Hyppää sisältöön

Kevyen liikkumisen puute voi altistaa masennusoireille

TUTKITTUA TIETOA MAAILMALTA

Kevyen liikkumisen vähäisyys lisäsi masennusoireiden ilmaantumista naisilla neljän vuoden seurannan aikana. Miehillä yhteyttä ei havaittu. Paikallaanolo tai reipas liikkuminen eivät olleet yhteydessä oireiden ilmaantumiseen tuoreessa hollantilaistutkimuksessa.

Tulokset pähkinänkuoressa

Paikallaanolo ja reipas liikkuminen eivät olleet yhteydessä itse ilmoitettujen masennusoireiden ilmaantumiseen neljän vuoden seurannan aikana. Sukupuoli vaikutti kevyen liikkumisen ja masennusoireiden väliseen yhteyteen siten, että vähiten liikkuneella naisten kolmanneksella oli suurempi riski masennusoireiden ilmaantumiselle kuin eniten liikkuneella kolmanneksella. Miehillä vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Kevyellä liikkumisella oli siis masennusoireilta suojaava vaikutusta, mutta ainoastaan naisilla. Kaikkiaan masennusoireita ilmaantui seurannan aikana lähes 10 prosentille osallistujista.

Tutkimuksen tausta, tavoitteet ja menetelmät

Masennus on merkittävä terveysongelma, josta maailmaanlaajuisesti kärsii yli 300 miljoonaa ihmistä. Masennus lisää sekä sairastavuutta että ennenaikaista kuolleisuutta. Runsaan paikallaanolon ja vähäisen liikkumisen on todettu olevan yhteydessä masennusoireisiin, mutta aikaisempi tutkimusnäyttö perustuu paljolti poikkileikkaustutkimuksiin ja osallistujien itse ilmoittamaan tietoon sekä paikallaanolosta, liikkumisesta että masennusoireista.

Tämä tutkimus on osa hollantilaista The Maastrich Study -väestötutkimusta*, jossa 40–75-vuotiaiden osallistujien paikallaanoloa ja liikkumista mitattiin reiteen kiinnittävällä liikemittarilla ja itse ilmoitettujen masennusoireiden ilmaantumista seurattiin neljän vuoden ajan. Mukaan otettiin vain sellaiset osallistujat (n=2082), jotka eivät alkutilanteessa ilmoittaneet masennusoireita. Tutkimuksessa selvitettiin liikemittarilla mitatun paikallaanolon sekä askeltiheyteen perustuvan kevyen ja reippaan liikkumisen yhteyksiä masennusoireiden ilmaantumiseen.

* The Maastricht Study -tutkimuksen ensisijaisena tutkimuskohteena on kakkostyypin diabeteksen syyt, kehittyminen, vaikutukset elimistön toimintaan sekä liitännäisoireet ja -sairaudet.

Tutkimuksen vahvuuksia ja heikkouksia

Vahvuuksia

  • Paikallaanoloa ja liikkumista mitattiin liikemittarilla, jolla oli mahdollista tunnistaa, oliko henkilö istuma- vai pystyasennossa.
  • Tutkimuksen kohdejoukko oli laaja ja sisälsi sekä miehiä että naisia.
  • Tutkimus toteutettiin seuranta-asetelmassa, joka mahdollisti syy-seuraussuhteen tarkastelun.
  • Analyysivaiheessa tehtiin useita herkkyysanalyysejä ja huomioitiin useiden mahdollisten sekoittavien tekijöiden vaikutus.

Heikkouksia

  • Masennusoireet luokiteltiin ennalta päätetyn kriteerin mukaan, jolloin alkutilanteessa mukaan saattoi jäädä jo lieviä oireita ilmoittaneita osallistujia.
  • Tämän tutkimuksen osallistujajoukkoon valikoitui terveempiä henkilöitä kuin koko The Maastricht Study -tutkimuksen aineistossa oli.
  • Kiihtyvyyden sijaan liikkumisen mittaaminen perustui askeleisiin ja liikkumisen teho määriteltiin askeltiheyden perusteella.
  • Paikallaan seisomista ei erotettu kevyestä liikkumisesta.

Maa, jossa tutkimus tehtiin
Hollanti

Tutkimusartikkelin tiedot
Konopka, M.J., Köhler, S., Stehouwer, C.D.A., Schaper, N.C., Henry, R.M.A., van der Kallen, C.J.H., Savelberg, H.H.C.M., Eussen, S.J.P.M., Dagniele, P.C., van Dongen, M.C.J.M, Schram, M.T., Koster, A. Accelerometer-derived sedentary time and physical activity and the incidence of depressive symptoms – The Maastricht Study. Psychological Medicine 2020,1-8.
https://doi.org/10.1017/S0033291720004924

Referoija
erikoistutkija, TtT, Pauliina Husu, UKK-instituutti

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan