Henkilökohtaiset motiivit ja niiden merkitys autoilun vähentämisessä
Henkilöautoilu tulee kalliiksi autoilijalle, yhteiskunnalle ja ympäristölle. Silti valtaosa matkoista tehdään henkilöautolla jopa pyöräilykulttuurin mallimaissa. Tuoreessa hollantilaiskatsauksessa selvitettiin auton omistamisen ja käytön henkilökohtaisia motiiveja sekä sitä, miten niitä voisi hyödyntää autoilun vähentämisessä. Tulokset osoittivat, että autoilu on kompleksinen ilmiö, johon vaikuttavat monenlaiset henkilökohtaiset motiivit monimutkaisesti toisiinsa kytkeytyneinä.
Auton omistamisen vähentämiseksi olisi keskeisintä selvittää autottomuuden syitä talouksissa, joissa ei ole autoa. Auton käytön vähentämiseksi olisi puolestaan tärkeää tunnistaa mihin henkilökohtaisiin motiiveihin erilaiset käytön vähentämiseen tähtäävät toimet kohdistuvat. Mahdollisuus vaikuttaa yhdellä vähentämistoimella moneen henkilökohtaiseen motiiviin on rajallinen.
Katsauksen aineisto
Kirjallisuushaku tuotti aluksi 2277 tutkimusartikkelia, joista jäi jäljelle eri vaiheiden jälkeen yhteensä 56 artikkelia. Suurin osa niiden aineistoista oli kerätty läntisestä Euroopasta, Yhdysvalloista ja Kiinasta. Valtaosa tutkimuksista oli määrällisiä, vain 16 artikkelissa henkilökohtaisia motiiveja oli tarkasteltu laadullisesti. Määrällisissä tutkimuksissa aineiston koko vaihteli 200 ja 3000 vastaajan välillä, laadullisten tutkimusten osallistujamäärä oli 20–50. Määrällisistä tutkimuksista peräti 13 kohdistui yliopisto-opiskelijoihin eli nuoriin aikuisiin.
Henkilökohtaiset motiivit
Artikkeleista tunnistettiin viisi yleisintä autoiluun liittyvää henkilökohtaista motiivia (suluissa on esitetty niiden esiintymisosuus artikkeleissa):
- välineelliset ja autonomiset motiivit (82 %)
- tunnepitoiset motiivit (38 %)
- statussymboliset motiivit (59 %)
- sosiaalisten normien motiivit (30 %)
- ympäristölliset motiivit (41 %).
Välineellisillä ja autonomisilla motiiveilla tarkoitettiin esimerkiksi autoilun synnyttämää vapauden ja mukavuuden tunnetta, tunnepitoisilla motiiveilla esimerkiksi positiivisia autoilukokemuksia, statussymbolisilla motiiveilla esimerkiksi autoilun tuomaa sosiaalista statusta, sosiaalisten normien motiiveilla esimerkiksi autoilun sosiaalista hyväksyttävyyttä ja ympäristöllisillä motiiveilla esimerkiksi autoilun ympäristövaikutuksia.
Tulosten soveltaminen käytäntöön
Tunnistamisen jälkeen katsauksessa tuotettiin malli motiivien kytköksistä toisiinsa ja autoiluun. Malli osoitti, että autoilu on kompleksinen ilmiö, johon vaikuttavat monenlaiset henkilökohtaiset motiivit monimutkaisesti toisiinsa kytkeytyneinä. Vahvimpia näyttivät kuitenkin olevan välineelliset ja autonomiset sekä statussymboliset motiivit.
Kun kirjoittajat pohtivat autoilun vähentämisen politiikkatoimia, he erottelivat henkilöauton omistamisen ja käytön.
Omistamisen vähentämisessä tärkeintä on heidän mielestään tarkastella autottomia talouksia ja selvittää syitä, joiden perusteella autoa ei omisteta. Tarkastelussa on tällöin syytä erottaa vapaaehtoisesti ja pakottavista syistä autottomat taloudet.
Käytön vähentäminen on haastavampaa, koska käyttöön liittyy niin monenlaisia motiiveja, jotka ovat monimutkaisesti yhteydessä toisiinsa. Siksi keino, joka vähentää yhden henkilön auton käyttöä ei välttämättä tehoa toiseen henkilöön. Kirjoittajat antavat esimerkkejä henkilökohtaisiin motiiveihin kiinnittyvistä politiikkatoimista ja niiden potentiaalisista vaikutuksista.
Kirjoittajat muistuttavat, että katsauksen malli kuvaa ainoastaan henkilökohtaisia motiiveja ja jättää ulkopuolelle ns. ei-subjektiiviset tekijät, kuten asuinpaikan, rakennetun ympäristön, elämäntilanteen, verotuksen, kulkutapoihin liittyvät kustannukset ja sosiodemografiset tekijät. Jatkotutkimuksissa olisikin tärkeää pystyä yhdistämään kaikki erilaiset tekijät sekä saada rakennettua malli niiden yksilöllisisistä ja yhteisistä vaikutuksista autoiluun.
Tutkimusartikkelin tiedot
Soza-Parra J, Cats O. The role of personal motives in determining car ownership and use: a literature review (05 Nov 2023). Transport Reviews. https://doi.org/10.1080/01441647.2023.2278445
Referoija
dosentti, TtT, ft, vanhempi tutkija Minna Aittasalo, UKK-instituutti
Artikkelin tekstiä on selkeytetty ensijulkaisun jälkeen muutamilta osin (10.1.2024)