Mielihyvää liikkumisesta

Uutinen /  5.11.2020

Tutkimuspäällikkö Tiina Saanijoki ja psykologi Minna Martin avasivat liikkumisen merkitystä aivoterveyteen ja mielen hyvinvointiin omissa puheenvuoroissaan vuoden 2020 Terveysliikuntapäivillä.

Liikunta tuottaa erilaisia tunteita ja mielihyvää 

Saanijoki aloitti puheenvuoronsa sillä, kuinka liikunnalla on stressiä ja masennusta lievittäviä vaikutuksia. Vielä ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä, mitä on tämän vaikutuksen taustalla. Masennuksessa on tyypillistä mielihyvän puute ja liikunnasta puolestaan saa mielihyvän kokemuksia.

Saanijoki puhui myös liikunnan kehollisuudesta, siitä miten liikunta tuottaa erilaisia tunteita, ja että ne vaikuttavat liikunnasta saatavaan tunnekokemukseen. On tärkeää ymmärtää, että ihmiset tulkitsevat näitä tunteita eri tavalla. Toiselle sydämen tykytys on positiivinen tunne, toiselle ahdistava.

Liikkumiseen tottuu nopeasti 

Saanijoki kertoi, että tutkimusten mukaan liikuntaharjoituksen aikana saatavat tuntemukset ennustavat liikunnan jatkuvuutta, eivät niinkään liikunnan jälkeiset tuntemukset. Hän avasi myös sitä, miten nopeasti liikkumiseen ja sen tuomiin tuntemuksiin tottuu.Jo kahden viikon harjoittelun aikana ihminen tottuu siihen, miltä liikunta tuntuu. Jo kuuden harjoituksen aikana rasittavuuden kokemus vähenee ja miellyttävyys kohenee.

Liikunnan aikana vapautuu mielihyvää tuottavia ja mielihyvää kohottavia endorfiineja. Endorfiinien vapautumisessa on huomattavia yksilöllisiä eroja. Vaikuttaisi siltä, että parempi kunto ja suurempi viikoittainen liikuntakertojen määrä ennustaa suurempaa endorfiinien vapautumista aerobisen liikunnan jälkeen.

Suhde omaan kehoon ja liikkumiseen on elämän mittainen prosessi 

Minna Martin aloitti puheenvuoronsa suhteesta omaan kehoon ja liikkumiseen. Se millaisena liikkujana itseämme pidämme, on muuttuva prosessi. Vuorovaikutuskokemukset ovat isossa osassa omien käsitystemme rakentumisessa omista taidoista sekä suhteestamme kehoomme ja liikuntaan.

Martin kysyi, oletko kehotietoinen. Hän avasi, että liikunnan harrastaminen ei suoraan kehitä kehotietoisuutta, vaikka moni liikkuja näin ajattelee. Kehotietoisuus on enemmänkin kytköksissä tunne- ja vuorovaikutustietoisuuteen kuin liikunnan harrastamiseen. Tämä tulisi huomioida mm. lasten ja nuorten urheiluvalmennuksessa.

‒ Lapset ja nuoret kohtaavat edelleen liikuntaharrastuksissaan turvatonta ilmapiiriä. Tämä voi tuottaa ongelmia myönteisen liikuntasuhteen syntymisen kannalta. Keskeistä on säilyttää liikkumisen ilo ilman vaaraa joutua kokemaan pelon tai häpeän tunteita, Martin jatkoi.

Lapsuudenkokemukset vaikuttavat suhtautumisessa itseemme liikkujana

Myönteiset lapsuudenkokemukset liikkumisesta vaikuttavat liikkumisharrastuksen jatkumiseen ja uudelleen aktivoitumiseen aikuisuudessa. Perheen yhteiset liikkumisen tavat ovat tärkeä malli ja perusta.

Lapsen minäkuvan rakentumiseen vaikuttaa se, millainen mielikuva vanhemmalla on itsestä liikkujana. Tätä Martin kuvaa termillä kehosuhdeperintö. Se, millainen vanhemman mielikuva omasta kehollisuudestaan ja itsestä liikkujana on, siirtyy eteenpäin lapselle.

Myönteinen liikuntasuhde 

Martin painottaa liikkumaan tavoilla, joissa korostuu oma valinta, vapaus, ilo, nautinto ja toiminnallisuus.

‒ Kunnioita itseäsi ja kanssaliikkujia. Iloitse siitä, miten oma kehosi toimii, mihin se pystyy ja kuinka ylität itsesi. Keskity mielenrauhan saavuttamiseen ja siihen ajatukseen, että pienikin liike on liikettä ja muista, että ihminen pysyy terveenä, kun pysyy liikkeessä, Martin korosti.

Saanijoki painotti, että liikunnan iloa ei kannata tuputtaa. Liikunta olisi hyvä valjastaa työkaluksi, joka palvelee itselle tärkeitä arvoja ja tavoitteita. Itsemyönteisyyttä rakentamalla, saadaan stimuloitua aivojen palkkiojärjestelmää, joka auttaa omaksumaan liikunnan osaksi elämäntapoja.

Martinin ja Saanijoen puheenvuorot voi summata seuraavasti: valitse sellainen liikkumisen muoto, joka on itselle miellyttävä. 

Kirjoittaja

Fiia Vauhkonen, hankesuunnittelija, Smart Moves -hanke, UKK-instituutti