Jos saisit vyöllesi liikemittarin ja älypuhelimeesi liikkumisesta, paikallaanolosta ja nukkumisesta kertovan sovelluksen, vaikuttaisivatko ne elintapoihisi? Digitaalisen elintapaneuvonnan vaikutuksia selvitettiin UKK-instituutin hankkeessa, jossa oli mukana myös diabetesyhdistysten jäseniä.
Hankkeen ensisijaisena tavoitteena oli kehittää pitkäaikaissairaille soveltuvaa digitaalista elintapaneuvontaa. Osallistujiksi kutsuttiin viiden potilasjärjestön jäseniä: pirkanmaalaisista diabetesyhdistyksistä mukaan pyydettiin tyypin 2 diabeetikoita.
Osallistujat käyttivät liikemittaria ja älypuhelimen sovellusta neljän viikon ajan sekä vastasivat lopuksi kyselyyn, jossa heiltä pyydettiin palautetta mittarin ja sovelluksen käytöstä sekä elintapaneuvojan tarjoamasta puhelintuesta.
Kaikkiaan syksyllä 2019 toteutettuun hankkeeseen osallistui 45 tyypin 2 diabetesta sairastavaa.
Mittari seurasi liikettä ja unta
Päivisin lantiolla ja öisin ranteessa pidetty liikemittari välitti tietoa sekä osallistujan älypuhelimen sovellukseen että hankkeen asiantuntijoille UKK-instituuttiin.
Päiväsaikaan liikemittari rekisteröi liikkumista ja paikallaanoloa. Kun osallistuja siirsi nukkumaan mennessään mittarin rannekkeeseen, se alkoi välittää käden liikkeiden perusteella tietoa unen määrästä sekä siitä, oliko uni levotonta vai rauhallista.
Osallistujille tehty kysely kertoi, että ranneke ei häirinnyt yöllä. Sen sijaan mittarin pito lantiolla tuntui joistakin haastavalta. Monia pohditutti se, rekisteröikö mittari kaiken liikkumisen ja paikallaanolon luotettavasti.
– Lantiolla oleva mittari ei tunnista esimerkiksi ylävartaloon kohdistuvaa kuntosaliliikuntaa. Istumisen tauottamiseen se reagoi vasta, kun henkilö nousee reippaasti seisomaan ja on liikkeellä vähintään muutamia sekunteja, UKK-instituutin liikuntasuunnittelija Katriina Ojala kertoo.
Tavoitteena enemmän askelia
Katriina Ojala työskenteli hankkeessa elintapaohjaajana. Hänen antamansa alkuopastuksen jälkeen osallistujat käyttivät mittaria ja sovellusta itsenäisesti viikon ajan.
– Sen jälkeen soitin jokaiselle ja kävimme läpi mahdolliset tekniset pulmat sekä sovimme, millaisia henkilökohtaisia tavoitteita osallistujat asettavat. Yksi tavoite oli esimerkiksi päivittäisten askelten määrä, Ojala kertoo.
Ensimmäisen viikon askeltavoitteet perustuivat niin sanottuihin väestötason askelmäärätavoitteisiin. Kun liikemittausta oli tehty viikko, tavoitteet oli mahdollista asettaa kunkin osallistujan elämäntilanteeseen ja terveydentilaan sopiviksi.
Pienimmillään viimeisen mittausviikon tavoite oli 2 732 askelta ja suurimmillaan 10 000 askelta.
Yksilöllinen vaihtelu askelmäärissä oli suurta. Eniten askeliaan lisännyt innostui ottamaan yli 4 000 askelta enemmän vuorokaudessa, mutta kaiken kaikkiaan osallistujien askelmäärissä ei tapahtunut juurikaan muutosta. Itse määrittelemäänsä tavoitteeseen pääsi hieman alle kolmannes osallistujista.
Liike on lääke
Hirvimetsällä viihtyvä Reijo Saarela keksi toimivan konstin askelten kartuttamiseen.
– Määräsin nuoremmat miehet lähimmille passipaikoille ja kävelin itse pidemmälle, 72-vuotias metsästyskonkari kertoo ja sanoo liikemittarin herättäneen himon liikkumisen seuraamiseen.
– Ennen tätä kokeilua liikkumiseni oli lähes nollassa. Tiesin, että pitäis ja pitäis, mutta paperihommat istuttivat pöydän ääressä, hän sanoo.
