Erityisesti reiden ja nivusalueen lihasvammat ovat huippumiesjalkapalloilijan riesana. Useimmat näistä vammoista aiheuttavat poissaoloa täysipainoisesta harjoittelusta. Nämä tulokset selviävät tuoreesta UKK-instituutin julkaisemasta tutkimusraportista, jossa seurattiin Veikkausliigapelaajien vammoja kaudella 2019.
Tampereen urheilulääkäriaseman ja UKK-instituutin johtamaan tutkimukseen osallistuivat kaikki Veikkausliigassa kaudella 2019 mukana olleet joukkueet (236 pelaajaa). Kauden ajan pelaajille sattuneita vammoja seurattiin joukkueiden fysioterapeuttien täyttämillä lomakkeilla sekä viikoittaisilla pelaajien täyttämällä terveyskyselyillä. Lisäksi rekisteröitiin pelaajien harjoitteluun ja peleihin kulunut aika.
Tutkimus tuli tarpeeseen, sillä aikaisempi koko kauden kattava vammojen rekisteröinti suomalaisilla pääsarjatason miesjalkapalloilijoilla tehtiin vuonna 1993. Sittemmin sekä jalkapallo lajina että vammojen ehkäisy ja hoito ovat kehittyneet huomattavasti.
Reiden ja nivusalueen lihasvammat erityisesti riesana
Tutkimuksen aikana rekisteröitiin yhteensä 541 vammaa. Vammojen ilmaantuvuus oli 8,6 vammaa 1000 tuntia kohden. Suurin osa vammoista sattui peleissä (30,6 vammaa / 1000 t), kun taas ilmaantuvuus harjoittelussa oli huomattavasti vähäisempää (3,4 vammaa/ 1000 t). Yhdelle pelaajalle sattui kauden aikana keskimäärin 2,3 vammaa.
Vammoista 73 % oli äkillisiä ja loput 27 % oli rasitusvammoja. Äkillisistä vammoista yleisimpiä olivat reiden ja nilkan vammat. Suurin osa rasitusvammoista kohdistui lonkan ja nivusen alueelle.
Yli 70 % vammoista johti poissaoloon täysipainoisesta harjoittelusta. Eniten poissaoloa aiheuttivat reisivammat (keskimäärin 14 päivän poissaolo).
Loukkaantumisriski on korkea Veikkausliigassa
Tutkimuksen päälöydös on, että loukkaantumisriski on korkea miesten pääsarjatason jalkapallossa Suomessa eikä vammariski ole laskenut 20 vuoden takaisesta seurannasta. Reiden ja nivusalueen lihasvammat kattavat yli kolmasosan (37 %) kaikista pelaajien vammoista.
– Kauden aikana 25 pelaajan joukkueessa voidaan olettaa sattuvan keskimäärin 9 nivusvammaa. Se on huomattava määrä, kun tiedetään, että suurin osa näistä vammoista aiheuttaa poissaoloa harjoitteluista ja peleistä, fysioterapeutti ja väitöskirjatutkija Einari Kurittu toteaa.
Rasitusvammat yleisempiä kuin 20 vuotta sitten tehdyssä seurannassa
Lisäksi rasitusperäiset vammat olivat yleisempiä tässä tutkimuksessa kuin vuoden 1993 vastaavassa tutkimuksessa. Rasitusvammojen suurempi yleisyys selittyy osin tutkimusmenetelmien kehittymisellä, mutta myös lajin ammattimaisuus ja vaatimukset ovat nykyjalkapallossa hyvin eri tasolla aiempaan verrattuna.
– Ammattimainen treenaaminen ja lajin intensiteetin lisääntyminen voivat mahdollisesti lisätä rasitusperäisten ongelmien yleisyyttä, Kurittu kertoo.
Tuloksissa on myös positiivisia löydöksiä. Vakavia polvivammoja havaittiin miesten jalkapallossa vain vähän.
– Vakavilla polvivammoilla on pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Ne johtavat tyypillisesti useita kuukausia kestävään kuntoutukseen sekä altistavat esimerkiksi varhaiselle nivelrikolle. Äkilliset polven nivelsidevammat ovatkin yleisempiä naisilla kuin miehillä. Tällä hetkellä selvitämme naisjalkapalloilijoiden vammoja ja niiden riskitekijöitä Kansallisessa Liigassa, tutkimuksen vastaava tutkija Mari Leppänen kertoo.
Viikoittainen seuranta käytössä
Tutkimuksessa käytettiin myös kansainvälisesti laajassa käytössä olevaa vammojen ja sairauksien monitorointia ensimmäistä kertaa ammattilaistason jalkapalloilijoilla. Pelaajilta kerättyä dataa täydennettiin fysioterapeuttien raportoinnilla. Pelaajat raportoivat fysioterapeutteja useammin etenkin lieviä ja rasitusperäisiä vammoja. Tutkijat suosittelevat pelaajien itseraportointiin perustuvaa viikoittaista terveydentilan seurantaa otettavan osaksi joukkueen lääkintähuollon toimintatapoja. Pelaajien viikoittaisen terveysseurannan avulla voidaan tehostaa urheilua häiritsevien vammojen ja sairauksien varhaista tunnistamista ja edistää siten urheilijoiden terveyttä.
– Useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan jalkapallossa sattuvia vammoja voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä. Tehokas vammojen ehkäisy parantaa pelaajan ja joukkueen menestymismahdollisuuksia sekä pienentää vammojen seurauksena kehittyvien pitkäaikaishaittojen, kuten nivelrikon riskiä. Vammojen ehkäisy vähentää myös yhteiskunnalle aiheutuvia suoria ja epäsuoria kustannuksia, muistuttaa Leppänen.
Lisätiedot
Mari Leppänen, vastaava tutkija, terveystieteiden tohtori
Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti
p. 046 922 2155
mari.leppanen(a)ukkinstituutti.fi
Einari Kurittu, väitöskirjatutkija, urheilufysioterapian maisteri, fysioterapeutti
Tampereen urheilulääkäriasema, UKK-instituutti, Tampereen yliopisto
p. 050 491 7652
einari.kurittu(a)pohjolasairaala.fi
Alkuperäisartikkeli: Einari Kurittu, Tommi Vasankari, Tuomas Brinck, Jari Parkkari, Olli J. Heinonen, Pekka Kannus, Timo Hänninen, Klaus Köhler & Mari Leppänen. Injury incidence and prevalence in Finnish top-level football – one-season prospective cohort study.: Science and Medicine in Football: Vol 0, No ja (tandfonline.com).
Yhteistyössä mukana: Suomen Palloliitto, Veikkausliiga, Jalkapallon Pelaajayhdistys, OP Vakuutus
Veikkausliigan terveystutkimus UKK-instituutin tutkimushakemistossa
Tietoa urheiluvammojen ehkäisystä terveurheilija.fi
Väliotsikoita täydennetty 15.4.2021