Kehon koostumus

Kehon koostumus kertoo, mistä ainesosista keho koostuu ja missä suhteessa ne jakautuvat kehossa.

Keho sisältää rasvaa, proteiineja, vettä, glykogeeniä eli varastoitunutta hiilihydraattia sekä luuston ja muun elimistön kivennäisaineita. Tyypillisesti kehon massa jaetaan rasvamassaan ja rasvattomaan massaan. Rasvaton massa saadaan, kun koko kehon painosta vähennetään rasvamassan määrä. Kolme peruskomponenttia, joita kehon koostumuksen mittaamisella pyritään arvioimaan ovat lihakset, rasva ja luusto. Kehon koostumuksen arvioinnissa voidaan tarkastella esimerkiksi luuntiheyttä.

Normaalipainoisella rasvan osuus kehon painosta vaihtelee, mutta aikuisella nuorella naisella rasvaprosentti eli rasvan osuus koko kehon painosta on yleensä noin 25 % ja miehellä noin 15 %. Normaalille rasvaprosentille ei ole määritelty raja-arvoja, vaan esimerkiksi ylipainoisuus ja lihavuus arvioidaan painoindeksin avulla eli painon ja pituuden suhteesta.

Epäedullinen kehonkoostumus vaarantaa terveyden

Kun kehon rasvakudoksen määrä on liian suuri, puhutaan ylipainosta tai lihavuudesta. Liiallisella rasvamassan määrällä on useita terveyteen negatiivisesti vaikuttavia seurauksia – lihavuus esimerkiksi suurentaa monien sairauksien riskiä. Riskin suuruuteen vaikuttavat lihavuuden asteen lisäksi myös fyysinen kunto. Lihavan, mutta hyväkuntoisen terveys voi olla jopa parempi kuin normaalipainoisen, mutta huonokuntoisen henkilön. 

Erityisesti varhaisessa iässä alkanut lihavuus sekä vyötärölihavuus suurentavat sairastumisvaaraa. Rasvan määrän lisäksi myös sen jakautumisella kehossa on siis vaikutusta terveyteen. Sairauksien riskin suureneminen johtuu erityisesti lihavuuden aiheuttamasta verenpaineen kohoamisesta sekä sokeri- ja lipidiaineenvaihdunnan huononemisesta. Lihavuus lisää myös ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Ongelmia syntyy myös, jos rasvamassan määrä on liian alhainen – suorituskyky voi heikentyä ja terveys vaarantua.

Lihaskudoksella on useita tehtäviä dynaamisen lihastyön tekemisen lisäksi. Se vastaa elimistön lämmön tuotosta ja osittain energian varastoinnista, säätelee verenkiertoa ja ruoansulatuskanavan toimintaa. Lihasmassa ja -voima ovat merkittäviä suorituskyvyn osia, jotka mahdollistavat liikuntaharjoittelun lisäksi jokapäiväisistä toiminnoista selviytymisen. Lihasmassan menetys heikentää terveyttä ja toimintakykyä.

Luukudos muovautuu koko elämän ajan. Osteoporoosissa eli luukadossa luun kokonaismassa suhteessa sen tilavuuteen on vähentynyt ja luun rakenne on ohentunut, huokoistunut ja heikentynyt niin, että luun murtumariski on kasvanut. Osteoporoosi ei yleensä aiheuta oireita – terveyshaittoja ja ongelmia syntyy vasta silloin, jos luu murtuu. Elintapojen ja liikunnan avulla voidaan kuitenkin ehkäistä tai ainakin hidastaa luumassan vähenemistä ja heikentymistä.

Liikunnalla voidaan parantaa kehonkoostumusta

Liikunta parantaa kehonkoostumusta ja auttaa säilyttämään luu- ja lihasmassaa.

Liikunta ehkäisee liiallisen rasvakudoksen kerääntymistä ja vähentää rasvakudosta lisäämällä energiankulutusta. Vaikka paino ja painoindeksi pysyisi muuttumattomana, kehon koostumus voi muuttua edullisemmaksi – rasvakudos pienentyä ja lihaskudos lisääntyä.

Erityisesti lihasvoimaharjoittelu muuttaa kehon kehonkoostumusta edullisemmaksi, sillä sen avulla on mahdollista lisätä lihasmassan määrää ja vähentää samanaikaisesti rasvakudosta. Nämä kehonkoostumuksen muutokset ovat terveydelle edullisia: lihavuuteen liittyvät terveysvaarat pienenevät, rasva- ja sokeriaineenvaihdunta voi parantua, krooninen lieväasteinen tulehdus lieventyä ja verenpaine alentua.

Koska kehon rasvaton massa kuluttaa suhteessa enemmän energiaa kuin rasvamassa, lihasmassan kasvu vaikuttaa edullisesti aineenvaihduntaan esimerkiksi lisäämällä perusaineenvaihduntaa ja insuliiniherkkyyttä. Lisäksi se kasvattaa reserviä esimerkiksi sairauksien ja vuodelevon varalta, jolloin lihaskato voi olla erittäin nopeaa.

Kehonkoostumuksen arviointi ja käyttö

Tietoja kehon koostumuksesta käytetään kuvaamaan esimerkiksi ihmisen terveydentilaa, ali- ja yliravitsemusta, kasvua ja kehitystä sekä harjoittelun vaikutuksia.

Kehon koostumusta ei voida mitata suoraan, vaan se arvioidaan mittaamalla muita kehon ominaisuuksia, kuten kehon tilavuus tai ihonalaisen rasvakudoksen paksuus tietyistä kohdista. Niistä saatujen arvojen avulla kehon koostumus ennustetaan matemaattisesti. Kehon koostumus voidaan arvioida myös painoa ja pituutta hyödyntävien ennusteyhtälöiden avulla.

Kehon koostumuksen arvioinnissa käytettäviä menetelmiä ovat muun muassa

• vedenalaispunnitus
• ihopoimumittaus
• biosähköinen impedanssi (BIA)
• kaksienergisen röntgensäteen imeytyminen eli DXA (dual energy X-ray absorptiometry)
• painoindeksiin perustuva kehon koostumuksen arviointi
• vyötärön ympärysmitta.

Kehonkoostumusta arvioivat menetelmät eivät ole täysin tarkkoja: esimerkiksi harjoittelun vaikutusten seurannassa virheet kehon koostumuksen arviointimenetelmän toistettavuudessa voivat olla suurempia kuin odotettavissa olevat muutokset.

Lähteet 

Alen, M. & Rauramaa, R. 2017. Liikunnan vaikutukset elinjärjestelmittäin. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 30–54. 

Fogelholm, M. & Kaukua J. 2017. Lihavuus. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 423–437.  

Fogelholm, M. 2018. Antropometriset ja kehon koostumusta kuvaavat mittaukset. Teoksessa K. L. Keskinen, K. Häkkinen, M. Kallinen, J. Kuivalainen & E. Aartolahti (toim.) Fyysisen kunnon mittaaminen: Käsi- ja oppikirja kuntotestaajille. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Liikuntatieteellisen Seuran Julkaisuja, 47–61. 

Keskinen, K. 2017. Fyysinen kunto ja sen testaaminen. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 102–119.  

Kukkonen-Harjula, K. Kehon koostumus. Teoksessa J. Suni & A. Taulaniemi (toim.) 2015. Terveyskunnon testaus. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 206–210. 

Laaksonen, D. & Uusitupa, M. 2017. Liikunta, energiankulutus ja ravitsemus. Teoksessa I. Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 60–76.  

Liikunta. 2016. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 06.10.2020. www.kaypahoito.fi  

Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). 2020. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 05.10.2020. www.kaypahoito.fi