TUTKITTUA TIETOA SUOMESTA
Insuliini on energia-aineenvaihdunnan ja verensokerin säätelyn kannalta keskeinen hormoni. Insuliinin normaali toiminta kehossa voi häiriintyä esimerkiksi ylipainon seurauksena johtaen insuliiniherkkyyden heikkenemiseen ja kohonneeseen tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Turun Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin yhteistutkimuksessa seisomisen havaittiin olevan yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen. Päivittäisen seisomisajan lisääminen saattaa siten olla avuksi pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyssä.
Tyypin 2 diabetes on yksi yleisimmistä elintapasairauksista maailmanlaajuisesti ja sen kehittymistä edeltää usein insuliiniherkkyyden heikkeneminen, eli insuliiniresistenssi. Tällä tarkoitetaan tilaa, jossa elimistö ei reagoi normaalisti insuliiniin, ja verensokeripitoisuus nousee.
Elintavat vaikuttavat pitkälti insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen, ja säännöllisen liikunnan tiedetäänkin olevan tärkeässä roolissa näiden ennaltaehkäisyssä.
Paikallaanolon, istumisen tauottamisen ja seisomisen vaikutuksista insuliiniresistenssiin tiedetään kuitenkin vasta vähän.
PET-keskuksen ja UKK-instituutin tutkimuksessa selvitettiin paikallaanolon, liikkumisen ja kunnon yhteyksiä insuliiniherkkyyteen vähän liikkuvilla työikäisillä aikuisilla, joilla on kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Journal of Science and Medicine in Sport -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että seisominen on yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen riippumatta päivittäisen liikunnan tai istumisen määrästä, kunnosta tai ylipainosta.
– Tätä yhteyttä ei ole ennen osoitettu. Nämä löydökset kannustavat entisestään korvaamaan osan päivittäisestä istumisajasta seisomisella, varsinkin jos liikkumissuositukset eivät täyty, sanoo tohtorikoulutettava Taru Garthwaite Turun yliopistosta.
Kehonkoostumus on vahvasti yhteydessä insuliiniherkkyyteen
Tutkimus myös korostaa terveen kehonkoostumuksen tärkeyttä aineenvaihdunnalliselle terveydelle. Tulosten mukaan kehon rasvoittuminen oli liikuntaa, kuntoa ja istumista tärkeämpi tekijä insuliiniherkkyyden kannalta. Seisominen puolestaan oli yhteydessä insuliiniherkkyyteen itsenäisesti, kehonkoostumuksesta riippumatta.
– Säännöllinen liikunta on tunnetusti terveydelle hyväksi. Vaikuttaakin siltä, että liikkuminen ja kunto sekä istuminen ovat myös yhteydessä insuliiniaineenvaihduntaan, mutta välillisesti sen kautta, miten ne vaikuttavat kehonkoostumukseen, Taru Garthwaite kertoo.
Tutkimuksen perusteella ei vielä voida ennustaa syy-seuraussuhteita, mutta tulokset viittaavat Garthwaiten mukaan siihen, että päivittäisen seisomisajan lisääminen saattaa olla avuksi elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä, jos liikuntasuositukset eivät täyty.
Seuraavaksi tutkijat pyrkivät selvittämään miten muutokset päivittäisessä liikkumisessa ja paikallaanolossa vaikuttavat sydän- ja aineenvaihduntasairauksien riskitekijöihin ja aineenvaihduntaan vertaamalla kahta ryhmää pidempikestoisessa interventiotutkimuksessa.
– Tarkoituksenamme on tutkia, voidaanko vähentämällä päivittäistä istumisaikaa yhdellä tunnilla vaikuttaa insuliiniherkkyyden ja verensokerin säätelyn lisäksi muun muassa energia-aineenvaihduntaan ja koko kehon ja maksan rasvoittumiseen, Garthwaite kertoo.
Alkuperäisartikkeli
Tutkimus ”Standing is associated with insulin sensitivity in adults with metabolic syndrome” on julkaistu Journal of Science and Medicine in Sport -lehdessä 14.8.2021: https://doi.org/10.1016/j.jsams.2021.08.009.
Lisätietoa
tohtorikoulutettava Taru Garthwaite, Turun yliopisto
taru.garthwaite(a)utu.fi
Lue myös
Ylipaino on yhteydessä maksaentsyymeihin, arkiliikunta ja paikallaanolo eivät (tutkimusuutinen 29.4.2021)