Keskeinen sisältö
Sydän- ja verisuonitaudit ovat kaatumisten ohella yleisiä iäkkäässä väestössä. Tässä tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että jo piilevä tai vähäoireinen sydän- ja verisuonitauti ennustaa kaatumisia ja on siten kaatumisten itsenäinen vaaratekijä. Siksi sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyllä on muun kansanterveydellisen merkityksensä lisäksi tärkeä rooli myös kaatumisten ehkäisyssä.
Tausta
Iäkkäiden kaatumiset ovat edelleen yleisiä. Kaatumiset ja niiden seuraukset aiheuttavat vakavia haittoja sekä iäkkään terveydelle ja toimintakyvylle että yhteiskunnalle. Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisy onkin kansanterveydellisesti merkittävä aihe. Kaatumisten vaaratekijöitä on useita, joista yhtenä erilaiset sairaudet. Osa sairauksista toimii itsenäisenä vaaratekijänä ja osa taas lisää kaatumisvaaraa välillisesti esimerkiksi sairauksia hoitavien lääkitysten kautta.
Sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys kasvaa iäkkäässä väestössä. Sydän- ja verisuonitautien on myös todettu olevan kaatumisen vaaratekijä. Kaatumisten näkökulmasta sydän ja verenkiertoelimistö toimii tärkeässä roolissa esimerkiksi verenkierron turvaamisessa aivoihin ja lihaksiin ja sitä kautta se vaikuttaa muun muassa tuki- ja liikuntaelimistön optimaaliseen toimintaan sekä toimintakykyyn. Samoin sydän- ja verenkiertoelimistö säätelee esimerkiksi verenpainetta, jolla taas on suora yhteys tasapainoon ja sen ylläpitoon. Tutkimuksen valossa on vielä epävarmaa, onko sydän- ja verisuonitauteja ennustavilla tekijöillä yhteys myös tuleviin kaatumisiin ja voidaanko niitä siten käyttää kaatumisvaaran arvioinnissa.
Arvioitaessa iäkkäiden piileviä tai vähäoireisia sydän- ja verisuonitauteja on kahden veren plasmasta mitatun merkkiaineen, herkistetyn troponiini T:n (hsTnT) ja natriureettisen peptidin (NT-proBNP), todettu olevan sensitiivisiä sydänsairauksien diagnostiikassa. Kohonneet herkistetyn troponiini T:n arvot kertovat sydänlihaksen vauriosta ja sydäninfarktista ja kohonneita natriureettisia peptidiarvoja käytetään sydänlihaksen venyttymisen ja vajaatoiminnan diagnostiikassa kuvantamistutkimusten ohella. Tässä tutkimuksessa tutkijat halusivat selvittää, onko näiden kahden merkkiaineen kohonneilla arvoilla yhteys kaatumisiin iäkkäillä, joilla sydän- ja verisuonitautia ei vielä ole diagnosoitu.
Tutkimusasetelma
Prospektiivinen seurantatutkimus.
Tutkimusongelma(t)
Tutkimuksessa arvioidaan, onko iäkkäässä väestössä havaituilla
kohonneilla herkistetyllä troponiini T:n (hsTnT) mittausarvoilla ja siten piilevällä sydänlihaksen vauriolla
TAI
kohonneilla natriureettinen peptidin (NT-proBNP) mittausarvoilla ja siten piilevällä sydämen venyttymisellä ja vajaatoiminnalla
yhteys kaatumisvaaraan. Tutkijat halusivat myös tutkia, säilyykö mahdollinen yhteys sukupuolesta, rodusta, BMI:sta, verenpaineesta, diabeteksesta ja kroonisesta munuaissairaudesta huolimatta.
Menetelmät
Tutkimuksen aineisto koostuu Amerikassa vuonna 1987 käynnistyneen seurantatutkimuksen (ARIC Study) viidennelle seurantakäynnille vuosina 2011-2013 osallistuneista tutkittavista. Tutkimuksen poissulkukriteereiksi määriteltiin aiemmin todettu sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja/tai aivohalvaus.
