Hyppää sisältöön

Liikunta pienentää aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on yhteisnimitys aivoverisuonten tai aivoverenkierron sairauksille, joita ovat aivoverenkierron tilapäinen häiriö (TIA), aivoinfarkti sekä aivoverenvuoto.

Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö eli TIA (transient ischemic attack) johtuu aivoverisuonten ahtautumisesta, joka aiheuttaa aivojen veren- ja hapenpuutetta. TIA on kohtausmainen, ohimenevä, yleensä alle tunnin kestävä ja oireiltaan aivoinfarktia muistuttava tila, mutta se ei jätä pysyviä vaurioita. Noin 10 %:lle kuitenkin kehittyy seuraavan kolmen kuukauden aikana aivohalvaus, joten ohimenevän aivoverenkiertohäiriön esiintyminen on varoitussignaali ja antaa mahdollisuuden pyrkiä estämään aivohalvaus. Tämän vuoksi myös tilapäiseen aivoverenkiertohäiriöön liittyen tulee hakeutua välittömästi päivystykseen.

Aivoinfarkti on aivokudoksen pysyvä vaurio, jonka aiheuttaa tavallisimmin aivovaltimon tukos ja sen myötä puutteellinen verenvirtaus, jolloin osa aivokudoksesta jää ilman happea ja syntyy kuolio eli infarkti. Verisuonitukoksen syynä on yleensä verihyytymä ahtautuneessa valtimossa tai esimerkiksi sydämestä tai kaulavaltimosta lähtenyt hyytymä. Aivoinfarktin oireita ovat eriasteiset puutokset ja häiriöt esimerkiksi tajunnassa, puheessa, tunnossa, näössä ja liikkeissä (raajojen heikkous).

Aivoverenvuoto tarkoittaa aivovaltimon repeämistä, jolloin verta vuotaa joko aivoaineeseen tai lukinkalvon alaiseen tilaan aiheuttaen kudosvaurioita. Aivoverenvuodon yleisin syy on kohonnut verenpaine.

Perinteisesti on käytetty myös nimitystä aivohalvaus, joka voi johtua aivoinfarktista tai aivoverenvuodosta – aivovaltimo siis joko tukkeutuu tai vuotaa.

Liikunta suojaa aivoinfarktilta

Aivoinfarktin vaaraa lisäävät samat elintapatekijät, jotka nostavat sepelvaltimoiden ahtautumisen riskiä: tupakointi, liikunnan puute, lihavuus, sydämen ja veren kannalta epäterveellinen ruokavalio, kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes sekä kohonnut veren kolesterolitaso.

Fyysisellä aktiivisuudella on aivoinfarktilta suojaava vaikutus. Jo teholtaan kohtalainen eli reipas liikunta pienentää aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa, kuormittavampi liikunta pienentää vaaraa vielä enemmän.

Tiesitkö?
Kestävyyskunnon ja aivohalvauksen vaaran välillä on voimakas käänteinen yhteys eli mitä parempi kestävyyskunto on, sitä pienempi on aivohalvauksen vaara.

Aerobinen kunto on käänteisesti yhteydessä ilmeisesti myös aivoverenvuodon riskiin miehillä.

Liikunnan aivohalvauksen vaaraa pienentävät mekanismit ovat samoja kuin ateroskleroosin ja sepelvaltimotaudin ehkäisyssä:

  • ylipaino vähenee
  • verenpaine laskee
  • veren rasva-arvot muuttuvat terveydelle edullisimmiksi
  • sydämen terveys paranee ja tukosriski vähenee
  • valtimoiden sisäkalvon toiminta paranee.

Aivoinfarktin ja aivoverenvuodon ennaltaehkäisyyn suositeltava liikunta vastaa yleisiä liikkumisen suosituksia:

  • kohtalaisesti kuormittavaa eli reipasta kestävyysliikuntaa vähintään 2 tuntia 30 minuuttia viikossa
  • tai vähintään 1 tunti ja 15 minuuttia rasittavaa kestävyysliikuntaa viikossa
  • lisäksi lihaskuntoharjoittelua kohtalaisella kuormittavuudella kahdesti viikossa

Ennen hyvin raskaan, erityisesti maksimaalista lihasvoimaa vaativan liikunnan aloittamista suositellaan keskustelemaan lääkärin kanssa, jos henkilöllä esiintyy ilmeisiä verisuonitaudin riskitekijöitä.

Kestävyysliikunta parantaa toimintakykyä paremmin kuin tavanomainen aivohalvauksen jälkeinen hoito

Aivoinfarktin ja aivoverenvuodon kuntoutukseen kuuluu keskeisenä osana liikuntahoito. Liikuntaa tulisi jatkaa myös toipumisen jälkeen ylläpitävänä kuntoutuksena. Liikuntahoidosta saattaa olla hyötyä liikkumisvaikeuksien hoidossa vielä yli vuodenkin kuluttua aivoinfarktista. Liikuntahoito koostuu kestävyysliikunta- ja lihasvoimaharjoittelusta.

Kestävyysliikuntahoidolla on monia etuja verrattuna tavanomaiseen kuntoutukseen.

Tavanomaiseen aivohalvauksen jälkeiseen kuntoutukseen verrattuna kestävyysliikuntaan perustuva liikuntahoito parantaa tehokkaammin

  • toimintakykyä
  • maksimaalista kävelynopeutta
  • kestävyyskuntoa
  • tasapainoa
  • psyykkistä hyvinvointia.

Erityisesti kävely on vaikuttava liikuntamuoto. Aivoinfarktin yleisin oire on toispuolinen raajan toiminta- ja tuntohäiriö. Lihasvoimaharjoittelulla voidaan parantaa halvaantuneen yläraajan lihasvoimaa ja toimintakykyä. Kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu ovat turvallisia liikuntamuotoja aivohalvauspotilailla, eivätkä ne lisää kuolemanvaaraa tavanomaiseen kuntoutukseen verrattuna.

Millaista liikuntaa suositellaan henkilöille, joilla on ollut aivoinfarkti?

Aivoinfarktin jälkeiseen liikuntahoitoon suositellaan:

  • fyysiseen suorituskykyyn suhteutettua kohtuukuormitteista eli reipasta kestävyysliikuntaa 20–60 minuuttia 3–5 päivänä viikossa, joka voi koostua vähintään 10 minuutin suorituksista.
  • lihasvoimaharjoittelua 2–3 kertaa viikossa koostuen 8–10:stä suuriin lihasryhmiin kohdistuvasta liikkeestä, 1–3 sarjaa/liike, 10–15 toistoa/sarja
  • lihasvenytysharjoituksia 2–3 kertaa viikossa, joissa kunkin lihaksen venytys kestää 10–30 sekuntia
  • lisäksi koordinaatio- ja tasapainoharjoituksia.

Lisätietoa

Aivoliitto: Aivoverenkiertohäiriö

Käypä hoito -suositus: Liikunta sekä aivoinfarkti ja aivoverenvuoto

Käyvän hoidon potilasversio: Tunnista aivoinfarkti – hoitoon ja heti! (aivoinfarkti ja TIA)

Liikujanapteekki.fi: aivoterveys ja liikunta

Lähteet

Aivoinfarkti ja TIA. 2020. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 29.09.2020. www.kaypahoito.fi

Liikunta. 2016. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 29.09.2020. www.kaypahoito.fi

Vuori, I. & Strandberg, T. 2017. Aivojen toiminnan häiriöt. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 397–406.

Päivitetty: 4.8.2023

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan