TUTKITTUA TIETOA UKK-INSTITUUTISTA
Runsaampi paikallaan seisominen ja reipas ja rasittava liikkuminen, suurempi päivittäinen askelmäärä ja parempi kestävyyskunto olivat yhteydessä parempaan koettuun työkykyyn. Runsaampi valveillaoloaikainen makoilu ja pitempi nukkumisaika, erityisesti runsasliikkeinen nukkumisaika, olivat puolestaan yhteydessä heikompaan työkykyyn. Tämä selvisi UKK-instituutin Kunnonkartta-väestötutkimuksen tuoreessa julkaisussa.
Koettu työkyky kuvaa yksilön voimavarojen, työn vaatimus- ja kuormitustekijöiden sekä ympäristötekijöiden välistä moniulotteista kokonaisuutta. Heikko nykyinen työkyky ennakoi heikkoa työkykyä myös tulevaisuudessa. Vastaavasti heikon työkyvyn on todettu ennakoivan kohonnutta riskiä pitkäaikaisille sairauspoissaoloille ja varhaiselle eläköitymiselle.
Tässä väestötutkimuksessa selvitettiin paikallaanolon, liikkumisen ja kestävyyskunnon yhteyksiä itse ilmoitettuun työkykyyn. Tutkimuksen osallistujat valikoituivat väestörekisteristä ikänsä ja asuinpaikkansa mukaan. Heidän fyysistä käyttäytymistään mitattiin viikon ajan liikemittarilla, kestävyyskuntoa mitattiin 6 minuutin kävelytestillä ja työkykyä selvitettiin kyselyllä.
Osallistujat viettivät keskimäärin 9 tuntia päivässä paikallaan istuen, loikoillen tai makoillen. Paikallaan seisomiseen osallistujat käyttivät keskimäärin 2 tuntia 2 minuuttia päivässä, kevyeen liikkumiseen 3 tuntia 51 minuuttia, reippaaseen liikkumiseen 45 minuuttia ja rasittavaan liikkumiseen vain 3 minuuttia päivässä. Osallistujat ottivat keskimäärin 7845 askelta päivässä. Kestävyyskuntoa kuvaava hapenottokyky oli keskimäärin 34,5 ml/kg/min, miehillä 37,2 ml/kg/min ja naisilla 32,4 ml/kg/min.
Runsaamman paikallaan seisomisen, reippaan ja rasittavan liikkumisen ja askelmäärän sekä paremman kestävyyskunnon yhteys parempaan työkykyyn ja runsaamman valveillaoloaikaisen makoilun ja pitemmän nukkumisajan yhteys heikompaan työkykyyn säilyi tilastollisesti merkitsevänä, vaikka analyyseissä huomioitiin ikäryhmän, sukupuolen, koulutuksen ja työn fyysisten vaatimusten mahdollinen vaikutus. Kun kestävyyskunnon yhteyttä työkykyyn tarkasteltiin kuntokolmanneksina, havaittiin että sekä keskimmäinen että paras kolmannes olivat yhteydessä parempaan työkykyyn heikoimpaan kuntokolmannekseen verrattuna.
Miten tutkittiin?
Tutkimus on osa UKK-instituutin vuosina 2017–2019 toteuttamaa KunnonKartta-väestötutkimusta, jossa kerättiin tietoa suomalaisten 20–69-vuotiaiden aikuisten liikkumisesta, paikallaanolosta, kunnosta ja terveydestä. KunnonKartta on satunnaisotantaan pohjautuva poikkileikkausasetelmassa tehtävä väestötutkimus, joka toteutettiin seuraavilla tutkimusalueilla: 1) Helsingin seutu, 2) Turun seutu, 3) Tampereen seutu, 4) Jyväskylän seutu, 5) Kuopion seutu, 6) Oulun seutu ja 7) Rovaniemen seutu.
Työkykyä kuvaaviin kysymyksiin vastasi 1668 työssä käyvää henkilöä, joista 1255 käytti liikemittaria ainakin 4 kokonaista vuorokautta. Kuuden minuutin kävelytestiin heistä osallistui 1137 henkilöä. Osallistujien keski-ikä oli 47 vuotta, ja 57 prosenttia heistä oli naisia.
Osallistujien fyysistä käyttäytymistä eli liikkumista, paikallaanoloa ja unta mitattiin liikemittarilla viikon ajan. Valveilla ollessa mittaria pidettiin kuminauhavyössä lantion oikealla puolella ja yöunen ajaksi se siirrettiin ei-dominoivan käden ranteessa pidettävään rannekkeeseen. Mittarin rannekkeessa oloaika kuvaa karkeasti nukkumista, mutta sisältää myös hieman ennen nukahtamista valveilla vietettyä aikaa ja yöunen aikaisia valvejaksoja.
Työkykyä selvitettiin osana laajempaa tutkimuskyselyä pyytämällä vastaajia arvioimaan nykyistä työkykyään asteikolla 0–10, jossa 0 kuvasi täyttä työkyvyttömyyttä ja 10 parasta mahdollista työkykyä, arvioimaan nykyistä työkykyään sekä työn ruumiillisten että henkisten vaatimusten kannalta ja arvioimaan, miten he uskovat terveydentilansa puolesta pystyvänsä työskentelemään nykyisessä ammatissaan kahden vuoden kuluttua. Vastauksista muodostettiin työkykyä kuvaava summamuuttuja, jonka maksimipistemäärä oli 27. Osallistujat saivat tässä summamuuttujassa keskimäärin 23,3 pistettä (vaihteluväli 6–27, keskihajonta 2,9).
Julkaisun tiedot:
Husu P, Tokola K, Vähä-Ypyä H, Sievänen H, Vasankari T. Accelerometer-Measured Physical Behavior and Cardiorespiratory Fitness as Indicators of Work Ability. International Journal of Environmental Research and Public Health. 2023; 20(7):5414. https://doi.org/10.3390/ijerph20075414