Alkuseulonnan jälkeen tutkimukseen hyväksyttiin mukaan 3973 tutkittavaa, joiden keski-ikä mittaushetkellä oli 75,7 (± 5,0 SD). Naisia tutkittavista oli 62%. Tutkittavilta mitattiin veren plasmasta herkistetty troponiini T (hsTnT) ja natriureettinen peptidi (NT-proBNP). Mitatuille merkkiainepitoisuuksille luokiteltiin sekä herkistetty troponiini T:n että natriureettisen peptidin osalta neljä eri kategoriaa pienemmistä pitoisuuksista suurempiin. Näiden lisäksi tutkittavilta mitattiin muun muassa pituus, paino, verenpaine, munuaisarvoja sekä kyselyillä aiempia sairauksia ja lääkkeiden sekä alkoholin käyttöä.
Tutkimuksen päämuuttujana oli mikä tahansa kaatumiseen liittynyt sairaalahoitoa vaatinut tapahtuma tai terveyspalvelujen käyttö alkumittausten jälkeen. Kaatumiset kerättiin sekä ARIC-tutkimuksen seurannasta että ilmoituksista valtakunnalliseen (amerikkalaiseen) rekisteriin (CMS, ent. HCFA) kaatumiseen liittyvillä koodeilla. Tutkijat halusivat selvittää myös mahdollisten sekoittavien tekijöiden vaikutusta ja siksi tilastollisissa analyyseissä sekä herkistetty troponiini T:n että natriureettisen peptidin vaikutus kaatumisiin suhteutettiin sukupuolen, rodun, painoindeksin (BMI), kohonneen verenpaineen, diabeteksen sekä kroonista munuaissairauden suhteen.
Päätulokset
Seurannan aikana tutkittavien lähtötilanteessa mitattuja herkistetyn troponiini T:n ja natriureettisen peptidin pitoisuuksia eri kategorioissa verrattiin seurannan aikana tapahtuneisiin terveydenhuollon kontaktia vaatineisiin kaatumisiin tilastollisin analyysimenetelmin. Seurannan (mediaani 4,5 vuotta) aikana vammakaatumisia tapahtui 457 (11,5%). Kaatumisia oli enemmän naisilla, valkoihoisilla sekä antidepressiivistä lääkitystä käyttäneillä. Kaatumisten ilmaantuvuus oli 23,6 per 1000 henkilövuotta ja niiden ilmaantuvuustiheys kasvoi merkitsevästi luokissa, joissa alkutilanteessa oli mitattu korkeampia herkistetyn troponiini T:n ja natriureettisen peptidin arvoja.
Tilastollinen merkitsevyys säilyi myös niissä tilastollisissa malleissa, joissa plasmasta mitatut merkkiainepitoisuudet oli suhteutettu sekoittaviin tekijöihin viitaten siihen, että merkkiainearvoilla (herkistetty troponiini T ja natriureettinen peptidi) oli itsenäinen merkitys kaatumisten ilmaantuvuuteen. Suurimmissa pitoisuusluokissa kaatumisvaara kasvoi yli kaksinkertaiseksi pienimmän pitoisuuden ryhmiin verrattuina.
Johtopäätökset
Tutkimuksessa todettiin, että piilevästä tai oireettomasta sydänlihasvauriosta ja sydämen laajentumisesta osoittavat merkkiaineet (herkistetty troponiini T (hsTnT) ja natriureettinen peptidi (NT-proBNP)) olivat vahvasti ja itsenäisesti yhteydessä yksittäisiin ja toistuviin terveydenhuollon kontaktia vaatineisiin kaatumisiin. Tulosten perusteella voidaan ajatella, että sydänlihaksen vaurioista kertovia kohonneita merkkiainepitoisuuksia voidaan pitää yhtenä kaatumisten vaaratekijänä. Näytön perusteella piilevillä sydän- ja verisuonitaudeilla voidaan ajatella olevan yhteys kaatumisiin sellaisilla iäkkäillä, joilla sydän- ja verisuonitautia ei vielä ole diagnosoitu.
