näkyy toiminnan tasolla: Aikojat ovat päättäneet aloittaa liikkumisen, mutta eivät vielä ole toimineet aikomuksensa mukaisesti, kun taas toimijat ovat jo panneet aikomuksensa ainakin osittain täytäntöön.
UKK-instituutti on suunnitellut liikuntaneuvontaa toteuttavien ammattilaisten tueksi lehtiset epäröijien, aikojien ja toimijoiden liikuntaneuvontaan. Kun asiakas tai ammattilainen täyttää lehtistä neuvonnan kuluessa, se ohjaa keskustelua muutosvaiheen mukaisesti. Käyttöohjeessa opastetaan ammattilaista lehtisen käytössä ja vaiheen mukaisen neuvonnan toteuttamisessa.
Sama ihminen on eri muutosvaiheessa riippuen siitä, mistä käyttäytymismuodosta on kyse. Esimerkiksi laihduttava henkilö voi olla valmiimpi muuttamaan syömis- kuin liikkuimistottumuksia. Vaihe voi vaihdella myös saman käyttäytymisen eri muodoissa. Henkilö voi esimerkiksi olla valmiimpi aloittamaan työmatkakävelyn kuin käymään kuntosalilla. Liikuntakäyttäytymisen muutosvaihetta arvioitaessa onkin tärkeää määrittää tarkasti, mistä liikkumismuodosta on kyse. On myös hyvä täsmentää, onko kyseessä jonkin liikkumismuodon aloittaminen, lisääminen vai jatkaminen; on yleensä helpompaa lisätä tai jatkaa jotakin vanhaa kuin aloittaa kokonaan uutta.
Liikuntakäyttäytymisen vaiheiden arviointiin on kehitetty monenlaisia menetelmiä, kuten 5-luokkaisia asteikoita, janoja ja oikein/väärin -vaihtoehtoja. Ne kaikki sopivat työkaluiksi käytännön työhön. Mitään yksittäistä menetelmää ei ole todettu muita luotettavammaksi.
Tukimateriaali: Muutosvaihe-lehtiset
- Mitä mieltä liikkumisesta? Ajatus alkuun
- Liikkeellekö? Jospa kokeilisit
- Terveyttä ja mielihyvää – liikkuminen tavaksi
- Arviointi avuksi – vahvista terveysliikunnan yhteistyötä
Kirjoittaja: Minna Aittasalo
Lähteet ja muuta kirjallisuutta saatavissa kirjoittajalta
Päivitetty: 24.10.2024