Liikunta on keskeinen osa kroonisen selkäkivun hoitoa

Liikunta on vaikuttavaa kroonisen selkävaivan hoidossa – se vähentää koettua kipua ja parantaa toimintakykyä. Viime aikoina on saatu viitteitä myös liikunnan selkävaivoja sekä niiden uusiutumista ehkäisevästä vaikutuksesta.

Selkäkivut ovat suomalaisilla yleisiä. Yli 30-vuotiaista suomalaisista 75 % on kokenut vähintään yhden selkäkipujakson elämänsä aikana. Selkävaiva on krooninen noin 10 %:lla aikuisista.

Suurimmalla osalla selkäkipujen tarkkaa syytä ei pystytä tunnistamaan, jolloin tilasta käytetään termiä epäspesifinen alaselkäkipu. Vain pienelle osalle kipuja tunnistetaan jokin patologisanatominen syy, kuten vamma, välilevyntyrä tai selkärankamurtuma tai -reuma. Selkävaivat jaetaan keston perusteella yleensä akuutteihin (alle 6 viikkoa), pitkittyneisiin ja kroonisiin (yli 3 kuukautta).

Selkävaivojen ilmaantuvuuden on havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi raskaaseen ruumiilliseen työhön, matalaan sosioekonomiseen asemaan ja koulutustasoon, masennukseen sekä elämäntapoihin liittyviin tekijöihin, kuten tupakointiin, stressiin, ylipainoon ja vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen.

Liikunta vähentää alaselkäkivun sekä sen uusiutumisen riskiä  

Liikunnan merkitys selkävaivojen ennaltaehkäisyssä on ollut kiistanalainen. Selkäkipua koskevien tutkimusten heikon laadun ja riskitekijöiden yleisyyden vuoksi selkävaivojen ehkäisyyn on ollut vaikea laatia yksityiskohtaisia suosituksia.

Liikunnan ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta on havaittu näyttöä viime vuosina julkaistujen systemaattisten katsausten ja meta-analyysien eli satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten yhteenvetojen perusteella. Liikunnan on havaittu ehkäisevän tehokkaasti alaselkäkipua erityisesti neuvontaan yhdistettynä.

Liikunnalla näyttäisi olevan merkitystä myös selkävaivojen hoitotuloksen pysyvyydessä. Liikunnan on havaittu vähentävän alaselkäkivun uusiutumista ja sairauspoissaoloja. Vapaa-ajan liikunta vähensi kroonisen alaselkäkivun riskiä 11–16 % vuonna 2017 julkaistussa satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten yhteenvedossa.

Liikunta on keskeinen osa kroonisen selkäkivun näyttöön perustuvaa hoitoa

Akuutti alaselkäkipu 

Akuutissa selkäkivusta liikunnasta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kivun kroonistumisriskin pienentämiseksi kivun tehokas hoito alkuvaiheessa on tärkeää. Akuutissa selkäkivussa keskeistä on välttää vuodelepoa, jatkaa päivittäisiä toimintoja työ mukaan lukien ja pysyä aktiivisena kivun sallimissa rajoissa. Kevyt liikkuminen, kuten kävely, kivun sallimissa rajoissa on suotavaa.

Krooninen alaselkäkipu 

Valtaosa akuuteista selkäkivuista on ohimeneviä, mutta selkäkivulla on taipumus uusiutua herkästi. Ongelmia syntyy yleensä, kun selkävaivat pitkittyvät ja kroonistuvat, jolloin fyysisten kipujen rinnalle syntyy usein myös psyykkisiä tekijöitä ja vaivoja. Pitkittyessään selkävaivat aiheuttavat kärsimystä, haittaa ja työkyvyttömyyttä. Sen vuoksi selkäkivun aikainen tehokas hoito ja pitkittymisen ehkäisy ovat hoidon avainasemassa.

Näyttö liikunnan vaikuttavuudesta kroonisen alaselkäkivun hoidossa on vahvempi kuin alaselkäkipujen ehkäisyssä. Liikuntahoidon vaikuttavuudesta kroonisen selkävaivan hoitoon todettiin vahva näyttö vuonna 2005 tehdyssä yli 6000 tutkittavaa käsittävässä satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten yhteenvedossa, vaikkakin vaikutus kipuun oli pieni.

Liikuntahoito vähentää kroonista alaselkäkipua ja parantaa toimintakykyä. Erityisesti lihasvoima-, koordinaatio- ja tasapainoharjoittelun on havaittu vähentävän kroonista alaselkäkipua verrattuna aerobiseen kestävyyskuntoharjoitteluun.

