Maaliskuun 14. päivänä pidettiin Hyvä vanhuus – menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseksi -kirjan julkaisutilaisuus Seinäjoen ammattikorkeakoululla. Kirja on tarkoitettu paitsi vanhustyön ammattilaisille myös kaikille iäkkäiden parissa työskenteleville ja iäkkäiden ihmisten omaisille ja läheisille.
Sain olla mukana sekä monialaisessa kirjoitustiimissä että tarjoilemassa ja maistelemassa makupaloja kirjasta julkaisutilaisuudesta. Hyvältä maistui ja siksipä tahdon jakaa kokemuksiani kanssanne.
Kirjamme ei voisi olla ajankohtaisempi. Vanhustyö on noussut ryminällä otsikoihin. Aluksi räikeiden laiminlyöntien, mutta viime aikoina onneksi myös onnistumisten kautta. Onkin hyvä pohtia, mikä erottaa hyvän vanhustyön huonosta.
Ensimmäisenä vastaukseksi tarjotaan yleensä resursseja. Riittävä ja osaava henkilökunta sekä asianmukaiset tilat ja muut rakenteelliset tekijät ovat olennainen pohja hyvälle vanhustyölle. Upottavalle suolle ei taloaan kannata rakentaa.
Seuraava, kiinnostavampi kysymys onkin sitten se, miten samanlaisilla resursseilla voidaan saada aikaan keskinkertaista, hyvää tai peräti erinomaista jälkeä? Käytäntarkoituksella sanaa jälki, sillä kirjan toimittaja, gerontologian dosentti Jenni Kulmala tiivistää kirjamme keskeisen sanoman esipuheessaan juuri iäkkään ihmisen kohtaamiseen. Kohtaamisesta jää aina jälki. Terveystieteiden tohtori Katja Pynnönen laittoikin meidät julkaisutilaisuudessa miettimään, millaisia ovat olleet hyvät ja huonot kohtaamisemme. Keskeisimmäksi hyvän kohtaamisen tekijäksi nousi kuunteleminen. Tästä Katja johdatti ajatteluamme kohti iäkkään ihmisen elämän tarkoituksen tukemista. Jokaisen tulee voida kokea olevansa tärkeä. Tällöin elämä on mielekästä mahdollisista sairauksista ja toiminnan rajoitteista huolimatta.
Elämän mielekkyydestä ja toisin sanoen elämänlaadusta jatkoi yhteiskuntatieteiden tohtori ja hoitotyön opettaja Riitta Räsänen. Riitta on työskennellyt vuosia useiden hoivapalveluorganisaatioiden kanssa laadun parantamiseksi. Hyvä elämänlaatu edellyttää toimijuutta ja Riitan mielestä iäkkäiden ihmisten hyvä elämänlaatu on heidänparissa työskentelevien ja toimivien tahdon asia. Kaikissa vanhuspalveluissa ammattityön tehtävänä on tukea omatoimisuutta, sosiaalisuutta ja itsemääräämisoikeutta sekä pyrkiä poistamaan omatoimisuuden esteitä.
Tutkija Jari Pirhonen kertoi maistiaisia toimintatutkimukseen perustuvasta väitöskirjatyöstään, jossa hän selvitti, miten vanhuksia tunnustetaan pitkäaikaishoidossa. Tunnustamisessa on kysymys siitä, saako Martti olla Martti myös hoivakodissa vai tuleeko hänestä persoonaton ja historiaton potilas, joka nähdään vain nykyhetken sairauksien ja toiminnan rajoitusten kautta? Riski potilaaksi alentamiseksi on Jarin mukaan suuri, ellei henkilökunta tietoisesti pyri kohtaamaan vanhusta persoonana. Tämä onnistuu parhaiten silloin kun myös hoitajat saavat toimia persoonina ja hyödyntää omia vahvuuksiaan työssään.
Huh-huh, tärkeitä ja puhuttelevia aiheita kirjan I- ja III-osista, joista keskustelua jatkoimme iltapäiväkahveilla. Sitten olikin aika palata saliin ja jatkaa maistelua kirjan II-osasta.
Muistiliiton asiantuntija Anita Pohjanvuori vei huomiomme muistityöhön ja esitteli työkirjaa, jossa laadukkaan hoidon kriteerejä on mietitty erityisesti muistisairaan ihmisen kannalta. Työkirjaa ovat olleet asiantuntijoiden lisäksi työstämässä kokemusasiantuntijat eli muistisairaat ihmiset ja heidän läheisensä. Anitan puheessa toistui laadukkaan hoidon rinnalla laadukas hoiva ja laadukas kuntoutus. Erityisesti kuntoutuksen näkökulmastahan on viime vuosina saatu runsaasti uutta tietoa elintapojen, erityisesti ravitsemuksen ja liikunnan, merkityksestä muistisairauden kehittymiselle ja etenemiselle.
Anitan jälkeen toimialapäällikkö Elina Karvinen Ikäinstituutista nostatti meidät seisomaan ja tanssimaan, olihan aiheena hyvän vanhuuden tukeminen liikkumisen avulla. Liikunnan moninaiset positiiviset vaikutukset ikääntyessä ovat kiistattomia.Haasteena on saada liikkuminen osaksi iäkkäiden arkea kotona ja erilaisissa asumis- ja hoivapalveluissa. Elinan sanoman voisikin tiivistää ajatukseen: kun tahtoa löytyy, niin keinotkin löytyvät. Onneksi materiaalia ja työkaluja on saatavissa työn tueksi runsaasti.
Sain kunnian päättää julkaisutilaisuuden kertomalla iäkkäiden kaatumisten ehkäisystä. Otsikoin luentoni samoin kuin kirjaan kirjoittamani kappaleen: Turvallisesti liikkuen ja toisiamme tukien kaatumiset kuriin. Tuo otsikko lyötiin lukkoon jo melko aikaisessa vaiheessa kirjoitusprosessia, ja edelleen olen sitä mieltä, että se kuvaa ilmiötä osuvasti. Hyvän liikkumis- ja toimintakyvyn tukeminen turvallisessa ja liikkumiseen kannustavassa ympäristössä on se laajempi viitekehys, mihin kaatumisten ehkäisytoimenpiteet tähtäävät. Tähän harvoin kukaan pääsee yksin ja siksi on tärkeää, että me kaikki, ammattilaiset, omaiset ja läheiset, toimimme yhdessä, toisiamme tukien ja iäkästä ihmistä kuunnellen.
Näiden makupalojen lisäksi suosittelen lämpimästi tutustumista Hyvä vanhuus -kirjaan myös laajemmin. Takaan, että et voi kirjan luettuasi välttyä ajattelemasta, mitä sinä voisit tehdä hyvän vanhuuden eteen.
erikoistutkija Saija Karinkanta
- Hyvä vanhuus – menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen -kirjan tilaukset alennettuun hintaan
- Tietoa ja maksutonta materiaalia kaatumisten ehkäisyyn UKK-instituutin verkkosivuilla
25.3.2019