Suurimmalla osalla suomalaisista liikkuminen on suosituksia vähäisempää, mikä heikentää terveyttä ja lisää yhteiskunnalle muodostuvia kustannuksia. Liikkumattomuuden lisäksi myös liiallinen paikallaanolo on todettu itsenäiseksi terveyttä uhkaavaksi riskitekijäksi.
Liikkumattomuus ja paikallaanolo muodostavat laskelmien mukaan vuosittain yhteensä 4,7 miljardin euron kustannukset Suomessa. Yhteiskunnalle muodostuvien kustannusten lisäksi fyysisesti passiivinen elämäntapa voi heikentää yksilön elämänlaatua sekä aiheuttaa haasteita toiminta- ja työkyvylle. Passiivisen elämäntavan vaikutusten moninaisuuden vuoksi terveydenhoitajan on hyvä tunnistaa liikkumattomuus ilmiönä, joka vaikuttaa laajasti yhteiskuntaan.
Fyysisesti passiivinen elämäntapa aiheuttaa miljardilaskun
UKK-instituutti ja Jyväskylän yliopisto ovat tutkimuskumppaniensa kanssa laskeneet liikkumattomuuden eli suositusta vähäisemmän kestävyysliikunnan aiheuttavan noin 3,2 miljardin euron vuotuiset kustannukset (Kuva 1). Liikkumattomuuden kustannuksista lähes kolme viidesosaa muodostuu tuloverojen menetyksestä ja maksetuista työttömyysturvaetuuksista, mitkä selittyvät vähäisen nuoruuden vapaa-ajan liikkumisen yhteydellä heikompaan koulutus- ja työurilla menestymiseen. Loput eli kaksi viidesosaa liikkumattomuuden kustannuksista muodostuvat kansansairauksista aiheutuneista terveyspalveluiden käytöstä, lääkityksestä ja työn tuottavuuden menetyksistä, kuten sairauspoissaoloista.
Kuva 1. Liikkumattomuuden aiheuttamat suorat ja epäsuorat kustannukset vuosittain Suomessa.
Viikoittaisen liikkumisen suosituksen toteutumisesta huolimatta myös liiallinen paikallaanolo on itsenäinen riskitekijä useille kansansairauksille, kuten sydän- ja verisuonisairauksille. Laskelmien mukaan päivittäinen yhteensä yli 8 tunnin istuminen, loikoilu ja makaaminen valveillaoloaikana aiheuttavat Suomessa noin 1,5 miljardin euron vuotuiset kustannukset (Kuva 2). Nämä kaikki kustannukset olisivat teoriassa vältettävissä liiallista paikallaanoloa vähentämällä ja liikkumista lisäämällä.
Kuva 2. Paikallaanolon aiheuttamat suorat ja epäsuorat kustannukset vuosittain Suomessa.
Liikkumattomuuden kustannusten muodostuminen alkaa nuoruudessa
Lasten ja nuorten fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin sekä kehityksen turvaamiseksi reipasta ja rasittavaa liikkumista tulisi kertyä vähintään tunti päivässä. Hiljattain julkaistun LIITU-tutkimuksen liikemittariaineiston mukaan vain joka kolmas lapsi ja nuori liikkuu suosituksen mukaan. Vähäinen liikkuminen nuoruudessa saattaa heikentää toimintakykyä ja altistaa terveysongelmille, kuten tuki- ja liikuntaelinongelmille ja ahdistuneisuushäiriöille ja lisätä näin yhteiskunnalle muodostuvia kustannuksia.
Vaikka liikkumattomuuteen liittyvät kansansairaudet ilmaantuvat yleensä vuosinen viiveellä, ovat liikkumattomuuteen yhteydessä olevat terveysongelmat nuorilla yleisiä. Kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9.-luokkalaisista noin joka kuudes raportoi kokevansa selän alaosan kipuja vähintään kerran viikossa ja likimain joka kymmenes kärsi niska- tai hartiakivuista lähes päivittäin. Tuki- ja liikuntaelinoireisiin liittyvien kustannusten kasvusta kertoo se, että 7–14-vuotiailla selkäkivun takia
toteutuneet perusterveydenhuollon käynnit ovat THL:n tilastojen mukaan lisääntyneet viimeisen viiden vuoden aikana 72 prosenttia. Vastaavasti kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta raportoi Kouluterveyskyselyn mukaan kokeneensa viimeisen kahden viikon aikana noin joka viides 8. ja 9.-luokkalainen. Ongelman laajuudesta kertoo myös se, että ahdistuneisuushäiriöiden takia toteutuneet perusterveydenhuollon käynnit ovat lisääntyneet 7–14-vuotiailla viimeisen viiden vuoden aikana 68 prosenttia.
