Ei alkoholiperäinen rasvamaksatauti on Suomessa yleisin maksatauti ja sitä todetaan noin joka neljännellä suomalaisella. Liikunta, liikapainon laihdutus sekä terveellinen ruokavalio ovat tehokkaimpia tapoja ehkäistä ja hoitaa rasvamaksaa.
Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti (non-alcoholic fatty liver disease, NAFLD) on sairaus, jossa maksasolujen sisään on kertynyt runsaasti rasvaa. Suomessa rasvamaksataudeista 75 prosenttia johtuu muusta syystä kuin alkoholista. Loput 25 prosenttia aiheutuvat runsaasta alkoholin käytöstä. Tässä tekstissä käsitellään ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa.
Rasvamaksa on hyvin yleinen diabeetikoilla – noin 60–70 prosentilla on rasvamaksa, 20 prosentilla se on edennyt seuraavaan vaiheeseen eli steatohepatiittiin ja 5 prosentilla fibroosivaiheisiin, jolloin maksaan kertyy sidekudosta ja se arpeutuu. Tämän myötä maksan normaali toiminta häiriintyy, heikkenee ja voi myös ei-alkoholiperäisessä rasvamaksataudissa pahimmillaan edetä maksakirroosiin eli pysyvään vaurioon.
Riski maksakirroosin kehittymiseen kasvaa erityisesti metabolisessa oireyhtymässä ja tyypin 2 diabeteksessa. Rasvamaksaa voidaan tavata myös jo lapsilla ja nuorilla.
Rasvamaksaa ei välttämättä huomaa
Rasvamaksa ei useimmiten aiheuta mitään oireita, vaan tila todetaan yleensä vasta muun sairauden tai tarkastuksen vuoksi otetuissa laboratorio- tai kuvantamistutkimuksissa. Rasvoittuessaan maksa myös laajenee, jonka vuoksi eräs oire voi olla paineen tunne oikealla ylävatsalla tai kyljessä.
Rasvamaksan riskitekijöitä ovat metabolinen oireyhtymä, lihavuus, diabetes, insuliiniresistenssi, ikä, miessukupuoli sekä suvussa oleva kirroosiin edennyt rasvamaksatauti. Myös perimällä on vaikutusta rasvamaksan kehittymiseen.
Epäterveelliset elintavat, kuten vähäinen liikkuminen, ylipaino ja ruokavaliosta saatu ylimääräinen energia kerryttävät rasvaa maksaan, jonka myötä syntyy rasvamaksatauti. Sen vuoksi ei-alkoholiperäisen rasvamaksan keskeisimmät ehkäisy- ja hoitomuodot ovat liikunta, laihdutus ja terveellinen ruokavalio.
Liikunta vähentää rasvaa myös maksasta
Säännöllisen liikuntaharjoittelun avulla rasvamaksatautia sairastavien maksan rasvapitoisuus vähenee noin 20–30 %. Liikunta parantaa myös insuliiniherkkyyttä.
Sekä kestävyysliikunta että lihaskuntoharjoittelu vähentävät maksan rasvan määrää. Suurimmat vaikutukset maksan rasvapitoisuuteen saadaan, jos liikuntaan yhdistetään ruokavaliomuutokset sekä jos paino vähenee.
Maksan rasvapitoisuus vähenee huomattavasti jo kohtuullisella, esimerkiksi 10 prosentin laihdutuksella.
Mitä enemmän painoa putoaa, sitä todennäköisemmin saavutetaan rasvamaksataudin löydösten lievittyminen tai jopa häviäminen. Laihdutuksella saadaan aikaan myönteisiä vaikutuksia kaikkiin maksan muutoksiin. Maksan rasvapitoisuuden, tulehduksen ja arpeutumisen väheneminen on suoraan yhteydessä painonlaskun määrään – mitä enemmän paino putoaa, sitä suurempia muutoksia saadaan aikaan.
Vuoden kestävän elintapaintervention myötä painon laskeminen 10 prosentilla vähensi maksan
- rasvoittumista kaikilla tutkittavilla
- steatohepatiittia eli rasvamaksatulehdusta 90 prosentilla tutkittavista
- fibroosia eli arpeutumista 81 prosentilla tutkittavista.
Millaista liikuntaa rasvamaksaan suositellaan?
Rasvamaksatautia sairastavat hyötyvät sekä kestävyys- että lihasvoimaharjoittelusta ja heidän kohdallaan voidaan soveltaa yleisiä liikkumisen suosituksia:
- reipasta liikuntaa, esimerkiksi kävelyä yhteensä ainakin 2 tuntia 30 minuuttia viikoittain
TAI
- rasittavaa liikkumista yhteensä ainakin 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa.
LISÄKSI
- lihaskuntoa ja liikehallintaa toimintakyvyn tueksi vähintään 2 kertaa viikossa.
Ruokavalion muutoksilla voidaan vähentää rasvan kerääntymistä maksaan
Ruokavalion merkitys on rasvamaksassa merkittävä, sillä ylimääräisestä energiasta syntyy maksassa tyydyttynyttä rasvaa. Runsas sokerin ja sokeroitujen tuotteiden, tyydyttyneen rasvan ja vähäkuituisten hiilihydraattien (kuitua alle 6 grammaa 100 grammassa) käyttö johtaa usein ylimääräiseen energiansaantiin.
Rasvoista tulisi suosia tyydyttämättömiä eli niin sanottuja pehmeitä rasvoja, joita on esimerkiksi rypsi- ja oliiviöljyssä, pähkinöissä ja rasvaisessa kalassa. Runsaskuituisia hiilihydraatteja sen sijaan ovat täysviljatuotteet, kasvikset, marjat ja hedelmät.
Jotta elintapamuutokset olisivat pysyviä, liikuntaohjelma tulee suunnitella yksilöllisesti ja ravitsemusmuutokset yhteistyössä ravitsemusterapeutin kanssa.
Lisätietoa
Munuais- ja maksaliitto: Esite rasvamaksasta
Käypä hoito -suosituksen potilasversio: Rasvamaksa (Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti)
Lähteet
Ei alkoholiperäinen rasvamaksatauti (NAFDL). 2020. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 30.10.2020. www.kaypahoito.fi
Keating, S. E., Hackett, D. A., George, J. & Johnson, N. A. 2012. Exercise and non-alcoholic fatty liver disease: A systematic review and meta-analysis. Journal of Hepatology 57 (1), 157–166.
Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). 2020. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 30.10.2020. www.kaypahoito.fi
Mervaala, E. 2020. Liikunta ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin hoidossa. Näytönastekatsaus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 30.10.2020. www.kaypahoito.fi
Vilar-Gomez, E., Martinez-Perez, Y., Calzadilla-Bertot, L., Torres-Gonzalez, A., Gra-Oramas, B., Gonzalez-Fabian, L., Friedman, S. L., Diago, M. & Romero-Gomez, M. 2015. Weight loss through lifestyle modification significantly reduces features of nonalcoholic steatohepatitis. Gastroenterology 149 (2), 367–378. e5.
Päivitetty: 4.8.2023