Diabetes on yksi nopeimmin yleistyviä sairauksia sekä Suomessa että muualla maailmassa. Suomessa diabetesta sairastaa arviolta jo yli 500 000 ja heistä noin 10–15 prosentilla on tyypin 1 diabetes.
Diabetes tarkoittaa ryhmää aineenvaihduntasairauksia, joissa veren glukoosipitoisuus on kohonnut pitkäaikaisesti. Diabeteksen kaksi päätyyppiä ovat tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes.
Tyypin 1 diabetekselle on tunnusomaista insuliinin puute. Tyypin 1 diabeteksessa insuliinin tuotanto loppuu asteittain haiman insuliinia tuottavien solujen tuhoutuessa autoimmuuniprosessin seurauksena. Tyypin 1 diabetes on pysyvä sairaus.
Molemmissa, sekä tyypin 1 että 2 diabeteksessa, geneettiset tekijät ovat riskitekijöitä. Tyypin 1 diabeteksen tarkkaa periytymismekanismia ei vielä tunneta. Taudin kehittymiseen vaikuttavat sekä perimä että toistaiseksi tuntemattomat ympäristötekijät.
Tyypin 1 diabeteksen oireet ja seuraukset
Insuliinin puute johtaa verensokerin kohoamiseen. Oireita ovat sokerin erittyminen virtsaan, jano, suuret virtsamäärät ja laihtuminen.
Diabetekseen liittyy sekä äkillisiä että pidempiaikaisia komplikaatioita. Äkillisiin komplikaatioihin lukeutuvat hyperglykemia eli liian korkea verensokeri, hypoglykemia eli liian matala verensokeri sekä ketoasidoosi eli happomyrkytys. Ketoasidoosissa insuliinin puutteen myötä ketoaineita eli happoja kertyy elimistöön.
Pitkäaikainen liian korkea verensokeri voi aiheuttaa monien elimien vaurioitumista. Pienten verisuonien vaurioituminen vaurioittaa silmäpohjia ja munuaisia aiheuttaen diabeettista silmäsairautta sekä munuaissairautta. Lisäksi hermovauriot (neuropatia) ovat mahdollisia. Diabetes altistaa myös valtimonkovettumataudille, sydänveritulpalle, aivoverenkiertohäiriöille ja jalkojen verenkiertohäiriöille.
Tyypin 1 diabetes ja liikunta
Liikuntaa ei voida pitää tyypin 1 diabeteksen hoitokeinona yhtä lailla kuin tyypin 2 diabeteksessa. Liikunta ei itsenäisesti paranna sokeritasapainoa merkitsevästi, kuten tyypin 2 diabeteksessa, vaan tyypin 1 diabeteksen hoidon perustana on fysiologiaa jäljittelevä insuliinikorvaushoito. Nykyään on tarjolla insuliinipumppuhoito, joka on fysiologisin menetelmä insuliinin annosteluun. Sen lisäksi ihonalaiskudokseen asetettavan sensorin avulla voidaan verensokeria seurata jatkuvasti. Insuliinipumppu ja glukoosisensorointi voivat helpottaa olennaisesti diabeetikon liikunnan harrastamista.
Tyypin 1 diabeteksen hoidon tavoitteena on hyvän glukoositasapainon ylläpito ja komplikaatioiden ehkäisy.
Silti säännöllistä liikuntaa suositellaan kaikille diabeetikoille, sillä se
- vähentää insuliinin tarvetta (mutta ei välttämättä paranna sokeritasapainoa)
- lisää insuliiniherkkyyttä
- parantaa veren rasva-arvoja
- laskee verenpainetta
- auttaa painonhallinnassa
- parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön ja keuhkojen toimintaa
- parantaa endoteelin eli valtimoiden sisäkalvon toimintaa
- lisää virkeyttä ja hyvinvointia
- on yhteydessä pienentyneeseen sydän- ja verisuonisairastuvuuteen ja kuolleisuuteen.
Diabeetikolle sopivat samat yleiset liikuntasuositukset kuin muillekin
Aikuisten liikkumisen suositus sopii myös tyypin 1 diabetesta sairastaville:
- Reipasta liikuntaa, esimerkiksi kävelyä yhteensä ainakin 2 tuntia 30 minuuttia viikossa
tai
- rasittavaa liikkumista yhteensä ainakin 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa.
lisäksi
- lihaskuntoa ja liikehallintaa toimintakyvyn tueksi ainakin 2 kertaa viikossa.
Liikunta-annoksen voi kerätä useista lyhyistä, vaikka vain muutamankin minuutin kestävistä jaksoista. Tavoitteena on lisätä myös arkiaktiivisuutta ja vähentää paikallaanoloa. Paikallaanoloa, kuten istumista, tulisi tauottaa mahdollisimman usein, vähintään puolen tunnin välein kevyellä muutaman minuutin liikunnalla. Ikääntyneiden ja myös pitkään sairastaneiden diabeetikoiden suosituksissa korostuu lisäksi tasapainoa ja notkeutta kehittävä harjoittelu.
Aiemmin vähän liikkuneen kannattaa aloittaa liikunta kevyesti ja lisätä kuormittavuutta asteittain.
Myös HIIT (high-intensity interval training) on sopiva liikuntamuoto useimmille diabeetikoille. Hypoglykemian esiintymisessä ei näyttäisi olevan eroa tavanomaisen aerobisen harjoittelun ja korkean intensiteetin intervalliharjoittelun välillä vuonna 2018 julkaistun lukuisista tutkimuksista tehdyn yhteenvedon perusteella.
Pitkään sairastaneilla ja erityisesti valtimotautia tai mikrovaskulaarikomplikaatioita (silmäsairaus, munuaissairaus ja hermovaurio) sairastavilla lääkärin tulee arvioida mahdolliset rajoitukset ja riskit ennen raskaan liikunnan aloittamista.
