Naishoitajien selkäkipujen ehkäisytutkimus

Lihaskuntoharjoittelun ja selkäneuvonnan vaikuttavuus ja kustannustehokkuus epäspesifin selkäkivun voimakkuuteen ja uusiutumiseen, alaselän liikehallinnan häiriöihin ja välttämiskäyttäytymiseen naishoitajille (NURSE-RCT).

Tulokset

Selkäkivun voimakkuus väheni merkittävästi kuuden kuukauden intervention aikana vain yhdistetyssä neuvonta- ja lihaskuntoharjoitteluryhmässä. Kivun häiritsevyys työssä ja työhön liittyvä kivun pelko vähenivät intervention aikana sekä yhdistelmä- että lihaskuntoryhmässä. Sitä vastoin fyysiseen aktiivisuuteen liittyvä kivun pelko väheni ainoastaan yhdistelmäryhmässä. Selkäneuvonta yksinään ei ollut vaikuttava menetelmä. Selkäkipuun liittyvät kokonaiskustannukset, kuten lääkäri-, terveydenhoitaja- ja fysioterapeuttikäynnit, sekä sairauspoissaolopäivien lukumäärä olivat 24 kuukauden jälkeen merkittävästi pienemmät yhdistelmäryhmässä suhteessa vertailuryhmään. Tutkittavat osallistuivat ryhmiin omalla ajallaan työpaikkojen läheisyydessä, ja osallistumisaktiivisuus vaihteli. Yhdistelmäryhmään arvotuista lähes puolet harjoitteli vähintään kerran viikossa ja 57 % osallistui ainakin viiteen neuvontaan. Lihaskuntoryhmään arvotuista 58 % harjoitteli vähintään kerran viikossa. Neuvontaryhmään arvotuista 42 % osallistui ainakin viiteen neuvontaan. Sairauspoissaolojen määrä oli 24 kuukauden kohdassa pienin yhdistelmäryhmässä (0,16 vs. 1,14–3.26, p=0,003). Lisäksi yhdistelmäryhmässä elämänlaatu parani 1120 eurolla kustannusvaikuttavasti.

Vaikuttavuus

Lihaskuntoharjoittelu ja selkäneuvonta ovat vaikuttava yhdistelmähoito selkäkivun pitkittymisen ehkäisyyn ja edistävät kustannusvaikuttavasti tutkittavien elämänlaatua. Selkäneuvonta yhdistettynä viikoittaisiin pilatesharjoituksiin vähensi naishoitajien selkäkipua puolen vuoden intervention aikana 41 prosenttiyksikköä kontrolliryhmään verrattuna. Intervention vaikutus selkäkipuun oli havaittavissa vielä kahden vuoden seurantamittauksissa. Vastaavasti neuvonnan ja harjoitteiden yhdistelmä oli kustannusvaikuttava keino parantaa hoitotyötä tekevien naisten elämänlaatua ja vähentää selkäkivusta aiheutuvia sairauspoissaoloja. Yhdistelmäryhmän sairauspoissaoloista aiheutuneet kustannukset olivat kahden vuoden aikana 92 prosenttia kontrolliryhmää pienemmät.

Tausta

Hoitohenkilöstö on Suomen kuntatyöntekijöiden sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyystilastojen kärjessä. Yleisemmät syyt ennenaikaiseen eläköitymiseen ovat tule-sairaudet. Epäspesifi selkäkipu on merkittävin sairauspoissaolojen syy. Tule-sairauksien esiintyvyyden ja haittojen sekä niiden aiheuttamien työkyvyttömyyseläkkeiden ennustetaan kasvavan, koska väestö ikääntyy ja lihavuus, vähäinen liikunta ja huono fyysinen kunto yleistyvät. Hyvä tule-toimintakyky on tärkeä hoitohenkilöstön työkyvyn perusta, jonka ylläpitämiseksi tarvitaan monipuolista liikuntaa. Raskas fyysinen kuormitus lisää hoitajilla sekä fyysisiä oireita että henkistä väsymystä. Hoitotyössä kumarassa asennossa työskentely, potilaiden nostaminen ja siirtäminen kuormittavat erityisesti selkää. Keskeiset selkäkivun uusiutumista ja pitkittymistä ennustavat tekijät liittyvät akuutissa vaiheessa selän nivelsiteiden vaurioitumisen aiheuttamiin liikkeen hallinnan häiriöihin sekä kivun pelkoon ja välttämiskäyttäytymiseen. Luotettavien mittareiden puute vaikeuttaa edellä mainittujen tekijöiden ennakointia, näihin vaikuttavien vaaratekijöiden tunnistamista ja kuntoutusmenetelmien vaikuttavuuden tutkimista. Yleisesti akuutin epäspesifin selkäkivun jälkeen työhön paluuta edistäviä tekijöitä näyttävät olevan omat positiiviset oletukset toipumisesta ja vähentynyt liikkumisen pelko, huolestuneisuus ja varuillaanolo. Kipu monessa paikassa yhtä aikaa (multisite pain) on yhteydessä ja ennustaa työkyvyttömyyttä. Fyysinen harjoittelu ja neuvonta vaikuttavat edellä mainittuihin suotuisasti, mutta niiden sisällöstä ei ole yksimielisyyttä.

Tavoite

NURSE-RCT -tutkimuksella selvitettiin pilatestyyppisen lihaskuntoharjoittelun ja selkäneuvonnan vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta alaselkäkipuun, selän liikehallintaan ja välttämiskäyttäytymiseen. Tavoitteena oli vähentää työssä käyvien, epäspesifistä selkäkivusta kärsivien naishoitajien kipua, sen uusiutumista/pitkittymistä sekä niihin liittyviä toiminnan haittoja ja sairauspoissaoloja. Harjoittelun keskeinen tavoite oli korjata kivun aiheuttamia liikkeen hallinnan häiriöitä parantamalla lannerangan keskiasennon hallintaa ja tukemista eri aseinnoissa ja liikkeissä. Lisäksi harjoitettiin tasapainoa, koordinaatiota, vartalon lihasten kestävyyttä ja alaraajojen voimaa. Oletuksena oli, että harjoittelu auttaa välttämään alaselän haitallista kuormitusta, lisäksi rauhallisen hengityksen tahdissa tapahtuva lihaskuntoharjoittelu vaikuttaa autonomiseen hermostoon ja edistää palautumista Neuvonta pohjautui kognitiivis-behavioristiseen menetelmään. Tavoitteena oli muuttaa kipuun liittyviä negatiivisia uskomuksia, vähentää fyysiseen toimintaan liittyvää välttämis- ja pelkokäyttäytymistä, ohjata kuormittamaan selkää turvallisesti eri asennoissa ja liikkeissä sekä työssä että vapaa-aikana sekä rohkaista liikkumiseen ja muuhun fyysiseen toimintaan. Menetelmänä käytettiin ongelmaperustaista oppimista, jonka tavoitteena oli, että hoitajat tunnistavat työhön ja vapaa-aikaan liittyviä selän kuormitustekijöitä ja löytävät niitä vähentäviä ratkaisuja. Oletuksena oli, että kivun hallinnan koheneminen vähentää elimistön stressiä, lisää sopeutumiskapasiteettia ulkoisiin kuormituksiin ja helpottaa palautumista.

Asetelma

Tutkimus oli satunnaistettu, kontrolloitu interventio. Tutkittavat olivat vapaaehtoisia 30-54-vuotiaita epäspesifiä selkäkipua potevia naishoitajia (n=219), jotka arvottiin neljään ryhmään (1=harjoittelu, 2=neuvonta, 3=näiden yhdistelmä, 4=vertailu). Tutkimuksen mittaukset tehtiin mittaajilta sokkoutetusti (alussa, 6–12- ja 24 kk:n jälkeen). Tulokset analysoitiin intention-to-treat-periaatteella 2x2-faktoriasetelmassa, työhön liittyvät ym. sekoittavat tekijät huomioitiin malleissa. Tutkimuksen hyväksymiskriteerit olivat: 1) kipujanalla mitattu selkäkipu vähintään 20 mm (asteikko 0–100) viimeksi kuluneiden kahden kuukauden aikana 2) vähintään kaksi positiivista löydöstä kuudessa selän liikehäiriötestissä. Tärkeimmät poissulkukriteerit olivat aikaisempi selkäleikkaus tai traumaattinen selkävamma (murtuma, välilevyn pullistuma), lääkärin toteama pitkäaikainen selkäsairaus, polven alapuolelle säteilevää kipua tai puutumista (iskias), vakava sairaus, joka estää liikkumisen ja raskaus tai alle vuoden sisään tapahtunut synnytys. Päätulosmuuttujat olivat muutokset koetussa selkäkivun intensiteetissä, selän liikehallinnan häiriötesteissä sekä välttämis- ja pelkokäyttäytymisessä. Interventioiden kustannustehokkuutta selvitettiin nk. Potentiaali-mallilla, joka on kehitetty työterveyteen kohdentuvien toimenpiteiden tarkasteluun. Siinä kustannuksia ja hyötyjä arvioidaan vuositasolla. NURSE-RCT -tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Tutkimuksen interventiot toteutettiin identtisesti kolmena peräkkäisenä vuonna 2011–2013 tamperelaisissa hoitoalan työpaikoissa, joissa potilastyö oli fyysisesti raskasta. Tutkittavat (n=219) työskentelivät pitkäaikaishoidossa (I osatutkimus), kaupunginsairaalassa ja kotihoidossa (II osatutkimus) ja yliopistosairaalassa (III osatutkimus). Interventioiden (6 kk) ryhmätapaamiset, joista UKK-instituutti vastasi, järjestettiin työvuorojen vaihtuessa työpaikkojen läheisyydessä 10–15 henkilön pienryhmissä. Interventioryhmiä ohjasivat asiaan hyvin perehtyneet, erikseen koulutetut ammattilaiset. Toiminnallinen, progressiivinen pilatestyyppinen lihaskuntoharjoittelu (60 min) eteni taito- ja tekniikkaharjoittelusta lihaskestävyyden ja -voiman lisäämiseen. Alkuun (8 viikkoa) harjoiteltiin 2 kertaa viikossa ohjatusti, loput 16 viikkoa kerran viikossa ohjatusti ja kerron kotona DVD:n/oppaan avulla. Neuvontaryhmät (yhteensä 10 kertaa 45 min) kokoontuivat ensimmäiset 4 kertaa kerran viikossa, seuraavat 4 kertaa kerran kahden viikon välein ja 2 kertaa viimeisten 16 viikon aikana. Edellisten lisäksi järjestettiin kaksi ohjattua harjoitus- ja/tai neuvontakertaa) I ja II seurantamittausten (6–12 kk) välillä. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä UKK-instituutin, Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS). Mittausmenetelmien osalta tutkimukseen osallistuivat myös Työterveyslaitos (TTL) ja Zürichin yliopisto.

Vastaava tutkija

Jaana Suni (2011-2020), Annika Taulaniemi (2020-2023), Pauliina Husu (2023 - )

Tutkijaryhmä

UKK-instituutti: Pauliina Husu, Kari Tokola, Henri Vähä-Ypyä, Annika Taulaniemi TAYS: Markku Kankaanpää, Tarja Virkkunen Jyväskylän yliopisto: Jari Parkkari