Rytmihäiriöt asettavat erityishuomioita liikunnan harrastamiseen – kovaa fyysistä rasitusta tai tajunnan menetyksen myötä tapaturmiin johtavia lajeja voidaan joutua välttämään. Lievät ja hoidolla hyvin hallittavat rytmihäiriöt eivät yleensä haittaa liikuntaa tai edellytä sen rajoittamista.
Rytmihäiriöissä sydämen sähköinen säätely on häiriintynyt. Tämä johtaa muutoksiin sydämen rytmissä: sydämen rytmi kiihtyy tai hidastuu epätarkoituksenmukaisesti tai on epätasainen. Oireita voivat olla tykytyksen tunne, harvalyöntisyys, epäsäännöllinen syke tai lisälyönneistä aiheutuvat sydämen muljahtelun tai lyöntien väliin jäämisen tunteet. Myös hengenahdistusta, rintakipua tai jopa pyörtymistä voi esiintyä.
Liikunnan ja rytmihäiriöiden yhteydestä yleisellä tasolla ei ole tehty laajoja tutkimuksia, eikä esimerkiksi liikunnan rytmihäiriöitä vähentävästä vaikutuksesta ole tutkimusnäyttöä. Liikuntaan liittyvät suositukset perustuvat rytmihäiriöiden tuntemukseen ja suosituksia sovelletaan sairauskohtaisesti.
Liikunta parantaa eteisvärinää sairastavan elämänlaatua ja kuntoa
Eteisvärinä on pitkäkestoisista rytmihäiriöistä yleisin. Siinä sydämen rytmi muuttuu nopeaksi ja epäsäännölliseksi. Oireita voivat olla tuntemukset sydämentykytyksestä, rintakipu, huimaus, hengenahdistus, väsymys tai suorituskyvyn heikkeneminen. Eteisvärinä voi olla myös oireeton: joillakin se ilmenee vain rasituksessa, eikä levossa välttämättä esiinny oireita.
Merkittävimmät eteisvärinälle altistavat tekijät ovat ikä, kohonnut verenpaine, sydänsairaudet, diabetes ja ylipaino.
Hyvän verenkierto- ja hengityselimistön kunnon on todettu voivan vähentää eteisvärinän riskiä. Vaikka liikunta ei varsinaisesti aiheuta rytmihäiriöitä, on viitteitä siitä, että kilpaurheilutasoinen kestävyysliikunta voisi lisätä terveen sydämen alttiutta eteisvärinälle.
Liikunnan on todettu parantavan lihasvoimaa ja -kestävyyttä sekä päivittäisistä toiminnoista selviytymistä. Laihtuminen ja kohonneen verenpaineen aleneminen liikunnan avulla voivat helpottaa oireita. Liikunnan ei ole todettu lisäävän kuolleisuuden tai vakavien haittojen riskiä eteisvärinää sairastavilla.
Myös eteisvärinää sairastava hyötyy liikunnasta, sillä sekä kestävyysliikunta että lihasvoimaharjoittelu kohentavat elämänlaatua ja verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa.
Usein kaikki liikuntamuodot ovat sopivia eteisvärinää sairastaville, eikä liikuntaa ole tarpeen rajoittaa, jos kammioiden supistumistaajuus on saatu lääkehoidolla taloudelliseksi ja pumppausteho riittävän hyväksi ja eteisvärinän aikaisen sykkeen on varmistettu olevan hoidolla hallinnassa myös rasituksessa. Eteisvärinä voi olla este liikunnalle, jos se tihenee haitallisen voimakkaasti rasituksessa. Liikuntaa voidaan kuitenkin harrastaa, jos tiheneminen on voitu estää lääkkeillä.
Liikunta ja fyysinen rasitus herkistävät rytmihäiriöille
Liikunta ei itsessään aiheuta rytmihäiriöitä, mutta se voi tuoda joitakin sydämen rytmihäiriöitä esiin. Liikunta esimerkiksi altistaa supraventrikulaarisen takykardian kohtauksille, eräille kammiotakykardioille sekä lisälyöntien runsastumiselle. Liikuntaa saatetaan välttää rytmihäiriön aiheuttamien oireiden takia.
Jos liikunnan aikana esiintyy jokin seuraavista oireista, tulee liikuntaa välttää, kunnes yleinen terveydentila ja oireiden syy on selvitetty ja mahdollinen taustalla oleva sairaus hoidettu:
- voimakas tykytyksen tunne
- havainto poikkeavan tiheästä sykkeestä
- pyörtyminen
- rintakipu
- äkillinen voimattomuus liikunnan aikana.
Muidenkin, varsinkin liikunnan aikana tuntuvien rytmihäiriötuntemusten yhteydessä tulisi hakeutua lääkärin arvioon ennen rasittavan liikunnan harrastamisen jatkamista.