Nuoruuden liikkumisella on merkitystä, koska suurella todennäköisyydellä liikkumattomista nuorista tulee liikkumattomia aikuisia. Suositus päivittäisestä vähintään tunnin reipas- tai rasittavatehoisesta liikkumisesta nuoruudessa on kuitenkin toteuttamiskelpoinen, sillä esimerkiksi koulumatka- tai välituntiliikkumisen säännöllisyys on monelle luonteva keino kerryttää päivittäistä liikkumista.
Työikäisillä liikkumattomuus heikentää työn tuottavuutta
UKK-instituutin julkaiseman Liikuntaraportin 2022 mukaan suomalaisista työikäisistä noin kolme viidestä liikkuu kestävyysliikuntasuosituksen mukaisesti. Säännöllisen liikkumisen merkitystä kansansairauksien ehkäisemiseksi tulisi korostaa aikaisempaa enemmän, sillä suurin yksittäinen kustannusten aiheuttaja työikäisillä on tyypin 2 diabetes. Se muodostaa liitännäissairauksineen lähes 30 prosenttia liikkumattomuuden kustannuksista (Kuva 3).
Liikkumattomuuden yhteys kansansairauksista aiheutuneisiin terveydenhuollon kustannuksiin on ollut tiedossa jo pitkään. Sitä vastoin sairauspoissaoloista, työkyvyttömyydestä ja ennenaikaisista kuolemista aiheutuvien tuottavuuskustannusten merkitys kansantaloutemme kannalta on vasta hahmottumassa. Tyypin 2 diabeteksen lisäksi työn tuottavuuden menetyksiä aiheuttavat erityisesti masennus ja selkäkipu. Kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, sillä liikkumattomuudesta aiheutuneet tuottavuuden menetykset muodostavat lähes kolme neljäsosaa kansansairauksien kokonaiskustannuksista. Kustannusten lisäksi tämä tarkoittaa, että tällöin merkittävä osa pätevästä ja tuottavaa työtä tekevästä työvoimasta poistuu työmarkkinoilta ennen eläkeikää.
Ikääntyneillä liikkumattomuus lisää laitoshoidon riskiä
Vähintään 70 vuotta täyttäneistä vain noin joka kolmannelle kertyy terveyden kannalta riittävästi kestävyysliikuntaa. Liikkumisen avulla on kuitenkin mahdollista ehkäistä monia toimintakykyä heikentäviä sairauksia, kuten Alzheimerin tautia ja lonkkamurtumia, jotka muodostavat reilun kymmenesosan liikkumattomuuden kokonaiskustannuksista. Ikääntyneiden liikkumattomuuteen tulisi kiinnittää erityistä huomioita itsenäisen kotona selviytymisen ja yhteiskunnalle muodostuvien kustannusten näkökulmasta. Tulevaisuudessa ikääntyneen väestön määrän kasvaessa on oletettavaa, että terveyspalveluiden ja laitoshoidon riskiä lisäävien sairauksien, kuten lonkkamurtumien, aiheuttamat kustannukset kasvavat.
On kuitenkin rohkaisevaa, että iästä riippumatta liikkumisella on mahdollista vaikuttaa myönteisesti yksilön terveyteen ja toimintakykyyn sekä vähentää yhteiskunnalle muodostuvia kustannuksia. Tämän vuoksi terveydenhoitajalla on merkittävä rooli liikkumisen puheeksi ottamisessa ja liikuntaneuvontaan ohjaamisessa erityisesti tilanteissa, joissa vastaanottokäynnin syy liittyy elintapasairauksiin. Riittävän liikkumisen määrän arvioimiseen voidaan käyttää kyselyjä, joilla saadaan vähintään karkea kuva henkilön liikkumisesta tai liikemittareita, joiden avulla liikkumisen määrää voidaan mitata eri rasitustasoilla ja eri mittaisilla liikkumisjaksoilla.
Kirjoittajat:
Päivi Kolu, tutkija, fysioterapeutti, UKK-instituutti
Tommi Vasankari, johtaja, professori, lääketieteen tohtori, UKK-instituutti
Artikkeli on julkaistu alunperin Terveydenhoitaja-lehdessä 3/2023
Liikkumattomuuden ja paikallaanolon kustannuslaskuri
Katso UKK-instituutin kustannuslaskurilla koko Suomen, hyvinvointialueen tai yksittäisen kunnan liikkumattomuuden ja paikallaanolon kustannukset. Laskurilla voi lisäksi tarkastella hyvinvointialueelle muodostuvia sairausryhmittäisiä kustannuksia ja kustannusten muutoksia, kun suositusta vähemmän liikkuvien ja liikaa paikallaan olevien osuudet muuttuvat, mikä auttaa perustelemaan ennaltaehkäisevän terveydenhoidon merkitystä.