Veikko Äijälä lisäsi liikkumistaan hirviä pienemmän nelijalkaisen kannustamana: hän alkoi lenkittää tyttärensä chihuahua-koiraa.
– Minulla oli ennen liikemittarin käyttöönottoa käsitys, että liikkumiseni on kovin vähäistä. Oli mukava yllätys huomata, että jo liikuskelusta arkisten askareiden parissa kertyy askelia. Siihen sentään kykenen keuhkovaivoistani huolimatta, 71-vuotias Äijälä iloitsee.
Kumpikin Kyrösjärven seudun diabetesyhdistyksen aktiiveista uskoo, että myös digitaalinen elintapaneuvonta voi olla kannustavaa, kun siihen sisältyy mahdollisuus oman edistymisen seurantaan ja rohkaisua edes jossain muodossa.
– Liikuntatauti tarttuu, kun sovellus kehottaa lähtemään liikkeelle ja palkitsee tavoitteiden saavuttamisesta, miehet toteavat.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Reijo Saarela ja Veikko Äijälä innostuivat kartuttamaan askeliaan vetoapunaan hirvet ja koira. Kuva: Pirita Salomaa
Intoa liikkumiseen
Usealla hankkeeseen osallistuneella tyypin 2 diabeetikolla oli uniapnea ja käytössään CPAP-laite. Niin myös Ilkka Makkosella.
– Kun aamuisin katsoin älypuhelimestani sekä CPAP-laitteen että liikemittarin välittämää tietoa uneni laadusta, ei mittaustuloksissa ollut juuri eroa. Mittaus on siis varsin luotettavaa, ja molemmat mittarit osoittivat, että nukun nykyisin hyvin, Makkonen toteaa.
Sen sijaan Jorma Järvilehdon yöunen mittaus osoitti olevan katkonaista.
– Olin vuosia jo edesmenneen äitini omaishoitaja. Totuin koiranuneen, ja heräilen yhä jokaiseen rapsahdukseen.
– Mittaus vahvisti, että kissani öiset puuhat pätkivät untani. Tai kenties 16-vuotiaasta kollista on kehittynyt hypokatti, sillä sekin rauhoittuu nukkumaan, kun on saanut minut tarkistamaan verensokerin, Järvilehto pohtii.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Kuntosali on tuttu liikuntaympäristö 68-vuotiaalle Jorma Järvilehdolle ja 64-vuotiaalle Ilkka Makkoselle. Kuva: Janne Viinanen
Makkonen ja Järvilehto kuuluvat Lempäälän-Vesilahden diabetesyhdistyksen keilaporukkaan ja osallistuvat yhdistyksen järjestämään tuolijumppaan ja uimahalliliikuntaan sekä käyvät kuntosalilla. Järvilehtoa liikuttavat myös kauppakeskuskävelyt Ideaparkissa.
– Liikemittari ei ymmärtänyt keilausta ja kuntosaliharjoittelua liikunnaksi, ja vedessä sitä ei voi käyttää. Mutta jäin myös raa’asti kiinni liikkumattomuudestani. Se millaisia mittaustuloksia saa on toissijaista. Tärkeintä on, että ohjaus pitää liikkumisen intoa yllä, Makkonen huomauttaa.
Vaikka rekisteröimättä jäänyt liikunta tuntui Järvilehdonkin mielestä menevän hukkaan, osallistuminen hankkeeseen ei ollut hänestä turhaa.
– Kyllä se lisäsi liikkumistani, mökillä pihatöiden parissa arkista liikuskelua harrastava Järvilehto toteaa.
UKK-instituutin Katriina Ojala vahvistaa, että moni koki samoin.
– Kun soitin osallistujille toisen kerran, minulle kommentoitiin, että oman päivittäisen aktiivisuuden lisääminen ei ole lainkaan vaikeaa. Muutosten ei tarvitse olla isoja. Pienikin lisäys liikkumisessa ja istumisen tauottaminen on hyväksi, Ojala kannustaa.
Hankkeessa käytetty ExSed-liikemittari ja siihen liitetty älypuhelinsovellus on tarkoitettu vain UKK-instituutin tutkimuskäyttöön. Niitä ei voi ostaa.
Kirjoittaja Pirita Salomaa, Diabetesliitto
Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Diabetes-lehdessä 1/2020. Diabetes-lehden avoin verkkoarkisto
Lue lisää UKK-instituutin ja viiden järjestön elintapahankkeesta, jota STEA rahoitti
18.2.2020