Edellä kuvattu yhteys johtuu todennäköisesti monitekijäisistä biologisista ja fysiologisista tekijöistä kaatumisten taustalla. Kaatumisissa myötävaikuttavien lihasheikkouden, toimintakyvyn ongelmien sekä tasapainovaikeuksien takana saattaa olla myös sydämessä piilevinä olevia vaurioita, mitkä puolestaan vaikuttavat esimerkiksi verenkierron heikkenemiseen ja sitä kautta lihasten ja aivojen optimaaliseen hapensaantiin ja tasapainon säätelyyn.
Tutkimuksen toteuttamisen arviointi
Tutkimustulosten rajoituksena voidaan pitää sitä, että kaatumiset kerättiin rekistereistä, jolloin analyyseihin saadaan mukaan vain ne kaatumiset, jotka ovat aiheuttaneet terveydenhuollon kontaktin ja käynnin syy on kirjattu selkeästi potilastietojärjestelmään. Myös tutkittavien määrä joissakin ryhmissä oli vähäinen, joten tilastolliset analyysit eivät välttämättä ole näissä luokissa luotettavia.
Tutkimuksessa mukana olleet tutkittavat olivat kuitenkin osa isompaa väestötutkimusta, joten tulokset siltä osin ovat hyvin yleistettävissä koskemaan koko saman ikäistä väestöä. Myös käytetyt merkkiaineet, herkistetty troponiini T (hsTnT) ja natriureettinen peptidi (NT-proBNP), ovat paljon käytettyjä ja luotettavia mittausmenetelmiä.
Tulosten soveltaminen käytäntöön
Sekä kaatumiset että sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisiä iäkkäässä väestössä. Uusien suositusten mukaan sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä kuten verenpainetta, korkeaa kolesterolia ja sydämen eteisvärinää hoidetaan nykyään tehokkaasti ja hoitotoimenpiteet koskevat jo suurta joukkoa iäkkäitä. Monia riskitekijöitä hoidetaan kuitenkin lääkkein, joilla saattaa olla kaatumisvaaraa lisääviä vaikutuksia (verenpaineen hoidon seurauksena verenpaine voi laskea liian matalaksi, kolesterolilääkityksen on joissakin tutkimuksissa todettu aiheuttavan lihasvaurioita, eteisvärinän hoito voi johtaa aivoveritulppaan).
Tutkimus osoitti, että jo piilevä tai vähäoireinen sydän- ja verisuonitauti ennustaa kaatumisia ja on siten kaatumisten itsenäinen vaaratekijä. Siksi sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien ennaltaehkäisy on tärkeää sekä kansanterveydellisesti että myös kaatumisten ehkäisyn näkökulmasta jo ennen terveydellisiä ongelmia tai ensimmäistä kaatumista. Jatkossa esimerkiksi interventiotutkimuksella voidaan selvittää, voidaanko piileviä ja vähäoireisia sydän- ja verisuonitauteja hoitamalla myös ehkäistä kaatumisia.
Referoitu tutkimus
Juraschek SP¹, Daya N², Appel LJ², Miller III ER², Matsushita K², Michos ED², Windham BG³, Ballantyne CM*, Selvin E¹. Subclinical Cardiovascular Disease and Fall Risk in Older Adults: Results From the Atherosclerosis Risk Communities Study. JAGS 2019;67(9):1795-1802. doi:10.1111/jgs.16041
Tutkimuslaitos
1) Beth Israel Deaconess Medical Center, Harvard Medical School, Boston, Massachusetts, 2) The Johns Hopkins School of Medicine Department of Medicine, The Jonhs Hopkins Bloomberg School of Public Health Department of Epidemiology, The Welch Center for Prevention, Epidemiology and Clinical Research, and Johns Hopkins Medical Institutions, Baltimore, Maryland, 3) Department of Medicine and Center of Biostatistics, University of Mississippi Medical Center , Jackson, Mississippi, *) Section of Cardiovascular Research, Department of Medicine Baylor College of Medicine and Houston Methodist DeBakey Heart and Vascular Center, Houston, Texas
Avainsanat
kaatumisten ehkäisy, iäkkäät, sydän- ja verisuonitaudit
Lyhennelmän laatija
Tanja Kulmala TtM, ft
projektityöntekijä, suunnittelija