VESOTE-hankkeessa koulutetaan Varsinais-Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille toimintatapaa, joka voimauttaa potilasta ja herättää hänen oman motivaationsa elintapojen muutokseen.
VESOTE-hankkeessa vahvistetaan ja kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon antamaa vaikuttavaa ja tavoitteellista elintapaohjausta (painottaen liikuntaa, ravitsemusta ja unta) seuraavalle tasolle. VSSHP:n alueella tavoitteena on saada vaikuttavat käytännöt terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön Varsinais-Suomen alueen kunnissa. Elintapaneuvonnan ammattiosaamiseen kuuluu neuvonnan tietosisältö, kyky soveltaa sitä potilaskohtaamisissa sekä neuvonnan vaikuttavuus.
Terveellisten liikunta-, ravitsemus- ja unitottumuksien parantaminen on kustannustehokas mahdollisuus väestön terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Elintapaneuvonnan vaikuttavuuden haasteina voidaan nähdä toisaalta asiakkaiden muutokseen ryhtymisen kynnys ja toisaalta terveydenhuollon ammattilaisten vaativa tehtävä havaita potilaiden muutoksen tarve ja tukea muutosta.
Kokeneiden ammattilaisten hyvät käytännöt jäsennelty
Kokeneilla ammattilaisilla on käytännössä opittuja, omaan tyyliin sopivia tapoja esimerkiksi diabetespotilaiden nykyisten elintapojen selvittämiseen ja tarvittavien muutosten tukemiseen. Rutiinin vahvistuessa oman työn arviointi ja työssä kehittyminen ei enää olekaan yhtä helppoa.
Parantantavan vuorovaikutuksen menetelmä sisältää kokeneiden ammattilaisten käyttämiä hyviä käytäntöjä. Ne on jäsennelty siten, että elintapaneuvontaa opettelevan ammattilaisen on helppo omaksua ja muokata omaan työhön ja tyyliin sopivat toimintatavat. Kokenut neuvonnan ammattilainen puolestaan voi jäsentelyn avulla arvioida ja hioa omia toimintatapojaan. Jäsennelty toimintamalli antaa myös mahdollisuuden jakaa kokemuksia kollegoiden kesken esimerkiksi koulutusryhmässä.
Merkitys itselle ja oivallus olennaista voimautumisessa
Potilas tarvitsee tottumusten muutokseen halua, sisua, kanttia ja voimaa. Voimautumisen tekijöinä voidaan tunnistaa sitoutuminen muutokseen, vastuun ottaminen ja erityisesti itseluottamus, tunne että onnistuminen on mahdollista. Näiden vahvistaminen on elintapaneuvonnan tärkeä tehtävä.
Ammattilaisen ja potilaan keskusteluissa on potilaan voimaantumiseen vaikuttavina tekijöinä voitu tunnistaa kaksi tekijää. Riippumatta siitä, mikä on potilaskäynnin varsinainen syy ja hoidon kohteena oleva asia, on potilaan huomion kiinnittäminen omaan elämään ja arkeen tärkeää. Hyvä terveys mahdollistaa elämässä tärkeiden asioiden tekemisen ja kokemisen. Esimerkiksi lasten leikkeihin ja harrastuksiin osallistuminen, luonnossa liikkuminen, puutarhanhoito, työhön keskittyminen tai muu kotiin, työhön tai harrastukseen liittyvä seikka saattaa olla juuri se tekijä, jonka ylläpitäminen ja menettämisen huoli antaa syyn oman tilanteen pohtimiseen.
Toinen voimauttava tekijä on oivaltaminen. Potilas reflektoi aina ammattilaisen viesteihin jollakin tavalla. Jos vuorovaikutus tarjoaa potilaalle sellaisia oivalluksen hetkiä, jotka saavat aikaan tunteita, kriittistä pohdintaa ja asioiden uudelleenarviointia, tuetaan potilaan valmiuksia muutokseen ryhtymiseen.
Voimauttavat kysymykset ja tuki avainasemassa
”Miten päivä on sujunut?”
”Minkälaisia suunnitelmia sinulla on syksylle?”
”Mikä on sinulle tärkeää?”
Parantavan vuorovaikutuksen käynnistäjänä voivat toimia voimauttavat kysymykset ja tuki. Merkityskysymykset vievät keskustelun potilaan elämään ja arkeen ja siinä tärkeisiin asioihin. Oivalluskysymysten tarkoitus on herättää pohdintaa ja aiempien oletusten uudelleenarviointia.
”Oletko luottavainen?”
”Oletko huolissasi?”
Terveydenhuollon ammattilaisen hyvät neuvot ovat hyödyksi vain silloin, kun niitä noudatetaan. Siksi neuvot ja vinkit on hyvä kytkeä keskustelussa aiemmin puheena olleisiin potilaan elämää ja arkea koskeviin merkityksiin ja oivalluksiin.
”Sanoit, että et oikein jaksa keskittyä riittävästi. Siksi on tärkeää, että…”
Testattaessa merkitys- ja oivalluskysymysten käyttöä potilasvastaanotoilla on havaittu sen lisäävän potilaan kokemusta, että häntä ymmärretään, potilaan kokemia oivalluksia, potilaan luottamusta hoitoon ja paranemiseen sekä potilaan pohdintaa vaivan ja sen hoidon merkityksestä omassa elämässä ja arjessa.
Hyvään käytäntöön liittyy jatkuva omien toimintatapojen arvioiminen ja kokemuksista oppiminen. Parantava vuorovaikutus on siihen toimiva ja käytännönläheinen menetelmä.
Teksti: Harry Köhler
Kuva: Suvi Vainio
Kuvassa Minna Pohjola (vas.), Linda Dalbom, Harry Köhler ja Päivi Rautava Varsinais-Suomen VESOTEsta
Lue lisää
24.10.2017