Suomi on yksi niistä harvoista maista, jossa lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten fyysisen kunnon tilaa seurataan kansallisesti useammalla tutkimuksella. Jo 1970-luvulta asti varusmiespalveluksen aloittajien fyysistä kuntoa on seurattu vuosittain. Oppivelvollisuusikäisistä 5- ja 8-luokkalaisten fyysistä toimintakykyä on puolestaan mitattu vuosittain MOVE!-mittauksilla. Miltä nuorten ja nuorten aikuisten fyysinen kunto näyttää ja mitä se kertoo tulevien vuosikymmenien työvoiman fyysisestä kunnosta, kehon koostumuksesta ja edelleen kyvystä tehdä töitä ja säilyä työkykyisenä?
MOVE!-mittausten mediaanitulokset kestävyyttä mittaavan viivajuoksun osalta ovat heikentyneet noin 30 sekuntia 5-luokkalaisilla kuuden vuoden aikana ja 8-luokkalaisilla neljän vuoden aikana sekä tytöillä että pojilla. Tulos vastaa noin 10 % huonontumista testin keskimääräisestä kestosta. Varusmiesten kestävyyskunnon keskiarvo on puolestaan heikentynyt vuodesta 1979 alkaen noin 14 % ja alle 2 200 metriä juoksevien varusmiesten osuus on noussut neljästä prosentista noin kolmannekseen – eli 8-kertaistunut. Edelleen varusmiespalveluksen aloittajan paino on lisääntynyt vuodesta 1993 vuoteen 2021 noin 8 kg – tarkoittaen noin 10 % painon lisäystä. Mitä nämä muutokset fyysisessä kunnossa ja kehon koostumuksessa tarkoittavat tulevaisuuden työväestölle?
Varusmiespalveluksen aloittajan paino vuonna 1993 oli 70,8 kg – 24 vuotta myöhemmin vuonna 2017 ”saman” nyt 44-vuotiaan miehen keskipaino on noin 88 kg. Suomalaisten väestötutkimusten mukaan heistä yli 70 % on ylipainoisia ja lähes neljännes lihavia. Vuonna 2021 varusmiehen keskipaino on 78,7 kg ja jos painon kertyminen tapahtuu samalla tavalla kuin aikaisemmilla ikäluokilla, 24 vuoden kuluttua vuonna 2045 suomalaisen 44-vuotiaan miehen keskipaino on noin 95 kg. Tällöin heistä lähes 90 % on ylipainoisia ja yli puolet on lihavia.
Vastaavasti fyysisen kunnon osalta, jos vuonna 1992 varusmiehen 12 minuutin juoksutestin tulos oli 2 632 m ja vuonna 2017 se on 2 402 m – eli 9 % huonompi. Kun vuonna 2017 väestötutkimuksen mukaan 45-vuotiaan miehen kunto on 39 ml/kg/min, niin vastaavalla muutoksella vuonna 2042 suomalaisen 45-vuotiaan miehen kunto on 36 ml/kg/min – mikä on nykyisen 55-vuotiaan miehen kunto. Eli suomalaisen työmiehen fyysinen kunto vanhenee 25 vuoden aikana noin 35 vuoden vanhenemista vastaavan määrän!
Joten 25 vuoden kuluttua ”parhaassa työiässä” oleva 45-vuotias on 8 kg painavampi ja 9 % heikkokuntoisempi kuin nyt ja on nykytilaan verrattuna vähintään 55-vuotiaan kuntoinen ja suurella todennäköisyydellä lihava! Mitä tulos tarkoittaa terveyden kannalta? Nykyiseen 45-vuotiaaseen mieheen verrattuna, hän sairastaa hyvin todennäköisesti tyypin 2 diabetesta, hänen verenpaineensa on koholla, sepelvaltimotaudin riski on kohonnut, jne. Huonosta kunnosta, lihavuudesta ja lukuisista sairauksista johtuen hän ei jaksa arkea, saati säily työelämässä 63 vuoden ikään, puhumattakaan 68 vuoden tai jopa korkeammasta iästä.
Meillä on edessämme heikentyvän fyysisen kunnon, kasvavan kehon painon ja edellisten aiheuttaman suurentuneen tarttumattomien tautien sairastumisen ja siten myös heikentyvän työkyvyn riskit. Haaste on valtava, ja valitettavasti korona-aikana fyysisen kunnon tulosten heikentyminen on edelleen vain kiihtynyt. Kykenemmekö kääntämään edellä kuvatun kehityksen suunnan? Jos emme, työikäisen väestön osalta menetämme terveitä työvuosia, sairauspoissaolot kasvavat, riski päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle kasvaa ja myös ennenaikaisen kuoleman riski kasvaa. Kestääkö suomalainen kansantalous tämän? Mitä asialle voisi tehdä? Palataan erilaisiin mahdollisiin ratkaisuihin kuukauden kuluttua.
Tommi Vasankari
professori, LT
UKK-instituutin johtaja