Liikkumattomuuden kustannukset ovat maaseudulla asukasta kohden korkeammat kuin kaupungeissa

Tutkittua tietoa /  16.4.2025

Maaseudulla liikkumattomuus aiheuttaa asukasta kohti lähes neljänneksen suuremmat kustannukset kuin kaupungeissa.

Luonnonläheisistä liikkumismahdollisuuksista huolimatta maaseudun pitkät välimatkat, kaupunkeja vähäisempi kävely- ja pyöräilyreittien ja julkisen liikenteen määrä lisäävät oman auton ja koulukyytien käyttöä. Tämä vähentää päivittäistä liikkumista ja lisää kansansairauksien riskiä.

Liikkumattomuuden kustannuksissa alueellisia eroja

Maaseudulla liikkumattomuuden kustannukset asukasta kohti ovat keskimäärin 24 prosenttia kaupunkeja korkeammat ja kasvavat sisemmältä kaupunkialueelta maaseudulle siirryttäessä (Kuvio 1).

Kustannukset eroavat myös maaseutu- ja kaupunkialueiden kesken. Kaupungin kehysalueella asukasta kohti lasketut liikkumattomuuden kustannukset ovat keskimäärin kuusi prosenttia sisempää kaupunkialuetta korkeammat. Vastaavasti harvaan asutulla maaseudulla liikkumattomuuden kustannukset ovat keskimäärin 16 prosenttia maaseudun paikalliskeskuksia korkeammat.

Kuvio 1. Liikkumattomuuden mediaanikustannus asukasta kohti vuodessa kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan.

Kansansairaudet ovat maaseudulla kaupunkeja yleisempiä

Liikkumattomuus eli liikkumisen suositusta vähäisempi kestävyysliikkumisen määrä lisää yhdessä muiden elintapojen kanssa kansansairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Elintapojen lisäksi alueelliset erot ikärakenteessa vaikuttavat sairastavuuteen, sillä keski-ikä on maaseudulla 17 prosenttia korkeampi kuin kaupungeissa.

Maaseudulla asukasluvulla painotettu sairastavuusindeksi on 21 prosenttia korkeampi kuin kaupungeissa (Kuvio 2). Ero korostuu yksittäisiä sairauksia kuvaavissa indekseissä, kuten diabetesindeksissä, joka on maaseudulla 42 prosenttia kaupunkeja korkeampi.

 Kuvio 2. Sairastavuutta kuvaavien indeksien keskiarvot kaupungeissa ja maaseudulla.

Laskelmissa huomioitu ainoastaan liikkumattomuudesta aiheutuvat kustannukset

Laskelmat liikkumattomuuden kustannuksista perustuvat Avohilmon, Terveys-Hilmon ja Kelan rekisteritiedoista laskettuihin kansansairauksien keskimääräisiin vuotuisiin kustannuksiin asukasta kohden Suomessa. Laskelmissa on huomioitu 20–84-vuotiaiden liikkumattomuuden osuus väestössä, liikkumattomuudesta johtuva riski sairastua yhdeksään eri kansansairauteen ja kuolla ennenaikaisesti, sairausryhmittäiset kustannukset, kunnan väkiluku sekä viiden sairausryhmän ikävakioimattomat terveysindeksit vuosilta 2020–2022.

Lisäksi alueellisia eroja tarkastellessa on huomioitu painokertoimena kunnan asukasluku. Laskelmissa on käytetty ikävakioimatonta indeksiä, koska se kuvaa vakioitua indeksiä paremmin alueen sairastavuustaakkaa ja sairauksien aiheuttamaa terveyspalvelujen tarvetta verrattuna koko maan tasoon.

Liikkumattomien osuutena on käytetty laskelmissa 76 %, joka perustuu vuonna 2017 kerättyyn KunnonKartta-väestötutkimuksen liikemittariaineistoon. Ikääntyneiden liikkumattomuuden osuus on 86 %, joka perustuu Terveys 2011 -tutkimuksessa kerättyyn liikemittaritietoon. Laskelmissa on huomioitu liikkumattomuudesta aiheutuvat suorat kustannukset, joita muodostuu yhteiskunnalle kansansairauksista aiheutuneista terveyspalveluiden käytöstä ja lääkityksestä.

Lisäksi laskelmissa on huomioitu liikkumattomuudesta aiheutuvat epäsuorat kustannukset,joita muodostuu työikäisen väestön työn tuottavuuden heikentymisestä sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden ja ennenaikaisten kuolemien seurauksena.

Liikkumattomuudesta aiheutuu myös erilaisia tuottavuuskustannuksia, kuten tuloverojen menetyksiä ja työttömyystukien maksamista. Käytössä oleva tieto ei ole niiden osalta aluekohtaista, eikä kustannuslaskuri sisällä näitä kustannuksia. Kustannukset on päivitetty vuoden 2022 hintatasoon seuraavasti (kustannus/päivitykseen käytetty indeksi):

• terveydenhuollon yksikkökustannukset/julkisten menojen hintaindeksi
• lääkekustannukset/kuluttajahintaindeksi
• eläketiedot/eläkeindeksi
• sairauspäivärahat ja ennenaikaiset kuolemat/ansiotasoindeksi.  

Kirjoittajat:
Päivi Kolu, tutkija, fysioterapeutti, UKK-instituutti
Jani Raitanen, tilastotieteilijä, tutkija, UKK-instituutti ja Tampereen yliopisto
Tommi Vasankari, johtaja, professori, lääketieteen tohtori, UKK-instituutti ja Tampereen yliopisto

Lähdeluettelo

^{EU:n maaseuturahoitus 2014–2020. Lisää liikettä ja toimintakykyä maaseudulle.}

^{EU:n maaseuturahoitus 2024. Lisää liikuntaa ja terveyttä – EU:n maaseuturahoitus tarjoaa monipuolisia rahoitusmahdollisuuksia.}

^{Husu P, Tokola K. Vähä-Ypyä H, Vasankari T. Liikuntaraportti: Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33.}

^{Kallio R, Kärkinen T, Mutikainen J. Henkilöliikennetutkimus syksy 2023. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tutkimuksia ja selvityksiä 14/2024.}

^{Kokko S, Martin L. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1.}

^{Kolu P, Kari JT, Raitanen J, Sievänen H, Tokola K, Havas E, Pehkonen J, Tammelin TH, Pahkala K, Hutri-Kähönen N, Raitakari OT, Vasankari T. Economic burden of low physical activity and high sedentary behaviour in Finland. J Epidemiol Community Health. 2022 Jul;76(7):677-684. doi: 10.1136/jech-2021-217998.}

^{Move-mittaustulokset 2024.}

^{THL:n sairastavuusindeksi 2019. Sairastavuuden alueittaiset erot ovat suuria. Tilastoraportti 13/2022. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.}