Työpäivän aikaiset yli puoli tuntia kerrallaan kestävät istumisjaksot ovat yhteydessä vähäisempään palautumisen tarpeeseen. Tämä selvisi Amsterdamin vapaan yliopiston, Alankomaiden kansanterveys- ja ympäristöinstituutin, australialaisen Deakin yliopiston ja UKK-instituutin yhteistyötutkimuksessa, jossa selvitettiin työpäivän aikaisen istumisen sekä seisomisen ja liikkumisen yhteyksiä toimistotyöntekijöiden koettuun palautumisen tarpeeseen.
Työikäiset aikuiset viettävät keskimäärin 60–70 prosenttia työajastaan istuen tai muuten paikallaan, ja työpäivinä istumista kertyy vapaapäiviä enemmän. Sekä runsaan, yhtäjaksoisen istumisen että vähäisen liikkumisen on todettu olevan yhteydessä useisiin terveyshaasteisiin kuten aineenvaihduntaongelmiin sekä sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksiin. Runsaalla istumisella on todettu olevan yhteys myös heikompaan mielen hyvinvointiin, väsymykseen ja masennusoireisiin.
Palautumisen tarve kuvaa työhön liittyvää koettua henkistä ja fyysistä väsymystä. Jatkuvasti koholla oleva palautumisen tarve on yhteydessä useisiin terveyden ja hyvinvoinnin osoittimiin kuten sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksiin, niska- ja yläraajaoireisiin, väsymykseen ja emotionaaliseen uupumukseen. Lisäksi korkea palautumisen tarve on yhteydessä mm. työstä poissaoloihin, heikentyneeseen työkykyyn ja varhaiseen eläköitymiseen. Erityisesti fyysisesti kuormittavissa töissä runsaampi työssä tuleva liikkuminen ja toisaalta myös runsaampi paikallaanolo ovat olleet yhteydessä matalampaan palautumisen tarpeeseen. Näissä töissä paikallaanolo toteutuu usein lyhyissä jaksoissa ja toimii fyysistä kuormitusta tasapainottavana tekijänä. Fyysisesti kevyttä työtä tekevillä henkilöillä runsas paikallaanolo kertyy usein pitemmistä yhtäjaksoisista istumisjaksoista, jolloin niiden terveysyhteydet voivat muodostua haitallisiksi.
Tämän tutkimuksen osallistujat viettivät keskimäärin 5,1 tuntia työpäivästään istuen ja keskimäärin 2,8 tuntia (36,8 %) seisten tai liikkuen. Lyhyet (<10 min) istumisjaksot kattoivat keskimäärin 16,3 % työpäivästä, keskipitkät istumisjaksot (10–30 min) 23,5 % ja pitkät istumisjaksot (>30 min) 23,3 %. Runsaampi pitkistä istumajaksoista kertynyt aika oli yhteydessä vähäisempään palautumisen tarpeeseen verrattuna lyhyempiin istumisjaksoihin ja liikkumiseen. Pidemmät istumisjaksot saattavat viitata vähäisempään työtehtävien keskeytymiseen. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että keskeytykset pidentävät työtehtävien valmistumisaikaa ja heikentävät työn laatua, mitkä molemmat ovat työhön liittyviä kuormitustekijöitä ja voivat heikentää työstä irrottautumista ja lisätä palautumisen tarvetta. Tämän tutkimuksen mukaan eri pituiset istumisjaksot näyttäisivät olevan eri tavoin yhteydessä palautumisen tarpeeseen, joten jatkossakin istumisen yhteyksiä erilaisiin hyvinvoinnin ja terveyden osoittimiin tulisi tarkastella kokonaisajan sijaan eri pituiset jaksot huomioiden.
Näin tutkittiin
Tutkimus perustuu satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen alkutilanteen aineistoon. Osallistujat (n=89) käyttivät liikemittaria seitsemän päivän ajan ja täyttivät päiväkirjaa työajoistaan. Heidän palautumisen tarvettaan selvitettiin Questionnaire on the Experience and Evaluation of Work -kyselyn avulla. Osallistujat olivat keskimäärin 41-vuotiaita ja suurin osa heistä (62 %) oli miehiä.
Oman ilmoituksensa mukaan osallistujat työskentelivät keskimäärin 35 tuntia viikossa (16–50 t) ja suurin osa (66 %) teki hybridityötä työskennellen osittain kotona ja osittain työpaikalla.
Paikallaanolon ja liikkumisen mittauksissa noin puolella osallistujista oli käytössä UKK-instituutin oma, UKK RM42 -liikemittari ja lopuilla ActiGraph GTX9 -liikemittari. Kerätty data analysoitiin UKK-instituutin kehittämillä algoritmeilla. Liikkumisen intensiteetti arvioitiin ’Mean Amplitude Deviation (MAD)’ -menetelmällä ja paikallaanolon asento ’Angle for Posture Estimation (APE)’ -menetelmällä.
Aineisto analysoitiin kompositionaalisella aineiston analyysillä (CoDA), jossa työpäivän aikana kertyneistä aktiivisuuksista kertynyt aika jaettiin neljään luokkaan: (1) pitkiin istumisjaksoihin, (2) keskipitkiin istumisjaksoihin, (3) lyhyisiin istumisjaksoihin ja (4) liikkumiseen tai paikallaan seisomiseen.
Julkaisun tiedot
Smit DJM, Burgers LJGC, van Oostrom SH, Vähä-Ypyä H, Husu P, Verswijveren SJJM, Proper KI (2024) Exploring Associations Between Device-Based Occupational Sedentary Behavior and Need for Recovery in White Collar Workers: A Compositional Data- Analysis. Int J Public Health 69:1607322. doi: 10.3389/ijph.2024.1607322