TUTKITTUA TIETOA MAAILMALTA
Lonkka- ja nikamamurtumien seuraukset voivat olla iäkkäälle henkilölle kohtalokkaat. Vaikka tutkimusnäyttöä vaikuttavista kuntoutusmenetelmistä on olemassa, se ei ole johtanut systemaattisiin strategisiin toimenpiteisiin murtumapotilaiden kuntoutuksessa.
Tulokset pähkinänkuoressa
Kansainvälisen osteoporoosisäätiön (IOF) laatiman kuvailevan tutkimuskatsauksen mukaan monipuolinen ja riittävän intensiivinen liikuntaharjoittelu vähentää erityisesti lonkka- ja nikamamurtumapotilaan kipua sekä parantaa potilaiden fyysistä toimintakykyä ja elämänlaatua. Vakuuttavin näyttö on lonkkamurtumapotilaan liikuntaharjoittelun tuloksista. Liikuntaharjoittelun lisäksi tarvitaan moniammatillista ohjausta liittyen muun muassa ravitsemukseen, kivun hoitoon, kaatumisten riskitekijöiden tunnistamiseen ja luustoterveyden omahoitoon.
Korkeassa kaatumis- ja luunmurtumariskissä olevan henkilön fyysisen harjoittelun tulee sisältää
- progressiivista voimaharjoittelua vähintään kaksi kertaa viikossa
- luusoluja ja luun kuormitusta stimuloivaa harjoittelua mm. hyppyjä tai tömistyksiä 4‒7 kertaa viikossa
- toiminnallista tasapaino-, ketteryys- ja koordinaatioharjoittelua neljä kertaa viikossa, 30 minuuttia kerrallaan.
Katsaus korostaa, että murtumapotilaan kuntoutus on aina moniammatillista yhteistyötä, missä jokaisella osatekijällä on kokonaisuudessa oma tärkeä roolinsa. Murtumien jälkeiseen kuntoutukseen kuuluu myös uusien kaatumisten ja murtumien ennaltaehkäisy.
Tausta ja menetelmät
Maailmassa sattuu vuosittain 9 miljoonaa pienenergistä murtumaa. Murtumat aiheuttavat potilaalle kipua, toimintakykyongelmia ja pahimmillaan kuolemaa. Naisilla pienergiset murtumat ovat miehiä yleisempiä. Joka toinen nainen ja joka viides mies saa eläkeiän aikana vähintään yhden pienergisen murtuman.
Katsauksen tavoitteena oli selvittää tutkimusnäytön nykytila pienenergisten murtumien kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Erityisesti tarkasteltiin tuloksia lonkkamurtuma- ja nikamamurtumapotilaiden osalta.
Kuvaileva katsaus perustuu kansainvälisen osteoporoosisäätiön (IOF) tieteellisen neuvottelukunnan kuntoutustyöryhmän kokoamaan synteesiin. Synteesi pohjautuu systemaattisiin tutkimuskatsauksiin, meta-analyyseihin sekä satunnaistettuihin ja kontrolloituihin tutkimuksiin vuosilta 2010–2020. Katsaukseen otettiin mukaan interventiotutkimuksia, joissa osallistujat olivat vähintään 50-vuotiaita, mutta joilla ei ollut muistisairauksia. Katsauksessa käsiteltiin lähinnä lonkka- ja nikamamurtumien jälkeistä kuntoutusta, mutta myös murtumariskissä olevien kaatumisten ehkäisyä. Interventioista kuvattiin erityisesti liikuntaharjoittelun, mutta myös terveysneuvonnan tai -ohjauksen, manuaalisen terapian, teippauksen, ortoosien, ravitsemusinterventioiden sekä lisäravinteiden vaikutuksia ja käytettävyyttä osana murtumapotilaiden kuntoutusta tai murtumien ehkäisyä.
Tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet
Kyseessä on kuvaileva ja erityisesti kliiniseen käyttöön tarkoitettu katsaus. Katsaukseen on koottu optimaaliseen luun terveyteen tarvittavan kuormituksen periaatteet liikuntaharjoittelun näkökulmasta. Lisäksi katsauksessa on yksityiskohtaisesti kuvattu luustokuntoutujan liikuntaharjoittelun elementit ja kuormitusperiaatteet esimerkein. Artikkelissa on ohjeita myös harjoittelun turvallisuuteen.
Katsaukseen liitettyjen tutkimusten systemaattisuudesta artikkeli ei raportoi. Katsaukseen ei valitettavasti sisällytetty tutkimuksia muistisairaiden potilaiden kuntoutuksen vaikuttavuudesta, vaikka pienenergisiä murtumia sattuu paljon myös muistisairaille potilaille.
Lisää tutkimusta tarvitaan yksilöllisten tekijöiden huomioimisesta ja vaikutuksista osana murtumapotilaan liikuntaharjoittelua kaikissa eri murtumatyypeissä.
Alkuperäistutkimus
Pinto, D., Alshahrani, M., Chapurlat, R. ym. The global approach to rehabilitation following an osteoporotic fragility fracture: A review of the rehabilitation working group of the International Osteoporosis Foundation (IOF) committee of scientific advisors. Osteoporos Int 33, 527–540 (2022). https://doi.org/10.1007/s00198-021-06240-7
Tutkimuksen referoija
UKK-instituutin vanhempi tutkija, dosentti Maarit Piirtola