Diabeetikon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota myös jalkojen terveyteen, jos jaloissa on verenkiertohäiriöitä tai neuropatiaa. Jalkojen neuropatia voi aiheuttaa tuntopuutoksia jaloissa, jolloin esimerkiksi jalkineiden sopivuus on oltava hyvä.
Mitä erityistä tyypin 1 diabeteksessa ja liikunnassa on otettava huomioon?
Liikunnan vaikutus tyypin 1 diabeetikon sokeritasapainoon ei ole yksiselitteinen ja se on varsin yksilöllistä. Hypoglykemia-alttius lisääntyy, sillä liikunta parantaa lihaskudoksen kykyä käyttää sokeria. Tällöin liian suuri määrä insuliinia voi johtaa mataliin verensokereihin. Etenkin aerobisessa liikunnassa insuliiniherkkyys lisääntyy ja sen imeytyminen kiihtyy, joten insuliinintarve vähenee.
Sen sijaan rajun liikunnan aikana tai liikunnan jälkeen voi esiintyä hyperglykemiaa, sillä liikunnan vaikutuksesta lisääntynyt stressihormonin eritys suurentaa verensokeria ja lisää insuliinintarvetta.
Verensokerin käyttäytymiseen liikunnassa vaikuttaa muun muassa
- insuliinipitoisuus
- elimistön insuliiniherkkyys
- insuliiniherkkyyden muuttuminen liikunnan aikana
- liikunnan kesto
- ruokailu.
Verensokerin käyttäytyminen on yksilöllistä, joten täysin yleispäteviä ohjeita liikunnasta ja insuliinin ja hiilihydraattien tarpeesta ei voida antaa. Yleensä suositellaan kuitenkin seuraavaa:
- ennen rasitusta 20 g ylimääräistä hiilihydraattia
- suorituksen aikana 20 g hiilihydraattia tunnin välein
- vähennetään liikuntaa edeltävän ja/tai jälkeistä insuliiniannosta
- esim. liikuntaa edeltävän ateriainsuliinin vähentäminen 30–50 % ilman ateriamuutoksia
- vähennetään yön aikana vaikuttavaa perusinsuliiniannosta, jos liikunta ajoittuu iltapäivään tai iltaan.
Pitkäkestoisessa raskaassa liikunnassa
- vähennetään ennen liikuntaa annosteltavaa pitkävaikutteista insuliinia
- suorituksen aikana 40 g hiilihydraattia tunnin välein TAI vähennetään liikunnan aikana vaikuttavaa insuliiniannosta 20–30 % (jopa 50 %)
- vähennetään myös liikunnan jälkeen seuraavaa perusinsuliiniannosta 10–30 % TAI lisätään ylimääräinen hiilihydraattia ja proteiinia sisältävä väli- tai iltapala.
Lue tarkemmat ohjeet liikuntaan varautumisesta ja insuliinimuutoksista Käypä hoito -suosituksesta.
Tiesitkö?
Pelko hypoglykemiasta eli liian alhaisesta verensokerista on yksi suurimmista esteistä liikunnan harrastamiselle tyypin 1 diabetesta sairastavilla.
Hypoglykemiariskiä voidaan kuitenkin pienentää nauttimalla hiilihydraattia oikea määrä oikeaan aikaan sekä muokkaamalla insuliiniannosta. Oikea insuliinin ja hiilihydraattien annostelu opitaan mittaamalla verensokeria.
Itsensä, verensokerikäyttäytymisensä ja insuliininsa tunteminen ja säännölliset verensokerin omamittaukset ovat välttämättömiä turvallisen liikunnan edellytyksiä. Kehittyneimmät insuliinipumput katkaisevat automaattisesti insuliinin annostelun verensokerin pienentyessä liian matalaksi ja jatkavat sitä vasta, kun pitoisuus on jälleen turvallisella tasolla.
Lisätietoa
Käyvän hoidon potilasversio: Insuliininpuutosdiabetes
Diabetesliitto: Tyypin 1 diabetes
Diabetesliitto: Liikunta ja tyypin 1 diabetes
FinnDiane-tutkimus ja Diabetesliiton uutinen: Väitöstutkimus lisää merkittävästi tietoa liikunnan suotuisista vaikutuksista tyypin 1 diabetesta sairastavilla
Terve urheilija: Urheilijan diabetes
Lähteet
Cockcroft, E. J., Narendran, P. & Andrews, R. C. 2020. Exercise‐induced hypoglycaemia in type 1 diabetes. Experimental Physiology 105 (4), 590–599.
Eriksson, J. G. 2017. Diabetes. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 439–459.
Hasan, S., Shaw, S. M., Gelling, L. H., Kerr, C. J. & Meads, C. A. 2018. Exercise modes and their association with hypoglycemia episodes in adults with type 1 diabetes mellitus: A systematic review. BMJ Open Diabetes Research and Care 6 (1).
Ilanne-Parikka, P. 2018. Diabetes (”sokeritauti”). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 18.10.2020. www.terveyskirjasto.fi
Insuliininpuutosdiabetes. 2020. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 18.10.2020. www.kaypahoito.fi
Scott, S. N., Cocks, M., Andrews, R. C., Narendran, P., Purewal, T. S., Cuthbertson, D. J., Wagenmakers, A. J. & Shepherd, S. O. 2019. Fasted high-intensity interval and moderate-intensity exercise do not lead to detrimental 24-hour blood glucose profiles. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism 104 (1), 111–117.
Rauramaa R. 2015. Diabeetikon liikuntakelpoisuus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 1.12.2019. www.kaypahoito.fi
Päivitetty: 4.8.2023