Liikunta rytmihäiriö- ja sydämentahdistimen kanssa
Potilaat, joilla on sydämentahdistin, voivat pääsääntöisesti harrastaa liikuntaa. Jos tahdistinta tarvitaan nopeuttamaan sykettä koko ajan, syke voi jäädä kuormitukseen nähden matalammaksi, mistä voi seurata väsymystä ja voimattomuuden tunnetta. Tavallista sydämentahdistinta käyttävä voi liikkua yleisten liikuntasuositusten mukaan.
Sen sijaan rytmihäiriötahdistimen kohdalla liikunnan ja sen rasittavuuden tasosta on syytä keskustella tahdistimen säädöt tuntevan erikoislääkärin kanssa.
Liikuntaa koskevat rajoitukset
Vaikeaoireista rytmihäiriötä sairastavaa suositellaan välttämään liikuntamuotoja, joissa äkillinen tajunnanmenetys voi johtaa tapaturmiin (mm. putoaminen, kaatuminen, törmäys, veden varaan joutuminen). Myös äkillinen kova fyysinen rasitus voi johtaa vaaratilanteisiin. Vaikka itse rytmihäiriö olisikin vaaraton, kohtauksen aiheuttama toimintakyvyn menetys voi aiheuttaa vaaratilanteita.
Sen sijaan lievät ja hoidolla hallittavat rytmihäiriöt eivät yleensä haittaa liikuntaa tai edellytä sen rajoittamista. Jos rytmihäiriöt ovat vaarattomia liikunnan harrastamisen lähtökohtana voidaan pitää henkilön omia tuntemuksia. Sopivia lajeja ovat esimerkiksi kävely, kevyt juoksu, murtomaahiihto ja kuntosaliharjoittelu.
Liikunnan turvallisuutta arvioitaessa määritetään taudinkuva ja tarkka sairauden tila ja sen perusteella ennakoitava vaara sekä aiemmin liikunnan aikana esiintyneet oireet. Myös sydämen rytmin tutkimisesta rasituksessa voi olla apua. Rytmihäiriöt ovat monimuotoinen sairausryhmä eli niiden luonne, esiintymistapa ja vaikeusaste vaihtelevat, minkä vuoksi yleisiä liikuntaohjeita ei voida antaa. Yksilökohtaiset liikuntasuositukset kykenee usein antamaan parhaiten potilaan rytmihäiriön tunteva lääkäri.
Muutamat rytmihäiriöt ovat este raskaan liikunnan harrastamiselle. Kevyttä kunto- ja virkistysliikuntaa voidaan kuitenkin harrastaa, ellei ilmene erityisiä syitä senkin välttämiselle. Näitä ovat
- QT-oireyhtymä
- katekoliamiiniherkkä kammiotakykardia
- arytmogeeninen oikean kammion dysplasia
- hypertrofinen kardiomyopatia.
Lisätietoa
Käypä hoito: Rytmihäiriöt ja liikunta
Käypä hoito -suositus: Liikunta ja sydämen rytmihäiriöt
Sydänliiton terveyden ja hyvinvoinnin verkkopalvelu: Liikunta ja sydämen rytmihäiriöt
Liikkujan apteekki: Sydänsairaan liikunta
Lähteet
Kwok, C. S., Anderson, S. G., Myint, P. K., Mamas, M. A. & Loke, Y. K. 2014. Physical activity and incidence of atrial fibrillation: A systematic review and meta-analysis. International Journal of Cardiology 177 (2), 467–476.
Laukkanen, J. 2015. Rytmihäiriöt ja liikunta. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 28.10.2020. www.kaypahoito.fi
Li, X., Cui, S., Xuan, D., Xuan, C. & Xu, D. 2018. Atrial fibrillation in athletes and general population: A systematic review and meta-analysis. Medicine 97 (49), 1–8.
Liikunta. 2016. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 28.10.2020. www.kaypahoito.fi
Reed, J. L., Mark, A. E., Reid, R. D. & Pipe, A. L. 2013. The effects of chronic exercise training in individuals with permanent atrial fibrillation: A systematic review. Canadian Journal of Cardiology 29 (12), 1721–1728.
Ricci, C., Gervasi, F., Gaeta, M., Smuts, C. M., Schutte, A. E. & Leitzmann, M. F. 2018. Physical activity volume in relation to risk of atrial fibrillation. A non-linear meta-regression analysis. European Journal of Preventive Cardiology 25 (8), 857–866.
Risom, S. S., Zwisler, A., Johansen, P. P., Sibilitz, K. L., Lindschou, J., Gluud, C., Taylor, R. S., Svendsen, J. H. & Berg, S. K. 2017. Exercise‐based cardiac rehabilitation for adults with atrial fibrillation. Cochrane Database of Systematic Reviews (2).
Toivonen, L. 2017. Sydämen rytmihäiriöt. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 377–396.
Päivitetty: 9.11.2021