Paras vaikutus saadaan yksilöllisesti suunnitellulla lihasvoimaharjoittelua ja venyttelyä sisältävällä liikuntahoidolla, jonka toteutumista valvotaan. Harjoittelun tulee kohdistua spesifisesti keskivartaloon eli erityisesti niihin lihaksiin, jotka osallistuvat keskivartalon asennonhallintaan. Sen myötä keskivartalon lihasvoima, lihaskestävyys ja liikkuvuus paranevat. Aerobista kestävyyskuntoa kehittävät lajit, kuten kävely, pyöräily ja uinti kohottavat kyllä yleiskuntoa, mutta eivät saa aikaan riittävää kuormitusta selälle.

Selkävaivoissa liikunnan aloittaminen sekä siihen sitoutuminen voi olla haastavaa 

Kroonisista selkäkivuista kärsivän potilaan fyysinen suorituskyky ja kehonhallinta voivat olla heikkoja. Liikunta saattaa myös pahentaa oireita, minkä seurauksena saattaa syntyä merkittäväkin kuormituksen ja kivun pelko. Tällöin voidaan tarvita erityistä tukea liikunnan aloittamiseen. 

Selkävaivojen hoidossa on liikunnallisen kuntoutuksen lisäksi tärkeää korjata mahdollisia virhekäsityksiä ja uskomuksia selkävaivoista. Oikea informaatio selkävaivoista, niiden hyvästä taipumuksesta parantua ja siitä, että kyseessä ei ole vakava sairaus, vähentää ahdistuneisuutta ja parantaa tyytyväisyyttä hoitoon.

Selkävaivoissa liikunnalle on harvoin esteitä, jos vakavat syyt ja leikkausta vaativat tilat on ensin poissuljettu. Poikkeuksena ovat kasvuikäisen urheilijan pitkittyvät selkävaivat, joiden taustalla voi olla esimerkiksi rasitusmurtuma. 

Hyvä tietää
Liikunnan vaikutusta mielialaan ja yleiseen hyvinvointiin ei sovi unohtaa. Aktiivinen arki ja liikunnan mielialaa sekä vointia kohentava vaikutus voivat vaikuttaa kivun kokemiseen ja kannustaa kuntoutuksen jatkamiseen.

Lisätietoa 

Selkäliitto ry: Jumppaohjeita selälle ja niskalle 

Käyvän hoidon potilasversio: Alaselkäkipu 

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: Liikunta ja epäspesifinen alaselkäkipu 

Ohjevideo: Epäspesifi alaselkäkipu, liikehallinta ja keskivartalon vahvistaminen 

Ohjevideo: Epäspesifi alaselkäkipu, liikkuvuusharjoitukset ja lihasvenytykset 

Lähteet 

Alaselkäkipu. 2017. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 29.09.2020. www.kaypahoito.fi 

Liikunta. 2016. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 29.09.2020. www.kaypahoito.fi 

Taimela, S. Selkävaivat. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 310–326. 

Choi, B. K., Verbeek, J. H., Wai‐San Tam, W. & Jiang, J. Y. 2010. Exercises for prevention of recurrences of low‐back pain. Cochrane Database of Systematic Reviews (1). 

Foster, N. E., Anema, J. R., Cherkin, D., Chou, R., Cohen, S. P., Gross, D. P., Ferreira, P. H., Fritz, J. M., Koes, B. W., Peul, W., Turner, J. A. Maher, C. G. 2018. Prevention and treatment of low back pain: Evidence, challenges, and promising directions. The Lancet 391(10137), 2368–2383. 

Hartvigsen, J., Hancock, M. J., Kongsted, A., Louw, Q., Ferreira, M. L., Genevay, S., Hoy, D., Karppinen, J., Pransky, G., Sieper, J., Smeets, R. J. Underwood, M. 2018. What low back pain is and why we need to pay attention. The Lancet 391 (10137), 2356–2367. 

Searle, A., Spink, M., Ho, A. Chuter, V. 2015. Exercise interventions for the treatment of chronic low back pain: A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Clinical Rehabilitation 29 (12), 1155–1167. 

Shiri, R., Coggon, D. & Falah-Hassani, K. 2018. Exercise for the prevention of low back pain: Systematic review and meta-analysis of controlled trials. American Journal of Epidemiology 187 (5), 1093–1101. 

Shiri, R., Falah-Hassani, K. 2017. Does leisure time physical activity protect against low back pain? Systematic review and meta-analysis of 36 prospective cohort studies. British journal of sports medicine 51(19), 1410–1418. 

Steffens, D., Maher, C. G., Pereira, L. S., Stevens, M. L., Oliveira, V. C., Chapple, M., Teixeira-Salmela, L. F. Hancock, M. J. 2016. Prevention of low back pain: A systematic review and meta-analysis. JAMA Internal Medicine 176 (2), 199–208.