Hyppää sisältöön

Fyysinen aktiivisuus ja kaatumiskäsitykset ovat yhteydessä ikäihmisten kaatumisiin

Ikäihmisten kaatumiset ovat yleisiä. Suurin osa kaatumisista johtuu erilaisista vaaratekijöistä tai monen vaaratekijän yhteisvaikutuksesta. Kaatumisten vaaratekijöihin voidaan kuitenkin vaikuttaa ja siten ehkäistä kaatumisia. Riskitekijöiden yhteisvaikutuksesta tarvitaan lisää tietoa, jotta voitaisiin tarkemmin ennustaa, kuka tulee kaatumaan ja kuka ei.

Tutkimuksen tavoitteet ja menetelmät

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden ja kaatumiseen yleisesti liittyvien käsitysten, ns. kaatumiskäsitysten, yhteyttä kaatumisiin kotona asuvilla ikääntyneillä. Lisäksi haluttiin tutkia mm. sukupuolen, näön ja kuulon sekä koetun terveydentilan ja toimintakyvyn yhteyttä itseraportoituihin kaatumisiin.

Monipuolinen, tasapainoharjoittelua sisältävä liikunta on aiempien interventiotutkimusten mukaan tehokas keino ehkäistä kaatumisia. Kävely on suosittu ja helppo tapa liikkua, mutta kävelemisen ja yleisen fyysisen aktiivisuuden osalta tutkimustulokset kaatumisten ehkäisyssä ovat ristiriitaisempia. Ristiriitaisiin tuloksiin vaikuttaa erityisesti se, että ulkona kävellessä altistutaan erilaisille ympäristön vaaratekijöille kuten liukkaalle tai epätasaiselle alustalle. Kaatumisiin liittyvän tiedon ja kaatumiskäsitysten yhteyttä kaatumisiin on tutkittu vielä vähän. Tiedolla sekä ikäihmisen omilla käsityksillä kaatumisista ja niiden ehkäisystä voi olla vaikutusta esimerkiksi siihen, miten motivoitunut ikääntynyt on liikkumaan.  

Tutkimusaineistona käytettiin UKK-instituutin KaatumisSeula®-hankkeessa kerättyä, yli 65-vuotiaille kotkalaisille satunnaisotoksena lähetettyä kyselyaineistoa. Kyselyn vastausprosentti oli 69 % ja edustavuus perusjoukkoon nähden hyvä, vaikka nuorin ikäryhmä (65–74-vuotiaat) olikin yliedustettuna. Analyyseihin otettiin mukaan itsenäisesti kotona asuvat ikäihmiset (n=707).

Tulokset pähkinänkuoressa

Fyysisesti aktiivisimmat ikäihmiset ilmoittivat kaatuneensa harvemmin kuin vähemmän aktiiviset. Tulos säilyi samana, kun tarkasteltiin pelkästään liikunnan harrastamista tai päivittäistä kävelyn määrää. Kun analyyseihin otettiin mukaan myös muut kaatumisiin yhteydessä olevat vaaratekijät, fyysisen aktiivisuuden rooli pieneni huomattavasti. Merkittävimmiksi tekijöiksi nousivat heikentynyt näkö ja tasapaino.

Viimeisen vuoden aikana vähintään kerran kaatuneet käyttivät todennäköisemmin apuvälinettä, heidän koettu terveydentilansa ja toimintakykynsä oli heikompi ja kaatumishuolestuneisuutensa suurempi. Heikentynyt näkö, kuulo, tasapaino ja muisti haittasivat myös todennäköisemmin heidän arkiaskareitaan verrattuna henkilöihin, jotka eivät olleet kaatuneet. Sen sijaan sukupuoli, asumismuoto (kerrostalo/rivitalo/omakotitalo) tai yksinasuminen ei vaikuttanut kaatumisiin.

Vähintään kerran kaatuneiden ikäihmisten kaatumiskäsitykset ja tiedot erosivat hieman kaatumattomien käsityksistä. Iäkkäät, jotka eivät olleet kaatuneet, tiesivät kaatuneita paremmin, että kaatuilu ei kuulu normaaliin ikääntymiseen, kolmasosa kaatumisista voidaan ehkäistä ja, että liikunta on tehokas kaatumisten ehkäisykeino. Mielenkiintoista oli, että verrattuna iäkkäisiin, jotka eivät olleet kaatuneet, kaatuneista useampi kuitenkin tiesi, että joka kolmas yli 65-vuotias kaatuu vuosittain.

Johtopäätökset

Tässä tutkimuksessa yhden yksittäisen tekijän osuutta kaatumiseen oli vaikea selvittää. Kaatumisten taustalta on löydettävissä monimutkaisia riskitekijöiden yhteisvaikutuksia ja tässä prosessissa myös sattumalla voi olla oma roolinsa. Tarkkaa kaatumisia ennustavaa mallia onkin vaikeaa rakentaa.

Tulokset vahvistavat aiempaa tietoa siitä, että liikunnan harrastaminen ja päivittäinen kävely ovat hyödyllisiä kaatumisten ehkäisyn näkökulmasta. Vähintään kerran viimeisen vuoden aikana kaatuneiden tiedot kaatumisten ehkäisyyn liittyen olivat osin heikommat kuin niiden, jotka eivät olleet kaatuneet. Jatkossa tarvitaankin lisää tiedon jakamista sekä kaatumisten riskitekijöistä että mahdollisuudesta vaikuttaa näihin riskitekijöihin. Kaatumisten ehkäisyn kannalta olennaista on, että jokainen ikäihminen tietää oman kaatumisvaaransa sekä tutkittuun tietoon perustuvia keinoja, joilla kaatumisvaaraan voi vaikuttaa. Tieto omasta kaatumisvaarasta on tärkeä lähtökohta, vaikka se ei yksin riitäkään ehkäisemään kaatumisia.

Alkuperäinen tutkimus

Niromaa, H. 2021. Fyysisen aktiivisuuden ja kaatuiluun liittyvien käsitysten yhteys kaatumisiin ikääntyneillä. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Pro gradu -tutkielma.

Teksti:

hankekoordinaattori Heli Niromaa

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan